Japaninvatukka
| Japaninvatukka | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Kladi: | Rosidit |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
| Alaheimo: | Rosoideae |
| Tribus: | Rubeae[1] |
| Suku: | Vatukat Rubus |
| Laji: | phoenicolasius |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Rubus phoenicolasius |
|
| Katso myös | |
Japaninvatukka (Rubus phoenicolasius) on vadelman sukuinen kasvi.[2] Sen maanpäälliset osat ovat kaksivuotisia. Varsissa on piikkejä, ja koko kasvia peittää harva punainen nukka. Lehdet ovat kolmilehdykkäiset, alapinnalta hopeanvalkoiset ja tiheäkarvaiset.
Japaninvatukka elää luonnonvaraisena Kiinassa, Japanissa ja Koreassa. Sitä on viljelty Yhdysvalloissa 1890-luvulta asti, ja sitä käytettiin puutarhavadelmien jalostukseen. Laji on villiintynyt, ja nykyisin sitä pidetään haitallisena tulokaslajina.[3]
Kasvi viihtyy parhaiten puolivarjossa lämpimällä kasvupaikalla. Hyvä kasvualusta on vettä hyvin läpäisevä maa, jossa pH on neutraali. Japaninvatukka on tuettava tavallisen vadelman tavoin. Se sopii vyöhykkeille I-II.
Marjoissa on raikas, makea, hieman viinihappomainen maku. Ne sopivat hilloihin ja mehuihin.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Stevens, P. F.: Rosaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 28.4.2022.
- ↑ Japaninvatukka – Rubus phoenicolasius Laji.fi. Viitattu 28.4.2022.
- ↑ http://www.invasive.org/browse/subinfo.cfm?sub=3072
- ↑ Leif Blomqvist: Japaninvatukka, s. 116. Helsinki: Minerva, 2022. ISBN 978-952-375-423-2
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ITIS: Rubus phoenicolasius (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Rubus phoenicolasius (englanniksi)
- Flora of China: Rubus phoenicolasius (englanniksi)