Janusz Korczak

Janusz Korczak.

Veistos "Janusz Korczak ja lapset" Jerusalemin holokaustimuistomerkillä.

Janwusz Korczak (oik. Henryk Goldszmit, (s. 22. heinäkuuta 1878 Varsova, Puola – 7. elokuuta 1942 Treblinkan tuhoamisleiri, Puola), oli puolanjuutalainen lastenlääkäri, pedagogi ja kirjailija.

Elämäkerta

Janusz Korczak syntyi Henryk Goldszmit -nimisenä Venäjän keisarikuntaan kuuluneessa Puolassa. Hän vietti lapsuutensa vauraassa asianajajaperheessä, jonka taloudellinen asema kuitenkin heikentyi isä Józef Goldszmitin sairastuttua ja lopulta kuoltua vuonna 1896 ilmeisesti syfilikseen. Henryk kävi venäjänkielisen kymnaasin Varsovassa ja opiskeli vuosina 1898–1904 lääketiedettä Varsovan yliopistossa.^lähde? Hän otti myös osaa Lentävän yliopiston nimellä tunnettun, isänmaallishenkisen puolalaisnuorison epäviralliseen yliopiston toimintaan.

Opiskeluaikanaan hän teki opintomatkan Sveitsiin tutustuakseen maineikkaan kasvatustieteilijän Johann Heinrich Pestalozzin pedagogisiin ajatuksiin ja niiden käytännön toteutukseen niin sanotussa Pestalozzi-kylässä. Hän tutustui myös sveitsiläisiin lastenkoteihin ja puistoihin ja kirjoitti näkemästään varsovalaisiin lehtiin.

Hän käytti nimeä Janusz Korczak ensimmäisen kerran osallistuessaan abiturienttiaikanaan salanimellä erääseen kirjoituskilpailuun; myöhemmin hän otti sen pysyvästi kirjailijanimekseen.

Valmistuttuaan 1904 lääkäriksi Korczak sai lastenlääkärin paikan arvostetusta varsovalaisesta Behrsonin ja Baumanin sairaalasta. Vuonna 1912 hänestä tuli juutalaisen Dom Sierot -orpokodin johtaja, missä tehtävässä hän jatkoi elämänsä loppuun asti. Vuonna 1919 hän oli mukana perustamassa toista orpokotia nimeltä Nasz dom. Se oli tarkoitettu ei-juutalaisille lapsille.

Pedagogina Korczak pyrki rohkaisemaan lasten kirjoitusharrastusta, omaehtoista organisoitumista ja itsetuntoa. Hän muodosti orpokodin sisälle eräänlaisen pienen lasten valtion, jolla oli oma parlamentti, oikeusistuin ja sanomalehti. Vuodesta 1926 lähtien Korczak toimitti puolankielisen juutalaisen Nasz Przegląd -sanomalehden liitteenä ilmestynyttä Mały Przegląd- liitettä. Sen viimeinen numero ilmestyi 1.9.1939.

Käytännön työnsä ohessa Korczak julkaisi lukuisia kirjoja. Hän oli yksi kaikkien aikojen suosituimpia puolalaisia lastenkirjailijoita ja arvostettu pedagogi ja julkisuuden henkilö. Hänen tuotantoonsa kuuluu sekä lapsille suunnattuja satuja että lasten asemaa, kasvatusta ja lääkintää käsitelleitä tieteellisiä teoksia (suom. Lapsen oikeus kunnioitukseen). Korczakin lastenkirjoista tunnetuin lienee Król Maciuś Pierwszy (Kuningas Maciuś ensimmäinen) vuodelta 1923. Se on käännetty useille kielille ja filmatisoitu Puolassa kahdesti (Wanda Jakubowska 1958, Filip Zylber 1997). Sen pohjalta on myös tehty saksalais-ranskalais-puolalaisena yhteistyönä 26-osainen animaatiosarja (2002) ja -elokuva (2007). Venäjällä Lev Konov on tehnyt kirjan pohjalta oopperalibreton.

1930-luvun lopulla Korczakin työ alkoi vaikeutua nousevan juutalaisvastaisuuden vuoksi. Antisemitististen hyökkäysten vuoksi hänen täytyi luopua ei-juutalaisen orpokodin johtajuudesta ja lopettaa radio-ohjelmansa. Monet Korczakin työtovereista emigroituivat Palestiinaan, ja hän harkitsi itsekin muuttoa, mutta päätti jäädä Puolaan.

Toisen maailmansodan puhjettua 1939 ja Saksan hyökättyä Puolaan Korczak ilmoittautui vapaaehtoiseksi armeijaan, mutta häntä ei hyväksytty palvelukseen korkean ikänsä vuoksi.

Saksalaisten miehitettyä Puolan juutalainen orpokoti joutui siirtymään Varsovan keskustaan perustettuun gettoon, ensin osoitteeseen Chłodna 33 ja vuoden 1941 lopussa Sienna-kadulle (nro 16; toinen osoite Śliska 9). Korczak kieltäytyi hänelle tarjotusta mahdollisuudesta paeta getosta Sveitsin passilla, koska hän olisi joutunut jättämään lapset natsien kynsiin. Getossa Korczak piti päiväkirjaa, jonka on käännetty puolasta useille kielille.

Todennäköisesti 5. elokuuta 1942 orpokodin lapset ja henkilökunta tultiin hakemaan Treblinkan tuhoamisleiriin. Korczak, joka pyrki viimeiseen asti huolehtimaan orvoistaan ja rauhoittamaan näiden pelkoa ja ahdistusta, lähti matkalle kohti Treblinkaa yhdessä lasten kanssa. Monet silminnäkijät, kuten kirjallisuuskriitikko Marcel Reich-Ranicki ja pianisti Władysław Szpilman, ovat kuvanneet muistelmissaan Korczakin ja lasten kävelyä Varsovan geton halki Umschlagplatzin juna-asemalle. Korczak ja lapset menehtyivät kaasukammiossa todennäköisesti pian leirille saapumisensa jälkeen.

Kunnianosoituksia

Korczakin lastenkodin viimeisen sijaintipaikan lähellä, missä nykyään on Kulttuuripalatsin pohjoispuolinen puisto, on Korczakin patsas. Lastenkodin alkuperäinen rakennus Krochmalna-katu 92:ssä (nykyään Jaktorowska 8) on säilynyt, ja siinä toimii edelleen lastenkoti. Rakennuksen edessä on Korczakille omistettu muistomerkki, ja rakennuksessa toimii myös Korczakin perintöä ylläpitävä Korczakianum-keskus. Myös Treblinkan tuhoamisleirin paikalla olevassa laajassa, eri kokoisista kivenjärkäleistä muodostuvassa muistomerkissä on Korczakille ja lapsille omistettu kivi.

Unesco vietti vuonna 1978 Korczak-vuotta.

Vuonna 1990 Andrzej Wajda ohjasi Agnieszka Hollandin käsikirjoittaman elokuvan Korczak, jonka pääosaa näytteli Wojciech Pszoniak.

Suomessa Radioteatteri teki vuonna 1961 dramatisoinnin Korczakin ja hänen suojattiensa viimeisistä vaiheista. Tässä dramatisoinnissa Korczak lauloi katumuspsalmeja aivan viime hetkeen asti - ja astui kammion ovelle rukousliina harteillaan.

Puolan parlamentti julisti vuoden 2012 Korczakin juhlavuodeksi, koska silloin tuli kuluneeksi 100 vuotta Korczakin lastenkodin perustamisesta ja 70 vuotta hänen kuolemastaan.

Teokset

Kaunokirjalliset teokset

Dzieci ulicy (1901)

Koszałki Opałki (1905)

Dziecko salonu (”Salongin lapsi”, 1906)

Mośki, Joski i Srule (1906)

Józki, Jaśki i Franki (1911)

Sława (1913, muutetut laitokset 1935 ja 1937)

Bobo (1914)

Król Maciuś Pierwszy (1923)

Król Maciuś na wyspie bezludnej (1923)

Bankructwo małego Dżeka (1924)

Kiedy znów będę mały (1925)

Senat szaleńców, humoreska ponura (1931)

Kajtuś czarodziej (1935)

Kasvatusaiheiset teokset

Momenty wychowawcze (1919)

Jak kochać dziecko (1919, 2. laitos 1920 nimellä Jak kochać dzieci)

Lapsen oikeus kunnioitukseen (Basam Books, 2011), alkuteos Prawo dziecka do szacunku (1928)

Pedagogika żartobliwa (1939)

Muut teokset

Pamiętnik (1939-1942)(1958)