J. J. Cale
| J. J. Cale | |
|---|---|
 J. J. Cale vuonna 2006. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | John Weldon Cale |
| Syntynyt | 5. joulukuuta 1938 Oklahoma City, Oklahoma, Yhdysvallat |
| Kuollut | 26. heinäkuuta 2013 (74 vuotta) La Jolla, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Ammatti | muusikko, lauluntekijä, laulaja |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | J.J. Cale, J. J. Cale ja JJ Cale |
| Aktiivisena | 1958–2013 |
| Tyylilajit | blues, bluesrock |
| Soittimet | kitara, laulu, lauluntekijä |
| Levy-yhtiöt |
Mercury Records PolyGram Virgin Records |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
John Weldon ”J. J.” Cale (5. joulukuuta 1938 Oklahoma City, Oklahoma – 26. heinäkuuta 2013) oli yhdysvaltalainen bluesrock -laulaja, lauluntekijä ja kitaristi.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]J. J. Cale syntyi Oklahoma Cityssä ja varttui Tulsassa. Hän soitti teini-ikäisenä useissa rock and roll -yhtyeissä ja Western swing -yhtyeissä. Cale muutti Nashvilleen 21-vuotiaana ja pääsi töihin Grand Ole Opryn kiertueelle.[1]
Asuttuaan Nashvillessä muutaman vuoden Cale palasi Tulsaan. Soitettuaan ensin siellä klubeilla yhdessä Leon Russellin kanssa Cale muutti Los Angelesiin. Siellä Cale soitti aluksi lyhyen aikaa Delaney & Bonnie -duon kanssa kunnes aloitti oman soolouransa vuonna 1965. Samana vuonna hän kirjoitti kappaleen “After Midnight”, josta tuli myöhemmin hänen tunnetuin laulunsa. Cale perusti vuoden 1966 tienoilla yhtyeen nimeltä The Leathercoated Minds yhdessä lauluntekijä Roger Tillisonin kanssa. Yhtye julkaisi psykedeelisen albumin A Trip Down Sunset Strip (1966).[1]
Cale palasi Tulsaan vuonna 1967 ja alkoi soitella paikallisissa klubeissa. Hänen äänittämänsä demot johtivat levytyssopimukseen Shelter-levymerkin kanssa vuonna 1969. Eric Clapton julkaisi samana vuonna coverinsa “After Midnightista”, joka nousi Yhdysvaltain singlelistan top-20:een ja toi Calelle julkisuutta.[1]
Cale julkaisi esikoisalbuminsa Naturally vuonna 1971. Sitä seurasi pian albumi Really, jonka jälkeen Cale julkaisi uusia albumeja parin vuoden välein. Calen 1970-luvun alun albumit tuottivat hänelle muutaman singlehitin, kuten “Crazy Mama”, “After Midnight”, “Call Me the Breeze”, “Lies” ja “Hey Baby”. Eric Clapton teki coverin myös Calen kappaleesta “Cocaine“.[1]
Cale vaihtoi Shelteriltä MCA:lle 1980-luvun taitteessa. Yhden albumin jälkeen hän siirtyi Mercury Recordsille. Vuoden 1983 jälkeen Cale jättäytyi syrjään pitkäksi aikaa ja julkaisi seuraavan albuminsa Travel Log vasta vuonna 1990, minkä jälkeen hän julkaisi 1990-luvulla vielä kolme albumia. Cale jatkoi albumien julkaisemista 2010-luvulle saakka, kunnes hän kuoli sydänkohtaukseen vuonna 2013.[1]
J. J. Cale esiintyi yhtyeineen Suomessa Kulttuuritalolla huhtikuussa 1976 ja toukokuussa 1977.[2]
Musiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Cale levytti suurimman osan tuotannostaan soolona, mutta albumin The Road to Escondido hän teki Eric Claptonin kanssa.
Kitaristina J. J. Cale oli monipuolinen soittaja, jolta luonnistui rock’n roll, blues, country, jazz sekä balladit ja instrumentaalimusiikki. Hänen soittotapansa oli omaperäinen, jota myös kutsutaan Tulsa-soundiksi tai J.J. Cale -soundiksi. Cale soitti kuten lauloikin "lähes kuiskaamalla".
Cale useimmiten myös nauhoitti ja miksasi levynsä itse. Huomiota herättävää oli hänen mieltymyksensä varhaisten rumpukoneiden käyttöön. Omaehtoisuus korostui myös Calen tavassa vältellä julkisuutta ja olla pyrkimättä supertähdeksi. Cale ei tehnyt isoja maailmankiertueita.
Muiden tekemät coverit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Useat artistit ja yhtyeet ovat tehneet Calen kappaleista omia versioitaan, esimerkiksi Eric Clapton kappaleista ”After Midnight” ja ”Cocaine” ja Lynyrd Skynyrd ”Call Me The Breezesta” ja ”Same Old Bluesista”. Kari Peitsamo on levyttänyt kappaleen ”Cocaine” suomeksi nimellä ”Ilpo” levylleen Greatest Hits. Nazareth on esittänyt kappaletta ”Cocaine” ja julkaissut sen levyllä livealbumissa.
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Naturally (1971)
- Really (1972)
- Okie (1974)
- Troubadour (1976)
- 5 (1979)
- Shades (1980)
- Grasshopper (1982)
- #8 (1983)
- Travel-Log (1990)
- Number 10 (1992)
- Closer to You (1994)
- Guitar Man (1996)
- To Tulsa and Back (2004)
- The Road to Escondido (Eric Claptonin kanssa) (2006)
- Roll On (2009)
- Stay Around (postuumi) (2019)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Stephen Thomas Erlewine: J.J. Cale biography AllMusic. Viitattu 5.4.2019.
- ↑ Mikael Huhtamäki: Live In Finland - Kansainvälistä keikkahistoriaa Suomessa 1955-1979. Gummerus, 2013. ISBN 978-951-20-8730-3
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta J. J. Cale Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
