Jean Racine
Jean Baptiste Racine (joulukuu 1639 La Ferte-Milon, Ranska – 21. huhtikuuta 1699 Pariisi, Ranska[1]) oli ranskalainen näytelmäkirjailija. Häntä pidetään Pierre Corneillen ohella suurena ranskalaisen tragedian klassikkona.
Elämänvaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Racine syntyi keskiluokkaiseen porvarisperheeseen, mutta hän jäi orvoksi jo hyvin varhaisella iällä ja hänet sijoitettiin isovanhempiensa ja myöhemmin tätinsä luokse. Täti oli nunnana Port-Royalessa ja siellä Racine sai kasvatuksen jansenistisiin aatteisiin. Hän pyrki aluksi sovittamaan kirjalliset tavoitteensa kirkolliseen uraan. Hän kirjoitti oodin Seinen nymfi (La Nymphe de la Seine) vuonna 1660, kuten myös useita näytelmiä, joita hän ei onnistunut saamaan esitetyiksi näyttämöllä.
Lopulta Racine päätti omistautua kirjallisuudelle kokonaan. Vuonna 1662 hän sai kuninkaalta eläkkeen oodiensa la Convalescence du Roi ja La Renommée aux Muses ansiosta. Hän sai vihdoinkin näytelmänsä La Thébaïde esitetyksi vuonna 1664, ja sen esitti Molièren teatteriseurue. Vuonna 1665 sama ryhmä esitti Aleksanteri Suuren (Alexandre le Grand).
Näytelmän Andromaque (1667) menestys takasi hänen arvostuksensa. Plaideurs (1668) komedian jälkeen hän palasi lopullisesti kirjoittamaan tragedioita ja kirjoitti sen jälkeen näytelmät Britannicus (1669), Bérénice (1670), Bajazet (1672), Mithridate (1673), Iphigénie (1674) ja Phèdre (1677).
Racine valittiin vuonna 1672 Ranskan akatemiaan,[1] sen tuolille numero 13. Hänet nimitettiin kuninkaan historioitsijaksi, ja tällöin hän luopui teatterista. Hän kirjoitti kuitenkin vielä, rouva de Maintenonin pyynnöstä, Saint-Cyrin oppilaille raamatulliset tragediat: Esther (1689) ja Athalie (1691).
Huolimatta jansenisteihin kohdistuneesta vainosta Racine solmi uudelleen suhteet heihin lyhyen katkon jälkeen. Hän myös kirjoitti liikkeen historian Abrégé de l'Histoire de Port-Royal, joka ilmestyi postuumina Racinen kuoleman jälkeen.
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ode sur la convalescene du roi, 1663
- La renommée aux muses, 1663
- La thebaïde, ou les frères ennemis, 1664
- Alexandre le grand, 1665
- Andromaque, 1667
- Les plaideurs, 1668
- Britannicus, 1669
- Bérénice, 1670
- Bajazet, 1672
- Mithridate, 1673
- Iphigénie, 1674
- Phèdre, 1677
- Œuvres, 1679
- Esther, 1689
- Athalie', 1691
Suomennokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Phaidra : 5-näytöksinen runomittainen murhenäytelmä, suomentanut Eino Leino. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1907. Sarja: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 111, ISSN 0355-1768
- Faidra: Viisinäytöksinen murhenäytelmä. (Phèdre, 1677.) Suomentanut Aale Tynni. WSOY, 1986. ISBN 951-0-13909-2
- Britannicus, suom. Mauno Manninen. Intimiteatteri, 1952.
Phaidraa tai Faidraa on esitetty Suomen Kansallisteatterissa 1906 ja 1959, Helsingin Kansanteatterissa 1947–1948 ja Kuopion kaupunginteatterissa 1986. Racinen Britannicus toteutettiin Intimiteatterissa 1951 ja Andromaque Tampereen Teatterissa 1998.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Georges Forestier chez Gallimard.ISBN : 2070755290
- W. H. Lewis, The Splendid Century: Life in the France of Louix XIV. William Sloane Associates, 1953.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Racine, Jean, Bibliotheque nationale de France, viitattu 26.6.2020 Malline:Ffr
- ↑ Ilona-esitystietokanta, Teatterin tiedotuskeskus, viitattu 16.12.2014.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vapaasti ladattavia Jean Racinen e-kirjoja Projekti Lönnrotilta sekä Project Gutenbergiltä
- Elämäkerta. (ranskaksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
