Jakutianlaika
| Jakutianlaika | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Venäjä |
| Määrä | Suomessa rekisteröity yli 300[1] |
| Rodun syntyaika | kirjallisia merkintöjä 1600-luvulta |
| Alkuperäinen käyttö | reenveto (yleinen liikkuminen ja postin kuljetus), porojen paimennus, vesilintujen ja norppien metsästys, asuntojen vartiointi |
| Nykyinen käyttö | rekikoira |
| Elinikä | Keskimäärin 10-13 vuotta |
| Muita nimityksiä | Jakuti, jakut, jakuutti, yakutian, якут, JL, YL, Yakutian Laika, laïka de Iakoutie, laika de Yakutia, jakuudi laika, Indigirka laika, kolyma laika, Якутская лайка |
| FCI-luokitus |
ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat alaryhmä 1 Pohjoiset rekikoirat #365 |
| Ulkonäkö | |
| Paino |
ei mainintaa rotumääritelmässä. Usea rotumääritelmän korkeuutta vastaava koira painaa 18-27 kg |
| Säkäkorkeus |
uros 55–59 cm; narttu 53–57 cm |
| Väritys |
kaikki sallittu; yleisin mustavalkoinen |
Jakutianlaika (jak. Саха ыта-лайка, Sakha yta-layka; ven. якутская лайка, jakutskaja laika) on venäläinen koirarotu. Se on kotoisin Sahasta, jossa sitä on käytetty reki-, paimen- ja metsästyskoirana. Rotu on hyvin vanha. Paimenkoirana sitä on käytetty erityisesti porojen kanssa. Jakutianlaika on tunnettu hyvästä hajuaistista. Rotu omaa riistaviettiä, jotkut yksilöt myös soveltuvat metsästyskäyttöön. Kuitenkin rodun kotimaassa jakutianlaikoilla ei ole oikeutta osallistua metsästyskokeisiin.
[2]Syyskuussa 2019 FCI tunnusti jakutianlaikan viralliseksi roduksi.[3]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jakutianlaika on keskikokoinen, kohtalaisen korkearaajainen ja voimakas arktinen koira. Sen pää on kiilamainen ja kohtalaisen terävä. Kallo on hieman pyöreä ja kohtalaisen leveä. Silmät ovat mantelinmuotoiset, suorat ja kauas toisistaan asettuneet. Väriltään ne voivat olla siniset, ruskeat, keskenään eriväriset tai "sekaväriset" (molemmissa silmissä sekä sinistä että ruskeaa). Korvat ovat korkealle asettuneet ja kolmionmuotoiset, asennoltaan joko pystyt tai puolipystyt. Kuono on kiilamainen ja kärkeä kohti asteittain kapeneva. Kirsu voi olla musta tai ruskea. Purenta on normaalisti joko leikkaava tai tasapurenta, mutta rotumääritelmä hyväksyy yli 3-vuotiailla koirilla myös alapurennan. Rintakehä on kohtuullisen syvä ja leveä. Runko on lihaksikas ja vahva. Selkä on suora, leveä ja vahva. Raajat ovat suorat, vahvat ja lihaksikkaat. Häntä on puolikaarelle selän päälle kiertynyt ja korkealle kiinnittynyt. Koiran liikkeiden tulee olla sulavat ja vaivattomat. Uroksen säkäkorkeus on 55–59 cm (ihanne 56 cm), nartun 53–57 cm (ihanne 55 cm).[4]
Karvapeite on keskipitkä, paksu, tiheä, kiiltävä ja karhea. Karva on pidempää raajojen sisäpuolilla ja hännässä, missä se muodostaa "töyhtön"; uroksilla muita alueita pidemmät karvat muodostavat kaulan ympärille "kauluksen".[4] Karva on keskimääräisesti pidempää tai tuuheampaa kuin esimerkiksi siperianhuskyllä, luoden rotua paremmin tuntemattomalle helposti vaikutelman samojedinkoiran ja siperianhuskyn välimuodosta. Kaikki värit sallitaan kaksi- ja kolmivärisistä puhtaan valkoiseen. Valkoinen mustin merkein on erittäin yleinen väritys, ja myös muut valkokirjavat väritykset ovat yleisiä.[4]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jo vuonna 1635 kasakat kirjoittivat niin sanottujen "koirajokien" liepeillä eläneistä koirista. Vuonna 1692 hollantilainen tiedemies Nicolaas Cornellisson Witsen kuvasi kirjassaan "Pohjois- ja Itä-Tataaria" jakuuttien perinnettä käyttää talvisin rekikoiria liikkumiseen. Hän ikuisti kyseisen tavan piirroksiin, samoin kuin myös jakuuttien koiriensa avulla harrastaman "vetohiihdon". Vuonna 1730 Vitus Ionassen Bering käytti polaarisen tai arktisen tyyppisiä jakutianlaikoja Kamtšatkan tutkimusmatkallaan. 1800-luvulla rotua tiedetään käytetyn postin kuljettamiseen. Vuonna 1850 professori Ivan Jakovlevitš Gorlov mainitsi kirjassa Obozrenije ekonomitšeskoi statistiki Rossii, kuinka jakuuttien reellä liikkumiseen ja kuormanvetoon jalostamat koirat elivät ulkona ympäri vuoden – kesäisin ne kaivautuivat kuoppiin vilvottelemaan ja talvisin painautuivat levolle lumikuoppiin.[4][5]
Rotu on historiansa aikana tunnettu mm. nimillä alazejanlaika (alazejevskaja laika), anjuiskinlaika (anjuiskaja l.), arktinen laika (arktitšeskaja l.), tšuvassianlaika (tšuvytšanskaja l.), evenkianlaika (evenkijskaja l.), kolyma-indigirkanlaika (kolyma-indigirskaja l.), ohotskinlaika (ohotskaja l.), omoloninlaika (omolonskaja l.), omsuktšaninlaika (omsuktšanskaja l.), polaarilaika eli napalaika (poljarnaja l.), koillinen rekikoira (severo-vostotšnaja jezdovaja l.), susumaninlaika (susumanskaja l.), tunguskanlaika (tungusskaja l.) ja yläjananlaika (verhojanskaja l.).[5]
Jakuutit maailmalla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jakutianlaikaa kasvatetaan Venäjän ulkopuolella mm. Ranskassa, Saksassa, Alankomaissa, Sveitsissä, Ukrainassa ja Suomessa. Lisäksi koiria löytyy mm. Yhdysvalloista ja Luxembourgista. Rotu on tunnustettu isoista kansallisista kennelliitoista FCI:n lisäksi American Kennel Clubissa, jossa se luetaan toistaiseksi Foundation Stock Service -rotuihin[6] ja Brasilian kennelliitossa[7]. Australian kennelliitossa [1]
Historia Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa syntyi pentue jo kesällä 2014 Finnadian-kenneliin. Suomen Jakutianlaikayhdistys ry perustettiin vuonna 2017.[8] Saman vuoden helmikuussa rotu esiintyi ensikertaa suomalaisissa valjakkokisoissa.[9] Myöskin vuonna 2017 Suomen Kennelliitto on palkinnut jakutianlaikan kunniamaininnalla tämän tekemästä urotyöstä. [10] Pohjoismainen Kennelunioni päätti 24. lokakuuta 2018, että jakutianlaikasta tulisi unionin alainen rotu. Suomen Kennelliitto ehdotti rotua hyväksyttäväksi. Rotu on saanut osallistua Suomessa näyttelyihin, kokeisiin ja testeihin 1. tammikuuta 2020 alkaen.[11]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jakutianlaika. Koiranet Jalostustietojärjestelmä. Haettu 28.9.2021.
- ↑ Jakutianlaika: Rotuinfo Suomen Jakutianlaikayhdistys ry. Arkistoitu 9.12.2018. Viitattu 8.12.2018. (suomeksi)
- ↑ Kolyma-Indigirka Laika. Federation Cynologique Internationale, 4.9.2019. Haettu 22.9.2019.
- ↑ a b c d Jakutianlaikan rotumääritelmä Suomen Jakutianlaikayhdistys ry. Arkistoitu 9.12.2018. Viitattu 8.12.2018. (suomeksi)
- ↑ a b Rodun historia: Jakutianlaikan historiasta ja käyttötarkoituksesta Suomen Jakutianlaikayhdistys ry. Arkistoitu 9.12.2018. Viitattu 8.12.2018. (suomeksi)
- ↑ Yakutian Laika: Overview American Kennel Club. Viitattu 8.12.2018. (englanniksi)
- ↑ Padrão Oficial da Raça: Yakutian Laika Confederação Brasileira de Cinofilia. Viitattu 8.12.2018. (portugaliksi)
- ↑ Suomen Jakutianlaikayhdistys ry Suomen Jakutianlaikayhdistys ry. Arkistoitu 9.12.2018. Viitattu 8.12.2018. (suomeksi)
- ↑ Robur Sprint ja synttärit Suomenlapinkoirat Tiko, Koru, Konsti, Keino & Rae. Viitattu 8.12.2018. (suomeksi)
- ↑ Kennelliitto palkitsee 18 sankarikoiraa ihmishenkien pelastamisesta Suomen Kennelliitto. Viitattu 28.9.2021. (suomeksi)
- ↑ Kaksi uutta rotua Kennelliiton alaisuuteen Suomessa Suomen Kennelliitto. Viitattu 7.12.2018. (suomeksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jakutianlaika Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||