Jarkko Ruutu

Wikipediasta
1 muutos tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 14. lokakuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jarkko Ruutu
Ruutu Helsingin Jokereissa kaudella 2012–2013.
Ruutu Helsingin Jokereissa kaudella 2012–2013.
Henkilötiedot
Syntynyt23. elokuuta 1975 (ikä 49)
Vantaa, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Rudi
Pelipaikka laitahyökkääjä
Maila vasen
Pituus 188[1][2] cm
Paino 93 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 1996–2014
Seurat Helsingin IFK (SML)
Helsingin Jokerit (SML)
Michigan Tech Huskies (WCHA)
EHC Biel (NLA)
Syracuse Crunch (AHL)
Kansas City Blades (IHL)
Vancouver Canucks (NHL)
Pittsburgh Penguins (NHL)
Ottawa Senators (NHL)
Anaheim Ducks (NHL)
NHL-varaus 68. varaus, 1998
Vancouver Canucks
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Torino 2006 jääkiekko
Pronssia Pronssia Vancouver 2010 jääkiekko
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Zürich 1998 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Hannover 2001 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Moskova 2007 jääkiekko
Pronssia Pronssia Riika 2006 jääkiekko
Maailmancup
Hopeaa Hopeaa 2004 jääkiekko

Jarkko Samuli Ruutu[3] (s. 23. elokuuta 1975 Vantaa) on pelaajauransa päättänyt suomalainen jääkiekkoilija ja sekä olympia- että mm-mitalisti. Ruutu oli pelipaikaltaan laitahyökkääjä. Hän pelasi mittavan ammattilaisuran ja pelasi ammattilaisena sekä Suomen, Pohjois-Amerikan että Sveitsin pääsarjoissa. Ruutu pelasi Pohjois-Amerikan NHL-liigassa 652 runkosarjaottelua tehopistein 58 84=142 ja keräsi yhteensä 1 078 rangaistusminuuttia.[3] Ruutu tunnettiin rajusta, aggressiivisesta ja kovaotteisesta pelitavastaan.

Ruudun ammattilaisura käynnistyi jääkiekon SM-liigaseura Helsingin IFK:ssa kaudella 1996–1997 hänen pelattuaan edellisen kauden Pohjois-Amerikan yliopistosarja WCHA:ssa. Hän voitti IFK:ssa Suomen mestaruuden kaudella 1997–1998,[3] minkä jälkeen Vancouver Canucks varasi Ruudun NHL:ään vuoden 1998 varaustilaisuudessa numerolla 68. Ruutu siirtyi NHL:ään kaudeksi 1999–2000, ja hän pelasi suurimman osan kaudesta Vancouverin farmijoukkue Syracuse Crunchissa AHL-liigassa. Hän vakiinnutti pelipaikkansa NHL:ssä kaudella 2001–2002. Vancouverin ohella Ruutu edusti NHL:ssä Pittsburgh Penguinsia, Ottawa Senatorsia ja Anaheim Ducksia. Uransa kolme viimeistä kautta Ruutu pelasi Jääkiekon SM-liigassa Helsingin Jokereissa. Kaudella 2014–2015 hän pelasi neljä ottelua Sveitsin National League A:n EHC Bielissä,[4] kunnes ilmoitti päättävänsä uransa vuoden 2014 joulukuussa.[5]

Hän edusti Suomea 11 kertaa arvokisoissa saavuttaen kaksi olympialaisten ja neljä maailmanmestaruuskilpailujen mitalia sekä maailmancupin toisen sijan.

Ruudulle on tuomittu enemmän jäähyminuutteja kuin kenellekään muulle suomalaiselle NHL-pelaajalle.[6] Tosin, suomalaistaustaisista pelaajista häntä enemmän jäähyjä ovat saaneet kanadansuomalaiset puolustajat Chris Pronger ja Randy Carlyle, joille tuomittiin jäähyjä 1 690 ja 1 400 minuuttia.[7][8]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alku, Michigan Tech Huskies ja Helsingin IFK

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruutu aloitti jääkiekkoharrastuksensa kahdeksanvuotiaana Etelä-Vantaan Urheilijoissa vuonna 1983. EVU:sta hän siirtyi myöhemmin Helsingin IFK:n junioreihin. Kauden 1995–1996 Ruutu vietti kauppatieteitä opiskellen Yhdysvalloissa Michigan Technological Universityssä ja pelaten yliopistojoukkue Michigan Tech Huskiesissa, minkä jälkeen hän palasi Suomeen solmittuaan SM-liigasopimuksen HIFK:n kanssa. Tulokaskaudellaan 1996–1997 Ruutu keräsi runkosarjassa pelaamissaan 48 ottelussa tehopisteet 10 11=21 ja hänelle tuomittiin yhteensä 155 rangaistusminuuttia. Kausi oli seuralle kuitenkin pettymys, sillä se jäi pudotuspelien ulkopuolelle.

Kausi 1997–1998 oli sitä vastoin menestyksekäs, sillä HIFK voitti mestaruuden 15 vuoden tauon jälkeen. Pudotuspeleissä seura voitti kaikki yhdeksän otteluaan ja Ruutu teki näissä peleissä peräti seitsemän maalia. Samana keväänä mies pääsi myös tekemään aikuisten arvokisadebyyttinsä, sillä hänet valittiin kevään 1998 maailmanmestaruuskisoihin. Ruutu teki turnauksessa yhden maalin ja saavutti joukkueen mukana hopeaa.

NHL-uran alku Vancouverin organisaatiossa (1999–2006)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 1998 NHL-seura Vancouver Canucks varasi Ruudun pelaajaoikeudet NHL:n varaustilaisuudessa vuonna 1998 tilaisuuden 68. pelaajavarauksena kolmannella kierroksella.

Ruutu aloitti ammattilaisuransa Pohjois-Amerikassa kaudella 1999–2000. Hän pelasi Vancouverin NHL-joukkueessa kauden aikana yhteensä kahdeksan ottelua, joissa hän merkkautti yhden syöttöpisteen ja keräsi yhteensä kuusi rangaistusminuuttia. Valtaosan kaudesta Ruutu pelasi Canucksin AHL-liigan farmijoukkue Syracuse Crunchissa.[9] Runsaasti jääaikaa farmijoukkueessa saanut Ruutu pelasi AHL:ssä 65 runkosarjan ottelua tehopistein 26 32=58, ja keräsi runkosarjassa yhteensä 164 rangaistusminuuttia. Kausi oli tehopisteiden valossa hänen ammattilaisuransa paras. Runkosarjassa hän oli Syracusen kolmanneksi tehokkain pelaaja ja toiseksi tehokkain maalintekijä, ja hän keräsi runkosarjassa myös joukkueensa pelaajien kesken kolmanneksi eniten syöttöpisteitä.[10] Vuoden 2000 tammikuussa Ruutu teki 13 ottelussa tehopisteet 7 8=15, ja hänet palkittiin AHL:n tammikuun tulokaspelaajana.[11] Runkosarjan jälkeen hän edusti Syracusea neljässä pudotuspeliottelussa, joissa hänen tehopisteensä olivat 3 1=4. Ruutu oli kolmella maalillaan joukkueensa paras maalintekijä pudotuspeleissä,[10] mutta Syracuse hävisi jo pudotuspelien ensimmäisen kierroksellaan Hamilton Bulldogsille.

Kaudella 2000–2001 Ruutu pelasi valtaosin Vancouverin IHL:n farmijoukkue Kansas City Bladesissa. Hän pelasi joukkueessa 46 runkosarjaottelua tehopistein 11 18=29, ja oli puolusvoittoisesta roolistaan huolimatta joukkueensa seitsemänneksi tehokkain pelaaja.[12][13] NHL:ssä Ruutu pelasi kauden aikana yhteensä 21 runkosarjaottelua tehopistein 3 3=6. Loppukeväällä 2001 hän teki Vancouverin kanssa yksisuuntaisen sopimuksen, joka tarkoittaa sitä, että pelaajan palkkaa ei voida alentaa farmikomennuksien myötä. Sopimus oli kahden kauden pituinen ja kokonaisarvoltaan 825 000 dollaria.[14]

Ruutu vakiinnutti pelipaikkansa NHL:ssä kaudella 2001–2002. Hän tuli nopeasti NHL:ssä tunnetuksi ahkerana taklaajana,[15] ja pisteiden tekeminen jäi NHL-paikan vakiintumisen myötä toissijaiseksi tehtäväksi.[15] Uran käynnistyminen NHL:ssä osoittautui kuitenkin vaikeaksi, sillä Vancouverin päävalmentaja Marc Crawford ei suonut Ruudulle kovinkaan mittavaa vastuuta otteluissa ja valitsi hänet pelaavaan kokoonpanoon keskimäärin vain joka toisessa ottelussa.[15] Ruutu pelasi kauden aikana runkosarjassa lopulta yhteensä 49 ottelua, joissa hänen tehopisteensä olivat 2 7=9. Pudotuspeleissä hän pelasi vain yhden ottelun.

Myös kauden 2002–2003 runkosarjassa Ruudun vastuu jäi vähäiseksi. Hän pelasi vain 36 runkosarjaottelua saavuttaen tehopisteet 2 2=4. Ruudun NHL-uran kannalta ratkaiseva käänne tapahtui kuitenkin vasta pudotuspeleissä, joissa Vancouver oli aloittanut varsin heikosti. Ruutu nostettiin joukkueen pelaavaan kokoonpanoon, ja yhteensä 13 ottelua pudotuspeleissä pelannut Ruutu onnistui vakuuttamaan sekä Marc Crawfordin että muun Vancouverin valmennus- ja seurajohdon pelitavallaan. Hän vakiinnutti paikkansa Vancouverin luottopelaajien keskuudessa lopullisesti pudotuspelien aikana.

Kaudella 2003–2004 Ruutu pelasi Vancouverissa aiempaa suuremmassa roolissa. Hän pelasi runkosarjassa 71 ottelua tehopistein 6 8=14 ja keräsi 133 rangaistusminuuttia. Pudotuspelien kuudessa ottelussa hän viimeisteli yhden maalin.

NHL:n työsulkukauden ajaksi Ruutu siirtyi edustamaan Helsingin IFK:ta, jossa pelasi siirtorajan umpeudettua kuusi NHL-pelaajaa. Runkosarjassa Ruutu keräsi rooliinsa nähden hyvät 10 18=28 tehopistettä, ja joukkueenkin peli parani huomattavasti kauden loppupuolta kohden. Puolivälieräsarjassa Rauman Lukkoa vastaan HIFK sortui jäähyilyyn, antoi potkut päävalmentaja Hannu Aravirralle ja epäonnistui pahasti maalivahti Tomas Vokounia myöten, minkä seurauksena Lukko yllättäen pudotti helsinkiläiset otteluvoitoin 4–1. Kauden aikana Ruutu teki myös SM-liigan historian siihenastisen rangaistusminuuttiennätyksen ottamalla peräti 215 jäähyminuuttia runkosarjassa.

Vuoden 2005 syyskuussa Ruudun ilmoitettiin solmineen Vancouverin kanssa vuoden mittaisen ja 600 000 dollarin arvoisen jatkosopimuksen.[16] Sopimusta seuranneella kaudella 2005–2006 Ruutu pelasi täyden 82 ottelun runkosarjan saavuttaen tehopisteet 10 7=17. Pettymyksekseen Canucks kuitenkin jäi runkosarjan päätteeksi pudotuspelien ulkopuolelle.

Pittsburgh Penguins

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 2006 Ruutu solmi kaksivuotisen ja 2,3 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen NHL-seura Pittsburgh Penguinsin kanssa. Kolmannen hyökkäysketjun puolustavaksi hyökkääjäksi ja niin sanotuksi poliisiksi hankitun Ruudun palkka lähes kaksinkertaistui. Aluksi päävalmentaja Michel Therrien antoi hänelle kuitenkin aiempiin kausiin verrattuna vähemmän peliaikaa, mutta etenkin sopimuksen jälkimmäisellä puoliskolla Ruutu onnistui saamaan enemmän vastuuta. Molemmilla Pittsburghissa vietetyillä kausilla Ruutu ylsi runkosarjassa kuuteentoista tehopisteeseen. Vuonna 2008 hän pääsi joukkueensa mukana pelaamaan myös Stanley Cup -loppuotteluita, joissa Detroit Red Wings oli kuitenkin vahvempi ja vei mestaruuden.

Jarkko Ruutu Ottawa Senatorsissa vuonna 2009.

Ottawa Senators, Anaheim Ducks ja NHL-uran päättyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 2008 Ruutu suuntasi kelkkansa kohti Ottawa Senatorsin joukkuetta kolmivuotisella sopimuksella, joka takasi 1,3 miljoonan dollarin kausitulot. Ottawassa Ruutu sai alusta asti enemmän vastuuta kuin muissa edustamissaan NHL-seuroissa, ja pääsi pelaamaan aikaisempaa monipuolisempaa peliä. Kaudella 2008–2009 hän keräsi tehopisteet 7 14=21 ja kaudella 2009–2010 12 14=26. Myös kolmannen kautensa Ruutu pelasi pääasiassa Ottawassa. 50 runkosarjaottelun jälkeen pudotuspelipaikkansa jo menettänyt Senators kuitenkin kauppasi Ruudun Anaheim Ducksiin. Uudessa seurassa Ruutu teki heti avausottelussaan maalin, mutta ei pystynyt lupaavan alun jälkeen saalistamaan lopuissa 26 ottelussa kuin yhden syöttöpisteen.

Mies olisi ollut halukas vielä jatkamaan uraansa NHL:ssä, mutta ei saanut neuvoteltua itselleen mieleistä sopimusta.[17] Useat eurooppalaiset seurat KHL:ää myöten olivat miehestä kiinnostuneita, mutta lopulta hän solmi Helsingin Jokerien kanssa kolmivuotisen sopimuksen NHL-optiolla.

Paluu SM-liigaan – Helsingin Jokerit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruutu näki Jokerit parhaana vaihtoehtona esimerkiksi menestysmahdollisuuksien sekä päävalmentaja Erkka Westerlundin ja toimitusjohtaja Jarmo Kekäläisen ammattitaidon vuoksi.[18] Hänen seuravalintansa herätti kuitenkin kesän aikana paljon keskustelua ja tunteita hänen HIFK-taustastaan johtuen.

Pelit kuitenkin sujuivat häneltä pisteiden osalta hyvin, sillä Ruutu teki SM-liigassa yhden kauden piste-ennätyksensä keräten runkosarjan 59 ottelussa tehot 14 21=35 ja ollen joukkueensa kolmanneksi tehokkain pelaaja. Tällä kaudella Ruutu vei myös sarjan jäähykuninkuuden nimiinsä ylivoimaisesti 192 kärsityllä rangaistusminuutilla. Pudotuspeleissä Jokerit pelasi menestyksekkään puolivälieräsarjan Helsingin IFK:ta vastaan edeten välieriin puhtaasti voitoin 4–0, mutta välierissä vastaan tullut JYP oli helsinkiläisseuraa vahvempi. Jokerien kausi päättyi kuitenkin pronssihohtoisena joukkueen kukistettua Espoon Bluesin sarjan pronssiottelussa.

Seuraavalla kaudella 2012–2013 Ruutu pelasi runkosarjassa 48 ottelua, ja miehen kausi oli rikkonaisempi liigan jakamien pelikieltojen vuoksi. Ruutu sai esimerkiksi neljän ottelun pelikiellon taklattuaan sääntöjen rajamailla KalPan hyökkääjää Artturi Lehkosta, joka sai tilanteesta aivotärähdyksen. Kohuttu taklaus toi Ruudulle pelikieltoa.[19] Pelaamissaan runkosarjaotteluissa hän saavutti kuitenkin tehot 12 17=29, minkä lisäksi Jokerit onnistui ensimmäisen kerran sitten vuoden 2001 voittamaan runkosarjan. Kausi oli kuitenkin seuralle lopulta suuri pettymys, sillä sen taival pudotuspeleissä päättyi heti puolivälieriin Rauman Lukkoa vastaan. Kaudella 2013–2014 Ruutu pelasi runkosarjassa 51 ottelua tehopistein 10 11=21 ja pudotuspeleissä kaksi ottelua, joissa sai yhden syöttöpisteen.

Lyhyt visiitti EHC Bieliin ja uran lopetus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oltuaan alkukauden 2014–2015 kokonaan ilman seuraa, Ruutu siirtyi lokakuussa 2014 try out -sopimuksella Sveitsiin NLA-joukkue EHC Bieliin.[20] Hän pelasi joukkueessa neljä runkosarja- ja yhden cup -ottelun ennen kuin joutui lähtemään joukkueesta.[21] Joulukuun puolivälissä 2014 Ruutu ilmoitti lopettavansa pelaajauransa.[22]

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen jääkiekkomaajoukkueetta Ruutu on edustanut useaan otteeseen, ja vuodesta 1998 saakka hän onkin lukeutunut maajoukkueen luottohyökkääjiin. Seitsemät maailmanmestaruuskilpailut, kolmet olympiakisat ja yhden jääkiekon maailmancupin pelannut Ruutu on A-maajoukkueen riveissä saavuttanut seitsemän arvokisamitalia; hopeaa maailmanmestaruuskisoista vuosina 1998, 2001 ja 2007 sekä maailmanmestaruuskisojen pronssia vuonna 2006. Olympiakisoista Ruutu on saanut hopeaa Torinosta vuonna 2006 ja pronssia Vancouverista vuonna 2010. Jääkiekon maailmancupista hänellä on hopeamitali vuodelta 2004.

Ruutu on pelannut A-maajoukkueessa yhteensä 78 ottelua arvokisoissa. Otteluissa hän on tehnyt 6 6=12 tehopistettä.

Erikoista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Voitettuaan Suomen-mestaruuden Helsingin IFK:n riveissä keväällä 1998, Ruutu ei ole voittanut edustamiensa joukkueiden mukana yhtäkään mestaruutta. Kolmen kullan klubiin Ruutu ei siis kuulu, mutta sitä vastoin hän on saavuttanut paikkansa niin sanotun neljän hopean kerhossa hävittyään neljä jääkiekon arvostetuinta loppuottelua; Stanley Cup -finaalin vuonna 2008, olympiafinaalin vuonna 2006, maailmanmestaruusfinaalin vuosina 1998 ja 2001 sekä Maailmancup-finaalin vuonna 2004.[23] Näiden lisäksi Ruutu oli häviämässä European Trophyn finaalin Jokereiden riveissä vuonna 2011.[24]
  • Vuonna 2010 Ruutu valittiin pelaajien äänestyksellä NHL:n toiseksi likaisimmaksi pelaajaksi.[25]
  • Ruutu keräsi HIFK:ssa kaudella 2004–2005 peräti 215 rangaistusminuuttia, mikä oli yhden kauden ennätys sen astisessa SM-liigahistoriassa. Seuraavalla kaudella ennätyksen otti kuitenkin nimeensä Porin Ässiä edustanut Matt Nickerson.
  • Ruudusta on tehty myös kannattajakappale. Kanadalainen artisti Heavy Erik kirjoitti kappaleen nimeltä ”Ruutu, Ruutu!” kunnianosoituksena Ruudulle tämän edustaessa Vancouver Canucksia.

Pelaajauran jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruutu aloitti vuonna 2015 Columbus Blue Jacketsin palveluksessa, toimien Euroopassa kykyjenetsijänä sellaisille pelaajille, joita ei tarvitse varata NHL:ään.[26] Kykyjenetsijän tehtävää hän hoiti vain ensimmäisen kautensa 2015-16 ajan, toimien samaan aikaan Columbuksen kehitysvalmentajana. Kaudesta 2016-17 alkaen Ruutu on toiminut ainoastaan kehitysvalmentajana, toimien Columbuksen varaamien ja Euroopassa pelaavien pelaajien tarkkailijana ja yhteyshenkilönä pelaajan ja seuran välillä.[27][28]

Perhe ja yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jarkko Ruudun nuoremmat veljet Mikko ja Tuomo ovat myös pelanneet jääkiekkoa ammatikseen.

Veljesten serkkuja ovat Sunrise Avenuessa bassokitaraa soittava Raul Ruutu, Norjan kansallisbaletissa balettia tanssiva Kristian Ruutu sekä laulavana näyttelijänä työskentelevä Raili Raitala. Diplomi-insinööri ja tehtaanomistaja Jaakko Ruutu on Ruudun veljesten isoisä, ja heidän isosetänsä on historiantutkijana, koulutuspoliitikkona sekä musiikkimiehenä tunnetuksi tullut Martti Ruutu.[29] Ruudun veljesten pikkuserkku Hanno Möttölä on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä suomalaisista koripalloilijoista.

Jarkko Ruutu asuu vaimonsa, valokuvamalli Sofia Ruudun (o.s. Morelius) kanssa Töölössä, Helsingissä, ja pari avioitui 21. heinäkuuta 2012 Helsingin tuomiokirkossa.[30] Heidän esikoislapsensa, tyttö, syntyi 2014[31] ja tammikuussa 2016 he saivat toisen lapsen.[32]

Ruutu esiintyy vuoden 2020 syyskuussa MTV3-kanavalla alkavan urheiluaiheisen Penkinlämmittäjät-tv-sarjan vakiopanelistina.[33]

Uratilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1995–1996 Michigan Tech NCAA 38 12 10 22 96 – – – – –
1996–1997 HIFK SM-liiga 48 11 10 21 155 – – – – –
1997–1998 HIFK SM-liiga 37 10 10 20 166 9 7 4 11 10 Kanada-malja MM 10 1 0 1 16
1998–1999 HIFK SM-liiga 25 10 4 14 136 9 0 2 2 43
1999–2000 Vancouver Canucks NHL 8 0 1 1 6 – – – – –
Syracuse Crunch AHL 65 26 32 58 164 4 3 1 4 8
2000–2001 Vancouver Canucks NHL 21 3 3 6 32 4 0 1 1 8
Kansas City Blades IHL 46 11 18 29 111 – – – – – MM 9 1 0 1 10
2001–2002 Vancouver Canucks NHL 49 2 7 9 74 1 0 0 0 0 OK 4 0 0 0 4
2002–2003 Vancouver Canucks NHL 36 2 2 4 66 13 0 2 2 14
2003–2004 Vancouver Canucks NHL 71 6 8 14 133 6 1 0 1 41 MM 6 0 0 0 20
2004–2005 HIFK SM-liiga 50 10 18 28 215 3 0 0 0 41 MC 4 0 0 0 6
MM 7 1 0 1 4
2005–2006 Vancouver Canucks NHL 82 10 7 17 142 – – – – – OK 7 1 0 1 31
MM 9 0 3 3 34
2006–2007 Pittsburgh Penguins NHL 81 7 9 16 125 5 0 0 0 10 MM 9 0 1 1 29
2007–2008 Pittsburgh Penguins NHL 71 6 10 16 138 20 2 1 3 26
2008–2009 Ottawa Senators NHL 78 7 14 21 144 – – – – – MM 7 0 2 2 14
2009–2010 Ottawa Senators NHL 82 12 14 26 121 6 2 1 3 34 OK 6 2 1 3 14
2010–2011 Ottawa Senators NHL 50 2 8 10 59 – – – – –
Anaheim Ducks NHL 23 1 1 2 38 3 0 0 0 12
2011–2012 Jokerit SM-liiga 59 14 21 35 192 10 1 2 3 33
2012–2013 Jokerit SM-liiga 48 12 17 29 122 6 0 1 1 14
2013–2014 Jokerit SM-liiga 51 10 11 21 86 2 0 1 1 0
2014–2015 EHC Biel NLA 4 0 0 0 14 – – – – –
NHL yhteensä 652 58 84 142 1 078 58 5 5 10 114
SM-liiga yhteensä 318 77 91 168 1 072 39 8 10 18 141

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Elämäkerta "Jarkko Ruutu – jumalainen näytelmä" kirjoittanut Tuomas Nyholm (Otava, 2015).

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Jääkiekkokirja 2001–2002, s. 250
  2. ↑ Jarkko Ruutu Olympedia. Viitattu 27.12.2022. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Seppänen, Esko: Kunniaton jokerilainen. Urheilulehti, 13.9.2012, nro 37, s. 18-21. A-Lehdet.
  4. ↑ Karttunen, Anu: Jarkko Ruutu jäi ilman jatkosopimusta 5.11.2014. Yleisradio. Viitattu 16.12.2014.
  5. ↑ Jarkko Ruudun jääkiekkoura ohi 15.12.2014. MTV. Arkistoitu 16.12.2014. Viitattu 16.12.2014. (englanniksi)
  6. ↑ NHL Stats NHL.com. Viitattu 11.1.2022. (englanniksi)
  7. ↑ Chris Pronger Stats and News NHL.com. Viitattu 11.1.2022. (englanti)
  8. ↑ Randy Carlyle Stats and News NHL.com. Viitattu 11.1.2022. (englanti)
  9. ↑ Jarkko Ruutu takaisin farmiin 2.12.1999. MTV3. Arkistoitu 29.9.2018. Viitattu 16.12.2014.
  10. ↑ a b 1999–00 Syracuse Crunch roster and statistics hockeydb.com. Viitattu 16.12.2014. (englanniksi)
  11. ↑ Ruutu AHL-liigan kuukauden tulokas 4.2.2000. Yleisradio. Viitattu 16.12.2014.
  12. ↑ Jarkko Ruutu Vancouver Canucksiin 12.1.2001. Turun Sanomat. Arkistoitu 16.12.2014. Viitattu 16.12.2014.
  13. ↑ 2000–01 Kansas City Blades roster and statistics hockeydb.com. Viitattu 16.12.2014. (englanniksi)
  14. ↑ Nyholm, Tuomas: Jarkko Ruutu, Jumalainen näytelmä; sivu 176. Helsinki: Tuomas Nyholm ja Kustannusosakeyhtiö Otava, 2015. ISBN 978-951-1-29276-0
  15. ↑ a b c Jarkko Ruudulle NHL-ottelu kuin olympialaisten kenraalina 12.2.2002. Yleisradio. Viitattu 16.12.2014.
  16. ↑ Jarkko Ruutu jatkaa uraansa Vancouverissa 1.9.2005. Jatkoaika.com. Viitattu 16.12.2014.
  17. ↑ Jarkko Ruutu oli liian kallis Anaheimille MTV3.fi. 6.8.2011. Viitattu 11.9.2011.
  18. ↑ ”Jokerit oli paras vaihtoehto, ja muista seuroista on turha puhua” Jatkoaika.com. 9.9.2011. Viitattu 9.9.2011.
  19. ↑ Ruudun pelikielto SM-liiga.fi -sivustolla sm-liiga.fi. Arkistoitu 4.9.2013. Viitattu 17.8.2013.
  20. ↑ MTV: Ruudun matka jatkuu Keski-Eurooppaan jatkoaika.com. 22.10.2014. Viitattu 15.12.2014.
  21. ↑ Jarkko Ruudun ja EHC Bielin tiet eroavat urheilukansa.net. 5.11.2014. Viitattu 15.12.2014.
  22. ↑ Jarkko Ruutu ripustaa hokkarit naulaan jatkoaika.com. 15.12.2014. Viitattu 15.12.2014.
  23. ↑ Pekka Jalonen: Kaiken hävinneet. Iltalehti, 13.8.2009, s. 8.
  24. ↑ Jokerit hävisi European Trophy-finaalin www.iltasanomat.fi. Viitattu 29.7.2013.
  25. ↑ Tässä ovat NHL:n vihatuimmat – Jarkko Ruutu korkealla listalla! www.iltasanomat.fi. 19.10.2010. Viitattu 18.2.2011.[vanhentunut linkki]
  26. ↑ Columbus Blue Jackets vahvisti Jarkko Ruudun pestin
  27. ↑ Ruutu kantaa Columbuksen nuoret kuoppien yli
  28. ↑ Ruutu auttaa Columbuksen nuoria lupauksia matkalla kohti unelmaa
  29. ↑ Ruudun ääressä Etu-Töölössä .hs.fi. Arkistoitu 28.1.2016. Viitattu 29.7.2013.
  30. ↑ Jarkko Ruutu sai kuvankauniin Sofiansa – katso kuvat häistä iltasanomat.fi. Arkistoitu 6.10.2012. Viitattu 29.7.2013.
  31. ↑ Jarkko Ruudun Sofia-vaimo raskaana – kuvalinkki vauvavatsasta mtv3.fi. Viitattu 29.7.2013.
  32. ↑ Jarkko ja Sofia Ruudulle toinen lapsi! iltalehti.fi. Viitattu 18.1.2016.
  33. ↑ Huippunyrkkeilijä Eva Wahlström nähdään uuden viihdeohjelman panelistina: ”En tiedä urheilusta mitään” www.iltalehti.fi. Viitattu 10.8.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 1998

2 Kiprusoff | 3 Nummelin | 4 Timonen (A) | 8 Linna | 9 Lydman | 12 Jokinen | 14 Helminen | 15 Törmänen | 16 Peltonen (C) | 18 Lius | 19 Toskala | 22 Eloranta | 23 Ikonen | 24 Kapanen (A) | 25 Rintanen | 27 Niemi | 29 Alatalo | 31 Sulander | 32 Ruutu | 33 Tuomainen | 35 Myllys | 37 Mäkiaho | 42 Karalahti | 72 Laukkanen | Valmentaja Hannu Aravirta

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2001

2 Kiprusoff | 3 Nummelin (C) | 4 Timonen (A) | 5 Salo | 6 Väänänen | 7 Berg | 14 Helminen (A) | 15 Laaksonen | 17 Kallio | 21 Kapanen | 24 Kapanen | 25 Hentunen | 26 Pärssinen | 27 Lind | 28 Sihvonen | 30 Nurminen | 31 Kiprusoff | 32 Rintanen | 33 Virta | 35 Myllys | 36 Ylönen | 37 Ruutu | 40 Niemi | 55 Grönvall | Valmentaja Hannu Aravirta

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2004

3 Nummelin (A) | 5 Salo | 7 Niemi | 9 Hagman | 10 Karalahti | 12 Jokinen (A) | 15 Virta | 16 Peltonen (C) | 20 Pirjetä | 21 Mäntylä | 23 Viuhkola | 24 Laaksonen | 25 Hentunen | 26 Söderholm | 27 Pärssinen | 30 Norrena | 31 Markkanen | 32 Rintanen | 35 Noronen | 37 Ruutu | 39 Kapanen | 44 Niinimaa | 61 Pirnes | 71 Kallio | Valmentaja Raimo Summanen

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2005

2 Kukkonen | 3 Nummelin | 4 Timonen (A) | 5 Saravo | 6 Väänänen | 7 Niemi | 8 Jokinen | 10 Karalahti | 12 Jokinen (A) | 14 Hagman | 16 Peltonen (C) | 20 Pakaslahti | 22 Eloranta | 23 Hahl | 24 Viuhkola | 25 Hentunen | 26 Söderholm | 27 Pärssinen | 28 Rita | 30 Norrena | 31 Nurminen | 32 Bäckström | 37 Ruutu | 39 Kapanen | 71 Kallio | Valmentaja Erkka Westerlund

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2006

3 Nummelin (A) | 5 Kukkonen | 6 Saravo | 7 Berg | 9 Luoma | 10 Bergenheim | 12 O. Jokinen | 15 T. Ruutu | 16 Peltonen (C) | 18 Mäntylä | 20 Miettinen | 21 Koivu | 22 Santala | 23 Hahl | 24 Viuhkola | 25 Hentunen | 28 Rita | 30 Norrena | 31 Niittymäki | 32 Bäckström | 33 Lehtonen | 36 J. Jokinen | 37 J. Ruutu (A) | 55 Pirnes | 71 Kallio | Valmentaja Erkka Westerlund

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2007

3 Nummelin (A) | 4 Koistinen | 5 Kukkonen | 7 Berg | 9 Koivu | 10 Bergenheim | 15 T. Ruutu | 16 Peltonen (C) | 18 Mäntylä | 20 Miettinen | 22 Pyörälä | 24 Viuhkola | 25 Hentunen | 26 Lehtinen | 27 Pärssinen | 30 Norrena | 32 Lehtonen | 33 Saravo | 34 Söderholm | 35 Wallinheimo | 37 J. Ruutu (A) | 39 Kapanen | 41 Kontiola | 44 Laamanen | 71 Kallio | Valmentaja Doug Shedden

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2009

3 Nummelin (A) | 4 Koistinen | 5 Kukkonen | 6 Jaakola | 8 Hyvönen | 14 Hagman | 20 Miettinen | 21 Niskala | 22 Santala | 24 Kapanen (C) | 26 Immonen | 28 Salmela | 29 Kerman | 31 Rämö | 32 Riksman | 33 Lehtonen | 35 Rinne | 37 Pyörälä | 39 Kapanen | 41 Komarov | 44 Niinimaa | 49 Pihlman | 51 Hytönen | 73 Ruutu (A) | 82 Vahalahti | Valmentaja Jukka Jalonen

Suomen joukkue – Jääkiekon maailmancup 2004

2 Pitkänen | 4 Timonen (A) | 5 Väänänen | 6 Salo | 7 Berg | 8 Selänne | 9 Hagman | 10 Nieminen | 11 S. Koivu (C) | 12 Jokinen (A) | 15 T. Ruutu | 16 Peltonen | 21 M. Koivu | 22 Eloranta | 24 Laaksonen | 25 Hentunen | 26 Lehtinen | 27 Numminen (A) | 30 Lehtonen | 32 Lydman | 34 Kiprusoff | 35 Toskala | 36 Hahl | 37 J. Ruutu | 39 Kapanen | 44 Niinimaa | Valmentaja Raimo Summanen

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 2002

4 Timonen | 5 Salo | 6 Väänänen | 7 Berg | 8 Selänne | 10 Nieminen | 12 Jokinen | 14 Helminen | 16 Hagman | 17 Kallio | 21 Lumme | 22 Eloranta | 24 Kapanen | 26 Lehtinen | 27 Numminen | 30 Nurminen | 31 Markkanen | 35 Hurme | 36 Ylönen | 37 Ruutu | 41 Aalto | 42 Lind | 44 Niinimaa | Valmentaja Hannu Aravirta

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 2006

3 Nummelin | 4 Timonen (A) | 5 Kukkonen | 6 Salo | 7 Berg | 8 Selänne | 10 Nieminen | 11 S. Koivu (C) | 12 O. Jokinen | 14 Hagman | 16 Peltonen | 21 M. Koivu | 24 Laaksonen | 25 Hentunen | 26 Lehtinen | 27 Numminen (A) | 30 Norrena | 31 Niittymäki | 32 Lydman | 33 Bäckström | 36 J. Jokinen | 37 Ruutu | 39 Kapanen | 77 Niemi | Valmentaja Erkka Westerlund

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 2010

5 Kukkonen | 6 Salo | 8 Selänne (A) | 9 M. Koivu | 10 Hagman | 11 S. Koivu (C) | 12 Jokinen | 15 T. Ruutu | 16 Peltonen | 18 Lepistö | 20 Miettinen | 21 Niskala | 25 Pitkänen | 26 Lehtinen | 30 Niittymäki | 32 Kiprusoff | 32 Lydman | 33 Bäckström | 37 J. Ruutu | 39 Kapanen | 44 Timonen (A) | 51 Filppula | 62 Immonen | Valmentaja Jukka Jalonen

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jarkko_Ruutu&oldid=22738199”