Ilse Koch
Margarete Ilse Koch (o.s. Kohler, 22. syyskuuta 1906 – 1. syyskuuta 1967) oli Buchenwaldin ja myöhemmin Maidanekin keskitysleirin komentajan Karl Otto Kochin vaimo ja SS-Oberaufseherin.
Ilse Koch on tullut tunnetuksi muun muassa otettuaan muistoja teloitettujen vankien tatuoinneista. Hänen kerrotaan myös teettäneen vankien nahasta lampunvarjostimia – tarinalle ei ole olemassa varmoja todisteita, mutta hänen tiedetään käyttäneen ihmispäitä ruokapöydän koristeina. Hän sai lempinimen ”Buchenwaldin noita” (Die Hexe von Buchenwald) sadistisesta julmuudestaan vankeja kohtaan. Hänellä oli partaterin varustettu ruoska, jota hän käytti valvomiinsa naisvankeihin.
Sodan jälkeen 1947 liittoutuneet tuomitsivat Kochin elinkautiseen vankeuteen. Tuomio muutettiin 16.9.1947 nelivuotiseksi vankeudeksi todistusten epävarmuuden vuoksi.[1]
Yhdysvaltain miehitysalueen sotilaskuvernööri Lucius D. Clay totesi ettei ollut vakuuttavia todisteita siitä, että Koch olisi valinnut vankeja tuhottavaksi tatuointien vuoksi tai että Koch olisi pitänyt hallussaan ihmisihon palasia.[2] Myös ihmisihosta väitetysti tehdyt lampunvarjostimet todettiin vuohennahasta valmistetuksi:
"(Saksalainen journalisti) oli kirjoittanut, että (Kochilla) oli kotonaan ihmisennahasta valmistettuja lampunvarjostimia. Ja tämä esiteltiin oikeudessa, jossa absoluuttisesti todistettiin lampunvarjostinten olevan vuohennahkaa." [3]
Heti vapautumisen jälkeen hänet pidätettiin, ja saksalainen oikeus tuomitsi hänet uudelleen elinkautiseen Saksan kansalaisten surmaamisesta. Aieman tuomion perusteena oli muiden kuin saksalaisten surmaaminen. Hän teki vuonna 1967 itsemurhan Aichachin vankilassa.
Ilse Kochilla on neljä lasta, kaksi tytärtä (joista toinen kuoli vauvana) ja kaksi poikaa[4]. Toinen pojista, Uwe Kohler, syntyi lokakuun 29. päivä 1947.[5]
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Massimiliano Livi: "Ilse Koch" teoksessa: War Crimes and Trials: A Historical Encyclopedia, from 1850 to the Present toim. Elizabeth Pugliese and Larry Hufford. ABC-CLIO: Santa Barbara
- The Holocaust Chronicle, s. 117.
- Israel Gutman (toim.): Encyclopedia of the Holocaust, s. 809–810.
- Walter Lacqueur (toim.): The Holocaust Encyclopedia, s. 97.
- William L. Shirer: Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho, s. 983–984.
- David A Hackett (toim.): The Buchenwald Report, s. 43 n. 19.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ New York Times (NYT), 24.9.1948, s. 3.
- ↑ GERMANY: Very Special Present Time. 25.12.1950. Viitattu 29.12.2017. (englanti)
- ↑ Jean Edward Smith: Lucius D. Clay: An American Life. Henry Holt and Company, 1990.
- ↑ Koch, Ilse (1906–1967) Women in World History: A Biographical Encyclopedia.
- ↑ Binder, David: Ilse Koch's Posthumous Rehabilitation Sought by Son The New York Times Biographical Edition. 7.5.1971. Viitattu 14.11.2019.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jewish Virtual Library: Ilse Koch (englanniksi)
- Frau Ilse Koch, General Lucius Clay, and Human-Skin Atrocities (englanniksi)
- Did the Nazis make lampshades out of human skin? (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Kuvia ja tekstiä Ilse Kochin oikeudenkäynnistä (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
