John Higgins

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee snookerpelaajaa. Sarjakuvapiirtäjä John Higginsistä on eri artikkeli.
John Higgins
Henkilötiedot
Koko nimi John Higgins
Syntynyt18. toukokuuta 1975 (ikä 49)
Wishaw, Skotlanti
Kansalaisuus  Skotlanti
Snookerpelaaja
Lempinimi The Wizard of Wishaw
Ammattilaisena 1992–
Ranking 16 (7. toukokuuta 2024)
Korkein ranking 1
Palkintorahat £9 821 369[1]
Korkein breikki 147 (13 kertaa)
Sadan breikit 995[2][3]
Turnausvoitot
Ranking-turnaukset 31
Pienet ranking-turnaukset 3
Rankingittomat turnaukset 21
MM-kultaa 1998, 2007, 2009, 2011

John Higgins (s. 18. toukokuuta 1975 Wishaw, Skotlanti) on skotlantilainen snooker-ammattilainen. Higgins on voittanut maailmanmestaruuden neljä kertaa vuosina 1998, 2007, 2009 ja 2011.

Higgins on yltänyt 13 kertaa maksimibreikkiin 147,[4] sekä tehnyt yli 900 kertaa sadan pisteen ylittävää lyöntisarjaa ammattilaisturnaustasolla, toiseksi eniten kaikkien aikojen listalla.[5] Ranking-turnausvoittoja hänellä on yhteensä 31, joka on kaikkien aikojen listalla kolmanneksi eniten. Hän on myös snooker-historian pisimpään yhtäjaksoisesti maailmantilaston kuudentoista parhaan joukossa ollut pelaaja, vuodesta 1995 lähtien.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanmestari ja UK Championship -voittaja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Higgins voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa jo vuonna 1998, ja hän on yksi harvoista pelaajista, jotka ovat samana vuonna voittaneet myös toiseksi suurimman ranking-osakilpailun UK Championship.

Higgins pelasi yhden kuuluisimmista otteluistaan vuoden 2005 Grand Prix-turnauksen finaalissa, jossa hän voitti sen hetkisen maailman ykköspelaajan Ronnie O’Sullivanin tehdessään ennätykselliset neljä sadan sarjaa peräkkäin [6]. Sarjat olivat 103, 104, 138 ja 128 pistettä pitkiä ja kokonaisuudessaan Higgins löi 494 pistettä ennen kuin O’Sullivan sai seuraavan pisteensä.

Masters-voittaja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen loistelias finaalivoitto tuli vuoden 2006 Saga Insurance Masters-turnauksen finaalissa, joka oli tiukka taistelu Ronnie O'Sullivanin ja Higginsin välillä. Ratkaisevassa erässä O'Sullivan meni 60 pisteen johtoon Higginsin saadessa lyöntivuoron. Higgins tyhjensi pöydän ilmiömäisesti ja voitti ratkaisevan erän pistein 64-60 ja vei täten finaalin erin 10-9. Monet pitävät tätä ottelua yhtenä kaikkien aikojen parhaista finaalipeleistä. O`Sullivan totesi tämän finaalin jälkeen, että ei ole ikinä pelannut niin hyvää pelaajaa vastaan kuin Higginsiä. Higginsin lempinimi on Wizard of Wishaw.

  • WBPSA Player of the Year 2006

Member of the British Empire

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Higgins jahtasi kauan toista maailmanmestaruutta ja vihdoin kaudella 2006–2007 onnistui saavuttamaan tämän toisen kerran, vaikka kausi muuten ei ollut sujunut erityisen hyvin.

Elisabet II myönsi Higginsille Member of the British Empire (MBE) -arvon uutenavuonna 2008 kiitokseksi hänen työstään snookerin parissa.[8]

Kausi 2007/2008 sujui Higginsin osalta kohtalaisesti ilman suurempaa menestystä, mutta hän keräsi kuitenkin kohtalaisesti ranking-pisteitä säilyttäen paikkansa 10 parhaan joukossa listalla kaudelle 2008/2009. Maailmanmestaruusturnauksessa Higgins johti toisen kierroksen ottelua selvästi, mutta nuori walesiläinen Ryan Day kuitenkin voitti ottelun, ja päätti näin Higginsin mestaruuden puolustamisen varhaisessa vaiheessa.

Nelinkertainen maailmanmestari

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauden 2008/2009 Higgins aloitti vahvasti etenemällä välieriin avausturnauksessa Northern Ireland Trophy elokuun lopussa. Higgins loisti kolmannessa London Royal Watches Grand Prix -turnauksessa voittamalla ammattilaisturnauksen ensimmäistä kertaa kotimaassaan, sillä turnaus järjestettiin Glasgow'ssa. Finaalissa Higgins kukisti koko turnauksen ajan edukseen esiintyneen, mutta pitkän välieräottelun väsyttäneen, Ryan Dayn tiukasti erin 9-7. Maplin UK Championship sujui myös Higginsin kannalta vahvasti, koska tässä syyskauden päätösturnauksessa hän eteni neljännesfinaaliin asti. Welsh Open-turnauksessa Neil Robertson pudotti Higginsin 16. parhaan joukossa edeten neljännesfinaaliin Ronnie O'Sullivanin pudottanutta Marco Futa vastaan. Vuoden 2009 Bank of Beijing China Open-turnauksen finaalissa John Higgins kohtasi Peter Ebdonin häviten finaalin luvuin 10-8. Vuoden 2009 maailmanmestaruusturnauksessa Higgins eteni finaalin asti, jossa hän kohtasi englantilaispelaaja Shaun Murphyn. Higgins voitti finaalin selkeästi numeroin 18-9, ja näin saavutti uransa kolmannen maailmanmestaruuden 33 vuoden iässä.

  • WBPSA Player of the Year 2009

Kausi 2009/2010 alkoi syyskauden osalta myös vakuuttavasti, sillä kahdessa ensimmäisessä turnauksessa (Shanghai Masters ja Grand Prix) Higgins oli välierissä, sekä pääsi yrittämään kolmatta UK Championship-pokaaliaan häviten kuitenkin finaalin Ding Junhuille (10-8), joka otti jo toisen UK-tittelinsä. Higgins voitti tammikuun lopulla pelatun Welsh Openin toisen kerran urallaan. Finaalissa hän löi vuoden 2009 Welsh Openin voittajan Ali Carterin luvuin 9-4. Näin Higgins teki Ronnie O'Sullivanille lähes mahdottomaksi pitää ykköspelaajan paikkansa seuraavalle kaudelle [9]. [10]. Kovin odotuksin maailmanmestaruuttaan puolustamaan lähtenyt Higgins koki kuitenkin maailmanmestaruuskisoissa pettymyksen kun jo 30 kertaa maailmanmestaruuskisoissa esiintynyt 52-vuotias Steve Davis nosti hänen tiensä pystyyn toisella kierroksella, vaikka The Wizard of Wishaw tasoittikin pelin lukemiin 9-9 tekemällä sadannen yli sadan pisteen lyöntisarjan (115) Crucible Theaterissa [11]. Pettymyksestä huolimatta Higgins varmisti ykköspelaajan paikan seuraavalle kaudelle [12].

Lahjusskandaali

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuussa 2010 Higginsiä syytettiin 261 000 punnan (n. 314 000 euron) suuruisen lahjuksen ottamisesta. Higginsille epäiltiin maksetun yksittäisten erien häviämisestä kaudella 2009/2010 ja hänet asetettiin pelikieltoon [13]. Higgins oli kuvattu yhdessä managerinsa Pat Mooneyn kanssa Kiovassa sopimassa neljän erän häviämisestä World Series of Snooker -turnaussarjan otteluissa. Tapaamisen olivat järjestäneet paikallisina liikemiehinä esiintyneet News of the World -lehden toimittajat. Snookerin kattojärjestön puheenjohtaja Barry Hearn käynnisti välittömästi tutkimukset asiasta ja ilmoitti rangaistuksen olevan pitkä kilpailukielto, mikäli Higgins todettaisiin syylliseksi [14]. Higgins itse ilmoitti välittömästi olevansa täysin syytön [15]. Viimeksi vastaavasta toiminnasta on tuomittu vuonna 2006 Quinten Hann, joka sai jopa kahdeksan vuotta pelikieltoa [16]. [17]

Higginsin on väitetty myös yrittäneen lyödä vetoa omasta ottelustaan vuoden 2009 maailmanmestaruuskisojen finaalin aikaan. Tällöin hän lehtiväitteiden mukaan olisi yrittänyt asettaa noin 1000 punnan vedon vedonlyöntitoimisto Ladbrokesin kautta vastustajansa Shaun Murphyn voitolle. Higgins voitti finaalin erin 18-9 ja on kiistänyt nämä väitteet [18].

Syyskuun 8. päivä 2010 järjestetyssä kuulemistilaisuudessa John Higgins todettiin syyttömäksi ottelujen järjestämiseen ja lahjusten vastaanottamiseen. Higgins sai kuitenkin kuuden kuukauden pelikiellon (laskien toukokuusta 2010) ja 75 000 punnan sakot, koska hän ei välittömästi ilmoittanut lahjusyhteydenotosta snookerin kattojärjestöllä, täten aiheuttaen vahinkoa lajin imagolle. John Higgins oli oikeutettu palaamaan peliareenoille marraskuussa 2010 [19].

Paluu huippusnookeriin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kärsittyään kuuden kuukauden pelikiellon lahjusskandaalin takia ja oltuaan siksi sivussa Kauden 2010/2011 alussa Higgins palasi vakuuttavasti pelikentille marraskuussa 2010. Hän osallistui ja voitti sekä Saksassa järjestetyn Ruhr Championship -turnauksen, että Prahassa järjestetyn Prague Classics -turnauksen. Varsinainen jättipotti tuli kuitenkin joulukuussa 2010, jolloin hän voitti UK Championship -turnauksen kolmannen kerran urallaan erittäin tiukan taistelun jälkeen Mark Williamsia vastaan. Higgins oli finaalissa tappiolla jo freimein 5-9 , mutta pystyi pitämään päänsä kylmänä ja vei voiton lopulta jännittävien vaiheiden jälkeen luvuin 10-9. Vuoden 2011 alussa pelatussa The Masters-turnauksessa Higgins putosi jo ensimmäisellä kierroksella häviten maanmiehelleen Graeme Dottille.

Higgins voitti ensimmäisen ottelun helmikuussa 2011 pelatussa German Masters -ranking-turnauksessa Robert Milkinsiä vastaan, mutta vetäytyi myöhemmin ottelun jälkeen turnauksesta hänen isänsä, John Seniorin, huonon terveydentilan takia. Pian vetäytymispäätöksen jälkeen John Senior kuoli sairastettuaan pitkään syöpää[20]. John Higgins palasi peliareenoille pari viikkoa myöhemmin pelattuun Welsh Open -turnaukseen. Higgins pelasi aina finaaliin asti, jossa hän kohtasi maanmiehensä ja hyvän ystävänsä Stephen Maguiren. Higgins oli finaalissa 2-5 tappiolla, mutta pystyi jälleen kerran osoittamaan loistavat turnauspelikykynsä ja voitti finaalin lopulta 9-6. Hän omisti voittonsa juuri menehtyneelle isälleen[21]. Huhtikuun alussa pelatussa China Openissa Higgins pelasi itsensä puolivälieriin, jossa Englannin Shaun Murphy kaatoi hänet 2-5.

Kauden ehdoton kohokohta Higginsille oli neljännen maailmanmestaruuden saavuttaminen huhti-toukokuun vaihteessa pelatussa maailmanmestaruusturnauksessa. Matkalla kohti maailmanmestaruutta hänen täytyi voittaa sellaiset suuruudet, kuten Ronnie O'Sullivan ja Mark Williams erittäin tiukoissa otteluissa. Finaalissa hän kohtasi nuoren snooker-sensaation Judd Trumpin ja ottelusta tuli oikea klassikko. Higgins oli ajoittain suurissa vaikeuksissa erittäin hyökkäävää Trumpia vastaan ja oli pahimmillaan 7-10 ja 9-12 tappiolla. Higgins osoitti kuitenkin periksiantamattomuutensa ja taisteli lopulta itselleen neljännen maailmanmestaruuden luvuin 18-15.[22]

  • WBPSA Player of the Year 2011

Kausi 2011–2012

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 2011/2012 oli pettymys Higginsille. Hän ei saavuttanut kauden aikana suurissa turnauksissa puolivälierää parempaa sijoitusta. Huhti-toukokuun vaihteessa pelatussa maailmanmestaruusturnauksessa Higgins putosi toisella kierroksella maanmiehelleen Stephen Hendrylle tylyin 13-4 numeroin. Eräs merkittävä syy hänen huonoon kauteensa oli harjoituksen puute. [23]

John Higgins (2013).

Kausi 2012–2013

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

John Higgins aloitti kauden 2012/2013 suurten turnausten osalta syyskuussa pelatusta Shanghai Masters -turnauksesta. Higgins pelasi turnauksessa vakuuttavasti finaaliin asti, jossa hän kohtasi Judd Trumpin. Higgins teki finaalin kuudennessa freimissä uransa kuudennen maksimibreikin, mutta tästä huolimatta hän oli ensimmäisen session jälkeen 2-7 tappiolla. Higgins ei lannistunut, vaan teki jälleen tavaramerkikseen tulleen comebackin illalla pelatussa toisessa sessiossa ja voitti Trumpin lopulta freimein 10-9. Tämän voiton jälkeen Higgins ei saavuttanut kaudella mainittavaa menestystä. Loka-marraskuun vaihteessa Kiinassa pelatussa International Championship -turnauksessa Higgins hävisi ensimmäisellä kierroksella kiinalaiselle, vasta ranking-sijalla 66 olleelle Cao Yupengille sensaatiomaisesti 6-3. Joulukuussa pelatussa UK Championship -turnauksessa Higgins putosi toisella kierroksella hävittyään Englannin Mark Davisille. Higgins teki kyseisen ottelun kahdeksannessa freimissä uransa seitsemännen maksimibreikin. Tammikuussa pelatussa Masters-turnauksessa Higgins putosi toisella kierroksella hävittyään niukasti Englannin Shaun Murphylle 5-6. Helmikuussa pelatut German Masters ja Welsh Open -turnaukset olivat pettymys Higginsille ja hän putosi kyseisissä turnauksissa jo varhaisissa vaiheissa. Helmi-maaliskuun vaihteessa pelatussa Haikou World Open -turnauksessa Higgins pelasi itsensä välieriin asti. Maaliskuun lopussa pelatussa China Openissa Higginsin tie nousi pystyyn jo avauskierroksella. Samoin kävi myös maailmanmestaruusturnauksessa, jossa hän hävisi Englannin Mark Davisille luvuin 10-6.

Kausi 2013–2014

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Higgins aloitti kauden 2013/2014 vahvasti pelaamalla itsensä Wuxi Classic -turnauksessa aina finaaliin asti, jonka hän kuitenkin hävisi australian Neil Robertsonille luvuin 7-10. Hän myös voitti Bulgariassa pelatun pienemmän PTC-turnauksen. Tämän jälkeen Higginsin vire kuitenkin laski ja hän ei selviytynyt kauden muissa isoissa ranking-turnauksissa puolivälierää pidemmälle. Vuoden 2014 huhti-toukokuussa pelatussa MM-turnauksessa Higgins putosi jo ensimmäisellä kierroksella hävittyään maanmiehelleen Alan McManusille luvuin 7-10. Pienenä erikoisuutena Higgins koitti kauden aikana saada uutta virtaa peliinsä vaihtamalla keppiään useaan kertaan. Usein snooker-pelaajat pelaavat samalla kepillä useita vuosia, jotkut jopa koko uransa.

Kausi 2014–2015

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauden 2014/2015 ensimmäinen puolisko sujui Higginsiltä alavireisesti, eikä hän saavuttanut merkittäviä sijoituksia ranking-turnauksissa. Vuodenvaihteessa oli jo vaarana, että hän putoasi top-16- joukosta ja menettäisi suoran osallistumisoikeuden MM-turnaukseen. Vuoden 2015 puolelle siirryttäessä Higginsin vire kuitenkin nousi selvästi ja hänen kauden ehdoton kohokohta oli helmikuussa pelatun Welsh Openin voitto neljännen kerran urallaan. Higgins voitti finaalissa englannin Ben Woollastonin selkeästi erin 9-3 ja päätti täten kaksi ja puoli vuotta kestäneen kuivan kauden suurten ranking-turnausvoittojen osalta. Loppukaudesta Higgins ei kuitenkaan saavuttanut puolivälieriä parempia sijoituksia. Huhti-toukokuussa pelatussa MM-turnauksessa Higgins hävisi toisella kierroksella kiinalaiselle Ding Junhuille luvuin 13–9.

Kausi 2015–2016

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Higgins aloitti kauden 2015/2016 vahvasti voittamalla Australiassa pelatun kauden ensimmäisen suuren ranking-turnauksen. Higgins voitti tiukassa ja korkeatasoisessa finaalissa englannin Martin Gouldin erin 9-8. Voitto oli Higginsin uran 27. suurten ranking-turnausten osalta ja hän tuli näin tasoihin tuolloin Ronnie O'Sullivanin kanssa kaikkien aikojen turnausvoittolistalla, edellään vain Steve Davis (28 ranking-turnausvoittoa) ja Stephen Hendry (36 voittoa). Loka-marraskuun vaihteessa Kiinassa pelatussa International Championshipissa Higgins pelasi jälleen erinomaisesti ja voitti koko turnauksen. Hän kaatoi finaalissa englannin David Gilbertin numeroin 10–5. Tämä oli Higginsin 28. turnausvoitto ja hän siirtyi näin jakamaan kaikkien aikojen turnausvoittolistan kakkossijaa lapsuuden idolinsa Steve Davisin kanssa.[24] Joulukuussa pelatussa UK Championship -turnauksessa Higgins ylitti 600 sadan lyöntisarjan rajapyykin puolivälieräottelussa Neil Robertsonia vastaan, jonka Higgins lopulta hävisi niukasti 6-5. Vuoden 2016 tammikuussa pelatussa Masters-kutsuturnauksessa Higgins hävisi toisella kierroksella Englannin Stuart Binghamille luvuin 6–3. Helmikuussa pelatussa Welsh Openissa, Higginsin tie nousi pystyyn neljännesvälierissä Walesin Michael Whitea vastaan luvuin 1-4. Samoin kävi maaliskuussa pelatussa Grand Prix -turnauksessa, jossa Ryan Day voitti Higginsin 3–4. Maalis-huhtikuun vaihteessa pelatussa China Openissa Higgins selvitti tiensä aina välieriin asti, jonka hän hävisi niukasti englannin Ricky Waldenille erin 6–5. Huhti-toukokuussa pelatussa MM-turnauksessa Higgins selvitti tiensä puolivälieriin saakka, jossa hän koki yllätystappion hyvää ystäväänsä Alan McManusta vastaan erin 13–11. Higgins valittiin kauden päätteeksi vuoden pelaajaksi.[25]

  • WBPSA Player of the Year 2016

Kausi 2016–2017

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Higgins aloitti kauden 2016–2017 kohtuullisesti selviytymällä useassa alkukauden turnauksessa puolivälieriin saakka. Higginsin kauden ensimmäinen turnausvoitto tuli kuitenkin Kiinassa marraskuun alussa pelatussa kutsuturnauksessa Evergrande China Championshipissä, joka oli tuolloin rahallisesti arvokkain Ison-Britannian ulkopuolella pelattava snooker-turnaus[26]. Higgins voitti tiukassa finaalissa englannin Stuart Binghamin luvuin 10–7. Ottelu oli tasainen aina 7–7 tilanteeseen saakka, mutta tämän jälkeen Higgins nosti tasoaan entisestään ja voitti ottelun lopulta tekemällä kolme perättäistä sadan sarjaa ottelun loppuun. Higgins voitti heti seuraavalla viikolla järjestetyn toisen suuren kutsuturnauksen, Coventryssa järjestetyn Champion of Champions -turnauksen. Hän kohtasi finaalissa Ronnie O'Sullivanin, joka ei ollut koskaan aiemmin hävinnyt otteluakaan Champion of Champions -turnauksessa. Finaali oli korkeatasoinen ja myös tasainen aina 7–7 tilanteeseen asti, mutta tämän jälkeen Higgins voitti kolme freimiä putkeen voittaen näin ottelun lopulta 10-7 numeroin. Heti seuraavalla viikolla Belfastissa järjestettiin Northern Ireland Open -ranking-turnaus. Higgins teki toisen kierroksen ottelussaan Sam Craigieta vastaan uransa kahdeksannen maksimibreikin ottelun viimeiseen freimiin. Higgins kuitenkin hävisi neljännesvälieräottelunsa Mark Williamsia vastaan 4–1, joka päätti myös Higginsin 11 ottelun voittoputken.

Marras- joulukuun vaihteessa pelatussa UK Championship -turnauksessa Higgins pelasi aina puolivälieriin saakka, jossa hän koki tiukan 6-5 tappion turnauksen lopulta voittaneelle Mark Selbylle. Joulukuun puolivälissä Skotlannissa pelatussa Scottish Open -turnauksessa Higgins pelasi aina finaaliin saakka, jossa hän koki tappion hongkongilaista Marco Futa vastaan. Higgins johti ottelua 1–4, mutta hävisi lopulta erinomaisesti pelannutta Futa vastaan erin 9–4. Tämän jälkeen Higginsin vire notkahti. Hän karsiutui German Masters -turnauksesta. Tammikuussa Lontoossa pelatussa Masters-kutsuturnauksessa Higgins hävisi ensimmäisellä kierroksella Mark Allenia vastaan niukasti luvuin 6–5. Walesissa helmikuun alkupuolella pelatussa World Grand Prix -turnauksessa Higgins hävisi avausottelunsa Michael Whitea vastaan 4–3. Heti seuraavalla viikolla pelatussa Welsh Open -turnauksessa Higgins hävisi ensimmäisen kierroksen ottelun englantilaista Sam Bairdia vastaan 2–4.[27] Higgins palasi voittojen tielle voittamalla maaliskuun alussa pelatun Championship League -liigan, joka on useasta pienemmästä kutsuturnauksesta koostuva kokonaisuus. Hän voitti finaalissa Ryan Dayn luvuin 3–0. Seuraavalla viikolla Walesissa pelatussa Players Championship -turnauksessa Higgins johti avausotteluaan Ding Junhuita vastaan jo 0–4, mutta Ding teki sensaatiomaisen nousun voittaen ottelun lopulta 5–4. Maalis- huhtikuun taitteessa Pekingissä pelatussa China Openissa Higgins selvisi neljännesvälieriin asti, häviten ottelunsa Mark Williamsia vastaan niukasti 5–4. Higgins johti ottelua parhaimmillaan 1–4, mutta hävisi tämän jälkeen neljä freimiä putkeen.

Huhti-toukokuussa pelatussa MM-turnauksessa Higgins pelasi aina finaaliin asti kuudennen kerran urallaan. Hän kohtasi finaalissa hallitsevan maailmanmestarin Mark Selbyn. Ottelu oli toisinto vuoden 2007 finaalista, jonka Higgins voitti luvuin 18–13. Tällä kertaa Selby oli kuitenkin vahvempi ja voitti finaalin luvuin 18–15 siitäkin huolimatta, että Higgins johti ottelua parhaimmillaan luvuin 10–4.

Kausi 2017–2018

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Higgins ei saavuttanut kauden ensimmäisissä turnauksissa mainittavaa menestystä, mutta syyskuun puolivälissä pelatussa Indian Openissa Higgins saavutti uransa 29. ranking-turnausvoittonsa voittamalla finaalissa maanmiehensä Anthony McGillin selkeästi luvuin 5–1. Hän siirtyi näin kaikkien aikojen ranking-voittotilastossa yksin toiselle sijalle ohi Steve Davisin ja Ronnie O'Sullivanin.[28] Lopuissa vuoden 2017 turnauksissa Higgins saavutti tasaisia sijoituksia ollen useasti neljännes- ja puolivälierissä. Piikkeinä olivat Shanghai Masters ja Scottish Open -turnausten välieräpaikat.

Tammikuussa 2018 pelatussa Masters-kutsuturnauksessa Higgins pelasi aina välieriin saakka, jossa hän kuitenkin koki 6–3-tappion Mark Allenia vastaan. Higgins teki ottelussa uransa 700. sadan lyöntisarjan. Helmikuussa Prestonissa pelatussa World Grand Prix -turnauksessa Higgins pelasi neljännesvälieriin asti, jossa hän koki niukan 4–3 tappion kiinalaista Xiao Guodongia vastaan. Higgins oli kuitenkin heti seuraavalla viikolla pelatussa Welsh Openissa hyvässä vireessä ja voitti lopulta koko turnauksen ennätyksellisesti viidennen kerran urallaan. Hän voitti korkeatasoisessa finaalissa englannin Barry Hawkinsin luvuin 9–7.[29] Ranking-voitto oli Higginsin uran 30. Maaliskuun puolivälissä pelatussa Players Championship -turnauksessa Higgins putosi jo avauskierroksella tylysti 6–0 Anthony McGilliä vastaan. Seuraavalla viikolla Higgins onnistui uusimaan edellisvuotisen Championship League -voittonsa ensimmäisenä pelaajana turnauksen historiassa. Hän voitti finaalissa kiinalaisen Zhou Yuelongin 3–2.[30]

Huhti-toukokuussa pelatussa maailmanmestaruusturnauksessa Higgins pelasi itsensä aina finaaliin saakka seitsemättä kertaa urallaan. Hän kohtasi finaalissa, niin ikään erinomaisen kauden pelanneen ja samana vuonna ammattilaisena aloittaneen, Mark Williamsin, joka metsästi kolmatta maailmanmestaruuttaan. Higgins oli selkeä altavastaaja freimivoittojen valossa finaalin alkupuolella ja oli pahimmillaan jo 14–7 tappiolla. Higgins kuitenkin teki jälleen tavaramerkikseen tulleen nousun aina 15–15 tilanteeseen saakka. Williams oli kuitenkin vahvempi viimeisissä freimeissä ja vei maailmanmestaruuden lopulta niukasti luvuin 18–16.[31]

Kausi 2018–2019

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Higgins aloitti kauden 18-19 ranking-turnausten osalta syyskuun lopulla pelatusta China Championship -turnauksesta. Higgins pelasi itsensä aina finaaliin saakka, jossa hän kohtasi Mark Selbyn. Finaali oli tasainen ja ratkaisu nähtiin vasta pitkässä katkaisufreimissä, jonka Selby onnistui voittamaan ja vei näin turnauksen luvuin 10–9. Tämän jälkeen Higgins pelivire notkahti selvästi ja hän ei selviytynyt vuoden 2018 lopuissa turnauksissa neljännesvälieriä pidemmälle. Hävittyään ottelunsa UK Championship -turnauksessa Alan McManusta vastaan 64-kaaviossa joulukuun alussa, Higgins kertoi pohtivansa uransa päättämistä kauden päätteeksi.[32] Vuoden viimeisessä turnauksessa, Scottish Openissa, Higgins teki uransa yhdeksännen maksimibreikkinsä ottelussaan pohjoisirlantilaista Gerard Greenea vastaan 64-kaaviossa kylkiluu murtuneena.[33]

Vuoden 2019 puolella Higginsin alavire jatkui hänen tippuessa usein hyvin varhaisissa vaiheissa turnauksia. Ennen kevään maailmanmestaruusturnausta Higgins aloitti koordinoidumman harjoittelun maanmiestensä Stephen Maguiren ja Anthony McGillin kanssa, ja MM-turnauksessa Higgins pelasi itsensä jälleen finaaliin erittäin tiukkojen ottelujen kautta. Finaali oli toisinto vuoden 2011 finaalista Higginsin kohdatessa jälleen Judd Trumpin. Tällä kertaa Trump oli korkeatasoisessa finaalissa kuitenkin parempi luvuin 18–9, joten Higginsin kohtalona oli hävitä MM-finaali kolmatta vuotta putkeen.

Kausi 2019–2020

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Higgins aloitti kauden kesäkuun lopussa pelatusta World Cup -turnauksesta, joka on maidenvälinen pariturnaus. Skotlannin parin muodostivat John Higgins ja Stephen Maguire. Skotlanti voitti koko turnauksen, josta Higgins ja Maguire kuittasivat 100 000 dollaria mieheen. Higgins oli voittanut kyseisen turnauksen myös vuonna 1996, jolloin turnaus pelattiin kolmen pelaajan joukkueilla.[34]

Syyskaudella Higgins pelasi tasaisen hyvin, ollen useissa turnauksissa vähintään neljännesvälierissä. Parhaimmat tulokset olivat semifinaalipaikat World Openissa ja Northern Ireland Openissa. Joulukuussa pelatussa Scottish Openin neljännesvälieräottelussa Jack Lisowskia vastaan Higgins teki uransa 776 sadan pisteen lyöntisarjansa ja ohitti näin Stephen Hendryn kaikkien aikojen toiseksi eniten sadan pisteen sarjoja tehneenä pelaajana.

Kevätkausi venyi koronaviruspandemian vuoksi aina elokuun puoliväliin saakka. Higgins pelasi tasaisesti, ollen useissa turnauksissa puolivälierissä asti. Heinä-elokuussa pelatussa MM-turnauksessa Higgins selviytyi toiselle kierrokselle, häviten yllättäen Norjan Kurt Maflinille erin 13–11. Higgins teki kyseisessä ottelussa uransa kymmenennen maksimibreikin, joka oli myös hänen ensimmäinen MM-turnauksessa.

Kausi 2020–2021

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskauden osalta snooker-kausi oli edelleen vahvasti koronaviruspandemian värittämä ja kaikki turnaukset pelattiin Milton Keynesissä. Higginsin osalta syyskausi ei tuottanut erityistä menestystä. Paras sijoitus oli välieräpaikka lokakuussa pelatussa English Open -turnauksessa. Higgins teki myös uransa 11. maksimibreikin Championship Leaguen finaaliryhmän ottelussa Kyren Wilsonia vastaan lokakuussa. Marraskuussa pelatussa Champion of Champions -turnauksessa Higgins teki uransa 800. sadan lyöntisarjan ottelussaan Ding Junhuita vastaan.

Vuosi 2021 alkoi Higginsin osalta vahvasti. Hän pelasi tammikuussa pelatussa Masters-turnauksessa finaaliin asti, häviten finaalin niukasti Kiinan Yan Bingtaolle luvuin 10–8. Higgins katkaisi kolmen vuoden tauon ranking-voittojen osalta voittamalla helmikuun lopussa pelatun Players Championship -turnauksen. Higgins pelasi erittäin tasokkaasti läpi turnauksen, häviten yhteensä vain neljä freimiä koko turnauksessa, kolme niistä finaalissa. Hän voitti finaalissa Ronnie O'Sullivanin selkeästi numeroin 10–3. Voitto oli Higginsin uran 31. ranking-turnausvoitto.

Huhti-toukokuussa pelatussa MM-turnauksessa Higgins selvisi toiselle kierrokselle, häviten ottelun Mark Williamsia vastaan lopulta 13–7.

Kausi 2021–2022

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskausi 2021 sujui Higginsin osalta varsin mallikkaasti. Hän teki elokuussa pelatussa British Openissa uransa 12. maksimibreikin ja selvisi yhteensä neljässä turnauksessa aina finaaleihin asti. Hän ei kyennyt kuitenkaan voittamaan yhtään näistä finaaleista.

John Higginsin finaalit syyskaudelta 2021:

  • 17.10.2021: Northern Ireland Open 9–8 (voittaja Mark Allen)
  • 7.11.2021: English Open 9–8 (voittaja Neil Robertson)
  • 21.11.2021: Champion of Champions 10–4 (voittaja Judd Trump)
  • 12.12.2021: Scottish Open 9–5 (voittaja Luca Brecel)

Tammikuussa pelatussa Masters-kutsuturnauksessa Higgins selvisi puolivälieriin (tappio Mark Williamsille erin 6–5). Helmikuun alussa Higgins voitti Championship League -kutsuturnaussarjan kolmannen kerran urallaan voittaen finaalissa Stuart Binghamin erin 3–2. Hän kuittasi voitosta 20 000 puntaa sekä osallistumisoikeuden syksyllä pelattavaan Champion of Champions -kutsuturnaukseen. Maalis-huhtikuun vaihteessa pelatussa Tour Championship -turnauksessa Higgins pelasi jälleen itsensä finaaliin asti. Hän johti finaalia Neil Robertsonia vastaan jo 9–4, mutta hävisi sensaatiomaisesti seuraavat 6 freimiä putkeen samalla häviten ottelun 9–10. Huhti-toukokuussa pelatussa MM-turnauksessa Higgins selvitti tiensä aina välieriin saakka, jossa hän kohtasi turnauksen lopulta voittaneen Ronnie O’Sullivanin. Higgins hävisi ottelun 17–11, mutta kuittasi tappiostaan silti 100 000 puntaa. Hän nousi kauden lopuksi rankingissa viidenneksi.

Kausi 2022–2023

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskausi meni Higginsiltä varsin heikosti ja hän ei päässyt yhdessäkään ranking-turnauksessa neljännesvälieriä pidemmälle. Tämä heikko menestys esti häntä myös osallistumasta vuoden 2023 puolella pelattavaan World Grand Prix -turnaukseen, johon pääsee yksivuotis-rankingin 32 parasta pelaajaa. Hän teki syyskuussa pelatussa British Open -turnauksessa uransa 900. sadan pisteen lyöntisarjan.

Vuoden 2023 alku ei tuottanut myöskään mainittavaa menestystä ennen maaliskuun alussa pelattua Championship League -kutsuturnaussarjan finaalivaihetta, jonka voiton Higgins onnistui jälleen uusimaan, voittaen finaalissa Judd Trumpin erin 3–1. Tämä voitto varmisti hänelle jälleen myös osallistumisoikeuden syksyllä pelattavaan Champion of Champions -kutsuturnaukseen. Kauden parhaaksi tulokseksi, ranking-turnausten osalta, jäi pääsy puolivälieriin huhti-toukokuussa pelatussa maailmanmestaruusturnauksessa, jossa Higgins koki 13–7 tappion Mark Selbylle. Higgins oli kauden päätyttyä maailmanlistan yhdeksäs.

Kausi 2023–2024

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskauden 2023 aikana Higgins pelasi varsin kohtuullisesti. Hän selviytyi välieriin kolmessa ranking-turnauksessa: European Masters, English Open ja Scottish Open. Nämä tulokset mahdollistivat hänen osallistumisoikeuden 2024 puolella pelattavaan World Grand Prix -turnaukseen. Näiden lisäksi hän pelasi Champion of Champions -kutsuturnauksessa niin ikään välieriin saakka.

Vuoden 2024 puolella Higgins selvisi välieriin Welsh Open ja Championship League -turnauksissa. Hän teki Championship League -kutsuturnauksessa helmikuussa uransa 13. maksimin ottelussaan Fan Zhengyita vastaan. Huhti-toukokuussa pelatussa maailmanmestaruusturnauksessa Higgins selvisi jälleen puolivälieriin saakka, jossa hän koki tappion Kyren Wilsonia vastaan luvuin 13–8. Hän onnistui juuri ja juuri pitämään top-16 rankingin kauden päätteeksi. Higgins on ollut top-16 pelaaja yhtäjaksoisesti vuodesta 1995 ja se on snooker-historian ennätys.[35]

Turnausvoitot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranking-turnaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Shanghai Masters 2012
  • UK Championship 1998, 2000, 2010
  • Welsh Open 2000, 2010, 2011, 2015, 2018
  • Maailmanmestaruus 1998, 2007, 2009, 2011
  • Grand Prix 1994, 1999, 2005, 2008
  • British Open 1995, 1998, 2001, 2004
  • Irish Masters 2000, 2002
  • China International 1998
  • European Open 1997
  • German Open 1995, 1997
  • Australian Goldfields Open 2015
  • International Championship 2015
  • Indian Open 2017
  • Players Championship 2021

Pienet ranking-turnaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ruhr Championship 2010
  • Kay Suzanne Memorial Cup 2012
  • Bulgarian Open 2013

Muut ammattilaisturnaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Masters 1999, 2006
  • Evergrande China Championship 2016
  • Champions Cup 1998, 1999, 2001
  • Sweater Shop International Open 1995, 1996
  • Champion of Champions 2016
  • Championship League 2017, 2018, 2022, 2023
  • World Cup 1996, 2019

Tilastot ja ennätykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lihavoitu teksti tarkoittaa lajin ennätystä.

Skotlannin lippu JOHN HIGGINS
Maailmanmestaruudet 4 1998, 2007, 2009, 2011
Maailmanmestaruusturnausten finaalit 8 1998, 2001, 2007, 2009, 2011, 2017, 2018, 2019
UK Championship -turnauksen voitot 3 1998, 2000, 2010
Masters-turnauksen voitot 2 1999, 2006
Ranking-turnausvoitot 31
Korkein ranking-sijoitus 1 1998/1999, 1999/2000, 2007/2008, 2010/2011
Suurin lyöntisarja 147 13 kertaa
Championship League 2024
British Open 2021
Championship League 2020
World Championships 2020 (video)
Scottish Open 2018
Northern Ireland Open 2016 (video)
UK Championship 2012
Shanghai Masters 2012
Grand Prix 2004
British Open 2003
LG Cup 2003 (video)
Irish Masters 2000 (video, video)
Nations Cup 2000 (video)
Yli 100 pisteen lyöntisarjat 995 [2]
Yli 100 pisteen lyöntisarjat peräkkäisissä erissä 4 kts. Shaun Murphy

Kunniajäsenyydet ja palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Prize Money Won - All-time - Professional CueTracker.net. Viitattu 27.5.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b Centuries Pro Snooker Blog. Viitattu 14.10.2023. (englanniksi)
  3. ↑ Centuries SnookerInfo. Viitattu 27.5.2024. (englanniksi)
  4. ↑ http://www.skysports.com/more-sports/snooker/news/12243/10659717/john-higgins-scores-147-in-northern-ireland-open-win
  5. ↑ Chris Turner's SNOOKER ARCHIVE (Arkistoitu – Internet Archive) Snooker’s Leading Century Makers
  6. ↑ WWW Snooker John Higgins, MBE (Scotland)
  7. ↑ Chris Turner's SNOOKER ARHCIVE Snooker Awards
  8. ↑ a b No. 58557 (s. 13, 17) The London Gazette. 29.12.2007. Viitattu 11.7.2022. (englanniksi)
  9. ↑ Daily Record Scots star John Higgins set to overtake Ronnie O'Sullivan as snooker's top player after Welsh Open win. 2. helmikuuta 2010
  10. ↑ World Snooker Player List - John Higgins
  11. ↑ MSN Sports[vanhentunut linkki] Crucible legend Davis stuns reigning champ Higgins, 24. huhtikuuta 2010
  12. ↑ Sporting Life Steve Davis Stuns Champ Higgins, 30. huhtikuuta 2010
  13. ↑ MTV3 Snookerin rankingykkönen lahjusskandaalin keskellä, 2. toukokuuta 2010
  14. ↑ BBC News John Higgins suspended in snooker bribe probe, 2. toukokuuta 2010
  15. ↑ Snooker Scene Blog John Higgins Statement, 2. toukokuuta 2010
  16. ↑ BBC Sport Alex Higgins claims four top players took bribes , 9. toukokuuta 2010
  17. ↑ Sky News Higgins 'In Bits' Over Snooker Bribe Claims , 3. toukokuuta 2010
  18. ↑ Telegraph John Higgins fighting to save career after accusations he tried to bet against himself, 9. toukokuuta 2010
  19. ↑ [1] John Higgins cleared of match-fixing claims, 8. syyskuuta 2010
  20. ↑ http://www.worldsnooker.com/page/NewsArticles/0,,13165~2285286,00.html
  21. ↑ http://www.worldsnooker.com/page/WelshOpenArticle/0,,13165~2298056,00.html
  22. ↑ [2] Awesome Higgins Wins Fourth World Crown, 2. toukokuuta 2011
  23. ↑ [3] I've not been trying hard enough, admits struggling world champ Higgins, 19. huhtikuuta 2012
  24. ↑ Higgins Equals Davis Tally - World Snooker World Snooker. Viitattu 2.11.2015. (englanti)
  25. ↑ Higgins Named Snooker’s Player Of The Year - World Snooker World Snooker. 5.5.2016. Viitattu 5.5.2016. (englanti)
  26. ↑ Higgins Is Guangzhou King - World Snooker World Snooker. 5.11.2016. Viitattu 5.11.2016. (englanti)
  27. ↑ Match Result | World Snooker Live Scores livescores.worldsnookerdata.com. Arkistoitu 15.2.2017. Viitattu 14.2.2017. (englanti)
  28. ↑ Fine 29 As Higgins Wins Tartan Tussle - World Snooker World Snooker. 16.9.2017. Viitattu 16.9.2017. (englanti)
  29. ↑ Higgins Wins Record Fifth Welsh Crown - World Snooker World Snooker. 4.3.2018. Viitattu 5.3.2018. (englanti)
  30. ↑ Higgins Retains Championship League Title - World Snooker World Snooker. 29.3.2018. Viitattu 30.3.2018. (englanti)
  31. ↑ Williams Conquers Crucible - World Snooker World Snooker. 7.5.2018. Viitattu 9.5.2018. (englanti)
  32. ↑ Quit Threat From 'Garbage' Higgins World Snooker. 1.12.2018. Viitattu 14.12.2018. (englanti)
  33. ↑ Maximum Man Higgins Storms Through World Snooker. 12.12.2018. Viitattu 14.12.2018. (englanti)
  34. ↑ Scotland Claim World Cup Glory World Snooker. 30.6.2019. Viitattu 1.7.2019. (englanti)
  35. ↑ World Snooker Championship: John Higgins' spot in world's top 16 secure after David Gilbert's loss to Kyren Wilson eurosport.com.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=John_Higgins&oldid=22465039”