John Redmond
John Edward Redmond (1. syyskuuta 1856 Dublin, Irlanti – 6. maaliskuuta 1918 Lontoo, Iso-Britannia)[1] oli irlantilainen poliitikko, joka toimi Ison-Britannian parlamentissa Irlannin itsehallintoa ajaneen niin sanotun irlantilaisen puolueen johtajana vuosina 1900–1918. Hänen merkittävin saavutuksensa oli vuonna 1914 säädetty home rule -laki, jonka piti toteuttaa Irlannin itsehallinto, mutta joka ei lopulta tosiasiassa tullut voimaan. Redmond menetti laajan kannatuksensa Irlannissa ensimmäisen maailmansodan aikana, koska hän oli sitoutunut tukemaan lojaalisti Ison-Britannian sodankäyntiä.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Redmondin isä oli parlamenttiedustaja.[2] Redmond itse valittiin parlamenttiin ensi kerran vuonna 1881 Wexfordin New Rossista.[1][2] Hän rikkoi kaikki ennätykset jouduttuaan määräajaksi erotetuksi parlamentista neitsytpuheensa seurauksena vain vuorokauden kuluessa paikkansa vastaanottamisesta.[1] Redmond valmistui vuonna 1886 asianajajaksi.[2] Hän jatkoi parlamentin jäsenenä koko ikänsä, vuosina 1885–1891 Pohjois-Wexfordin ja vuodesta 1891 Waterfordin edustajana. Redmond kiersi muun muassa Yhdysvalloissa ja Australiassa keräämässä rahaa Irlannin itsehallintokamppailuun ja onnistui ympäripuhumaan monet englantilaiset Irlannin itsehallinnon tukijoiksi.[2][1]
Redmond oli Irlantilaisen puolueen parlamenttiryhmässä puoluejohtaja Charles Stewart Parnellin tärkeä ja uskollinen tukija. Kun puolue hajaantui vuonna 1890 Parnellin henkilöä koskeneen kiistan seurauksena ja Parnell itse kuoli seuraavana vuonna, Redmondista tuli Parnellille uskollisen siiven eli niin sanottujen parnelliittien johtaja, ja hän sai johdettavakseen puolueen yhdeksään edustajaan kutistuneen parlamenttiryhmän.[2][1] Redmond onnistui kuitenkin yhdistämään puolueen uudelleen vuonna 1900 ja toimi siitä alkaen sen johtajana.[2]
Redmond valitsi parlamentissa yhteistyökumppanikseen Englannin liberaalit, jotka olivat valmiita tukemaan Irlannin itsehallinnon toteuttamista. Redmondin ja irlantilaisen puolueen vaikutusvalta kasvoi huomattavasti vuoden 1910 vaalien jälkeen, jolloin puolue saavutti parlamentissa vaa’ankieliaseman ja H. H. Asquithin johtama liberaalien vähemmistöhallitus jäi siten riippuvaiseksi sen tuesta. Redmondin ja irlantilaisten iloksi hallitus antoi vuonna 1912 uuden lakiesityksen Irlannin itsehallinnosta.[2][1] Ulsterin unionistit vastustivat lakia kiivaasti ja varautuivat estämään sen voimaantulon väkivalloin. Kun home rulen voimaanastuminen näytti johtavan sisällissotaan Irlannissa, Redmond hyväksyi maaliskuussa 1914 vastentahtoisesti kompromissin, jonka mukaan itsehallintoa vastustaneet Ulsterin kreivikunnat jätettäisiin tilapäisesti sen ulkopuolelle.[1] Ensimmäisen maailmansodan puhjettua kesken kaiken Redmond teki sopimuksen Asquithin kanssa: Redmond varmistaisi irlantilaisten tuen Ison-Britannian sotaponnistuksille ja vastineeksi hallitus varmisti home rule -lain hyväksynnän parlamentissa. Lain toimeenpano kuitenkin määrättiin lykättäväksi siihen asti, kunnes sota päättyisi.[3]
Koska kauan toivottu home rule näytti olevan toteutumassa, Redmond nautti Irlannissa suurta suosiota maailmansodan alussa, ja hän sai helposti suurimman osan edellisenä vuonna perustettujen Irlannin vapaaehtoisjoukkojen jäsenistä värväytymään Britannian armeijaan. Sodan pitkittyessä irlantilaisten tuki Redmondin linjalle alkoi kuitenkin liueta.[3] Ison-Britannian hallitus suhtautui varauksellisesti Redmondin yritykseen koota erityisiä irlantilaisia prikaateja lähetettäviksi länsirintamalle. Myös hänen ehdotuksensa Irlannin puolustuksen jättämisestä irlantilaisten ja ulsterilaisten vapaaehtoisjoukkojen varaan torjuttiin.[1] Redmondille tarjottiin toukokuussa 1915 ministerinpaikkaa Britannian uudessa kokoomushallituksessa, mutta hän kieltäytyi.[2] Vuoden 1916 pääsiäiskapina Dublinissa tuli hänelle ikävänä yllätyksenä ja romutti hänen politiikkansa perustan.[1] Kapinan jälkeen Britannian hallitus korvasi vuoden 1914 jäädytetyn home rule -lain uudella suunnitelmalla, jonka mukaan Ulster jätettäisiin pysyvästi Irlannin itsehallinnon ulkopuolelle.
Vuodesta 1916 alkaen Redmondin puolue alkoi nopeasti menettää kannatustaan radikaalille Sinn Féinille, joka sai useita voittoja parlamentin täytevaaleissa vuoden 1917 aikana.[4] Redmond toimi jäsenenä heinäkuussa 1917 kokoontuneessa Irlannin kansallisessa konventissa, jonka David Lloyd Georgen hallitus kutsui koolle ratkomaan Irlannin kysymystä. Neuvottelut kuitenkin jumiutuivat vuoden 1918 alussa ja olivat edelleen kesken Redmondin kuollessa maaliskuun alussa sappikivileikkauksen seurauksena.[4][1] Irlantilaisen puolueen kannatus romahti joulukuun 1918 parlamenttivaaleissa.[3]
John Redmondin veli William Redmond oli myös pitkäaikainen parlamenttiedustaja. Liityttyään maailmansodassa vapaaehtoisena Britannian armeijaan hän kaatui kesäkuussa 1917 Ranskassa. John Redmondin poika William Redmond oli hänkin alahuoneen jäsen vuosina 1911–1922.[2][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j John Redmond (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 26.4.2014.
- ↑ a b c d e f g h i Nordisk familjebok (1915), s. 1136–1137 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 26.4.2014.
- ↑ a b c Ireland: History (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 26.4.2014.
- ↑ a b c Nordisk familjebok (1925), s. 1247–1248 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 26.4.2014.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta John Redmond Wikimedia Commonsissa
