Irvin McDowell

Irvin McDowell

Irvin McDowell (15. lokakuuta 1818 – 10. toukokuuta 1885) oli amerikkalainen ammattiupseeri, joka sai kyseenalaista kuuluisuutta hävittyään ensimmäisen Bull Runin taistelun Yhdysvaltain sisällissodan alussa.

Lapsuus ja nuoruus

McDowell syntyi Columbusissa, Ohiossa. Hän pyrki Troyesin kollegeen Ranskaan ennen kuin valmistui West Pointista 1838, missä yksi hänen luokkatovereistaan oli P. G. T. Beauregard, hänen tuleva vastustajansa Bull Runin taistelussa. Hän sai komennuksen toiseksi luutnantiksi 1. Yhdysvaltojen tykistöön. McDowell palveli taktiikkaopettajana West Pointissa, ennen kuin hänestä tuli kenraali John E. Woolin kenttäadjutantti Meksikon-Yhdysvaltain sodan aikana. Hänet ylennettiin väliaikaisesti kapteeniksi Buena Vistassa ja hän palveli adjuntanttina kenraalin toimistossa sodan jälkeen. 1856 hänet ylennettiin majuriksi kenraalin toimistoon.

Sisällissodan aika

McDowell ylennettiin vakinaisen armeijan prikaatinkenraaliksi 14. toukokuuta 1861, ja sai komentoonsa koillis-Virginian armeijan, vaikkei koskaan ollut komentanut joukkoja taistelussa. Ylennys oli hänen vanhan opettajansa, Salmon P. Chasen ansioita. Vaikka McDowell tiesi että hänen joukkonsa eivät olleet valmiita taisteluun ja olivat kokemattomia, paine Washingtonin poliitikkojen taholta pakotti hänet aloittamaan ennenaikaisen offensiivin konfederaation Pohjois-Virginian joukkoja vastaan. Hänen strategiansa Bull Runissa oli mielikuvituksellinen, mutta kunnianhimoisen monimutkainen, ja hänen joukkonsa olivat liian kokemattomia toteuttaakseen sen tohokkaasti, mikä johti nöyryyttävään murskatappioon.

McClellanin alaisena

Bull Runin tappion jälkeen kenraalimajuri George B. McClellan sijoitettiin Washingtonia puolustavan Unionin armeijan komentoon Potomacin armeijaan. McDowell komensi divisioonaa uudessa armeijassa, mutta McClellan järjesteli uudelleen pian joukkojaan jolloin McDowell sai komentoonsa I armeijakunnan seuraavana keväänä. Hänen armeijakuntansa pysyi takana puolustamassa Washingtonia Virginian niemimaan sotaretken aikana. Sen odotettiin marssivan McClellanin tueksi, mutta hermostuneet poliitkot, jotka pelkäsivät että kenraali Stonewall Jackson hyökkäisi Shenandoahin laakson sotaretkellään viimein Washingtoniin, pitivät McDowellin 40 000 sotilasta takana.

Popen alaisena

Viimein kolme itsenäistä päällikkyyttä eli kenraalit McDowell, John C. Frémont, ja Nathaniel Prentice Banks yhdistettiin kenraalimajuri John Popen Virginian armeijaan ja McDowell johti III armeijakuntaa. Cedar Mountainin toimiensa takia, McDowell ylennettiin viimein vakinaisen armeijan kenraalimajuriksi 1865; kuitenkin häntä syytettiin myöhemmästä katastrofista II Bull Runin taistelussa. Hän todisti myös Fitz John Porteria vastaan, kun Pope oli haastanut tämän sotaoikeuteen.

Myöhemmät vaiheet

Heinäkuussa 1864 hän sai komentoonsa Tyynenmeren puolustusalueen. Hän komensi myöhemmin Kalifornian joukkoja, 4. sotilasaluetta Arkansasissa ja Louisianassa jälleenrakentamisen aikana ja lännen sotilasaluetta. Hänet ylennettiin pysyvästi kenraalimajuriksi 1872 Hän erosi armeijasta 1882 ja palveli San Franciscon puistokomissiossa ennen kuolemaansa. Hänet on haudattu San Franciscon kansalliseen hautausmaahan.