Ihmiskauppa Suomessa
Suomi on ihmiskaupan uhrien läpikulku-, kohde- ja pieniltä osin lähdemaa[1] miehille ja naisille, jotka joutuvat pakkoavioliiton, pakkotyön, seksityön (parituksen) tai muunlaisen ihmiskaupan kohteiksi. Kansalaisjärjestöt ja valtio tekevät yhteistyötä auttaakseen ihmiskaupan uhreja Suomessa. Vaikka apujärjestelmässä on ennätyksellinen määrä asiakkaita, Suomessa ihmiskauppa on silti harvinaista, mutta kasvussa.
Ihmiskauppa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Ihmiskauppa
Suomen lainsäädännön ja monien kansainvälisten sopimuksien mukaan ihmiskauppa on vakava rikos, jossa loukataan ihmisen perusoikeuksia, määräämisoikeutta ja ihmisarvoa. Suomessa uhriksi joutunut on usein Suomessa laillisesti esimerkiksi perhesiteen perusteella, EU-kansalaisena tai työperusteisella oleskeluluvalla.
Ihmiskauppa ilmenee jatkuvasti muuttuvissa ja erilaisissa muodoissa. Useimmin ihmiskauppa liittyy seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai pakkotyöhön. Myös elinkauppa taloudellisessa hyötymistarkoituksessa, pakkoavioliitto, pakkoadoptio, rikokseen pakottaminen tai kerjäämiseen pakottaminen ovat ihmiskaupan muotoja. Ihmiskaupassa uhrin liikkumisenvapautta, valinnanmahdollisuutta sekä oikeutta asioida ja toimia itsenäisesti on todennäköisesti rajoitettu väkivallalla uhkaamalla, häpäisemällä, alistamisella, velkaannuttamisella taikka painostamisella. Uhka voi koskea myös uhrin lähipiiriä. Usein ihmiskauppa on vahvasti siirtolaisuuteen, pakolaisuuteen ja ihmissalakuljetukseen liittyvää järjestäytynyttä rikollisuutta. Aina kuitenkaan ei ole kyse järjestäytyneestä rikollisuudesta, sillä tunnetaan monia ihmiskaupan uhreja, jotka ovat oleskelleet maassa laillisesti, ja tehneet työtä luvallisesti.[1] Noin 80 % ihmiskaupan uhreista on naisia ja tyttöjä.[2]
Yleisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Henkilön tunnistaminen ihmiskaupan uhriksi on todella vaikeaa. Euroopan unionin direktiivin (2011/36/EU) mukaan "tunnistetulla uhrilla" tarkoitetaan henkilöitä, jotka asianomaiset viranomaiset ovat virallisesti tunnistaneet ihmiskaupan uhriksi. Käsitettä "oletettu uhri" käytetään kun uhri on täyttänyt direktiivin mukaiset kriteerit, mutta asianomaiset viranomaiset eivät ole tunnistaneet uhria, taikka uhria, joka on itse kiistänyt olevansa ihmiskaupan uhri.[3]
Vuonna 2019 ihmiskaupan uhreiksi mahdollisesti joutuneita henkilöitä otettiin auttamisjärjestelmän asiakkaiksi 229, mikä on huomattavasti enemmän kuin aikaisempina vuosina. Kaiken kaikkiaan Suomessa auttamisjärjestelmän asiakkaita on tällä hetkellä 521 henkilöä (2019), joka on enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Asiakkaista 201 (39 %) on miehiä ja 320 (61 %) naisia.[4]
Vuonna 2019 ihmiskaupan uhrien auttamijärjestelmään ohjattujen uusien asiakkaiden yleisimmät kansallisuudet jakautuivat seuraavasti: Somalia (36), Irak (34), Afganistan (29), Nigeria (29), Kamerun (11), Iran (8), Romania (6), Suomi (6), Ukraina (6), Gambia (5), Nepal (5).
Pakkotyö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2019 Suomessa ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään ohjautui kymmeniä henkilöitä, joiden epäillään joutuneen pakkotyön uhriksi. Pakkotyöhön joudutaan erityisesti ravintolatyössä, siivousalalla ja rakennusalalla. Myös maatiloilla ja yksityisten kotiapulaisten keskuudessa on havaittu pakkotyön piirteitä. Useimmiten pakkotyön uhriksi joutuu ulkomaan kansalainen, mutta myös Suomen kansalaisia löytyy esimerkiksi työnantajapuolelta.
Suomessa pakkotyön uhrien rekrytoiminen tapahtuu yleensä välittäjän, sukulaisen tai tuttavan kautta. Uhrille saatetaan aiheuttaa valtavat velat työpaikan ja koulutuksen hankkimisessa, minkä seurauksena uhrin kaikki tulot menevät velkojen maksuun. Tyypillisesti suomalaisessa ihmiskauppatapauksessa uhri on kielitaidoton ja yhteiskuntaa tuntematon henkilö, joka on taloudellisesti ja henkisesti riippuvainen työnantajastaan. Tekijä toimii usein uhrin tulkkina ja hoitaa hänen pankki- ja viranomaisasiansa, pitäen huolen siitä, että kaikki näyttää olevan kunnossa. Uhri todennäköisesti asuu työnantajan osoittamassa paikassa esimerkiksi työpaikalla ja maksaa velkojaan työnteolla. Uhrin pakenemista estetään uhkailemalla esimerkiksi hänen perhettään, seksuaalisesti hyväksikäyttämällä taikka uhataan vaikeuksilla, jotka alkavat ulkopuolisista kontakteista.[1]
Pakkoavioliitto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pakkoavioliitto on Suomessa rikos ja siitä annetaan tuomio ihmiskauppana, törkeänä ihmiskauppana tai pakottamisena. Viimevuosina pakkoavioliitot ovat olleet Suomessa kasvussa. Vuonna 2019 Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään otettiin asiakkaaksi 52 henkilöä, joiden arvioidaan joutuneen pakkoavioliiton uhriksi. Moni liitto solmittiin toisen puolisoista ollessa alaikäinen. Yleensä liito on solmittu Suomen ulkopuolella ja sitä on jatkettu Suomessa. Joissakin tapauksissa liitto on solmittu Suomessa tai liiton solmimista on vaadittu Suomessa olevalta henkilöltä. Pakkoavioliitto tapahtuu etenevissä määrin siten, että Suomessa oleva maahanmuuttajataustainen tyttö lähetetään ulkomaille naitettavaksi ulkomaiselle miehelle.[5]
Pakkoavioliittoja tai sen kaltaista pakottamista voi tapahtua myös Suomen sisällä, joten kyse ei ole pelkästään maahanmuuttoon.[5]
Seksityö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2019 seksuaalisen hyväksikäytön (parituksen) liittyvän ihmiskaupan uhreiksi joutuneita otettiin auttamispalveluun asiakkaiksi yksitoista, joka on edellisvuotta huomattavasti vähemmän. Seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvä ihmiskauppn uhrin tilanne on usein erityisen vaikea: tilanteessa on hyvin kokonaisvaltaista hyväksikäyttöä ja kontrolloimista, väkivaltaa, häpeän ja arvottomuuden tunteita sekä toivottomuutta. Seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvissä tarkoituksissa Suomeen tullaan etenkin Venäjältä ja Virosta sekä Latviasta ja Liettuasta. Suomeen saapuvien seksityöntekijöiden määrää on mahdoton arvioida, koska heitä kulkee rajan yli päivittäin suuria määriä.[2]
Lapsikauppa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomi on lapsikaupan läpikulkumaa. Lapsikaupan uhreja saapuu erityisesti Itä-Aasiasta, ja se suuntautuu Suomesta muualle Eurooppaan. Alaikäiset turvapaikanhakijat ovat myös lapsikaupan riskiryhmä.[2]
Suojelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ihmiskaupan uhri on säädösten mukaan oikeutettu saamaan apua ja suojelua riippumatta siitä onko hän Suomessa asuva vai ei. Ihmiskaupan uhreille on olemassa Maahanmuuttoviraston yhteydessä toimiva Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä. Etenkin heikossa asemassa olevat, suomalaista yhteiskuntaa huonosti tuntevat sekä traumatisoituneet uhrit voivat tarvita käytännönläheistä apua.[6] Ihmiskaupan ehkäisytoimessa toimii runsaasti kansalaisjärjestöjä, joiden tarkoitus on tarjota tukea ja apua ihmiskaupan uhreille.[7] Valtioneuvoston ihmiskauppaa ehkäisevässä ohjelmassa pyritään takaamaan ihmiskaupan uhreille turvallinen paikka asua, jos heillä ei ole niin sanottua kuntapaikkaa.
Ehkäisy
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2005 valtioneuvosto hyväksyi ensimmäisen kansallisen ihmiskaupan vastaisen toimintasuunnitelman, jossa esitetään monia toimenpiteitä aina uhrien auttamisesta syyllisen vastuuseen saattamiseen. Ihmiskaupan uhrien tunnistaminen, auttaminen, tiedon ja tietoisuuden lisääminen on toimintasuunnitelman tärkeitä piirteitä. Toimintasuunnitelmassa pyritään painottamaan uhrien yksilöllisiä tarpeita. Sosiaali- ja terveysalan työntekijät ovat avainasemassa tunnistettaessa ihmiskaupan uhreja. Suomessa ihmiskauppaa ehkäisevää toimintaa tekee yhteistyössä muun muassa maahanmuuttovirasto, poliisi, keskusrikospoliisi, rajavartiolaitos, työ- ja elinkeinoministeriö ja yhdenvertaisuusvaltuutettu.
Vuonna 2016 valtioneuvosto julkaisi uuden version ihmiskaupan vastaisesta toimintaohjelmasta. Uudessa ohjelmassa pyritään tehostamaan uhreja etsivää työtä, tunnistamista ja auttamista. Tavoitteena on kehittää luottamuksen kasvattamista uhrin ja viranomaisten välillä, jotta uhrien olisi helpompaa hakeutua apuun. Keskeisessä osassa on myös sosiaali- ja terveysviranomaisille annettava koulutus uhrien tunnistamisesta ja saattamisesta avun piiriin. Etenkin alaikäisten turvapaikanhakijoiden keskuudesta pyritään uhrit tunnistamaan mahdollisimman nopeasti.[8]
Laki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomi on ratifioinut vuoden 1926 orjuussopimuksen, jossa käsitellään orjuutta sekä YK:n vuoden 1949 Yleissopimuksen ihmiskaupan ja seksityön hyväksikäytön ehkäisemisestä. Ihmiskauppaa ja seksityötä koskeva laki perustuu pitkälti näiden sopimuksien vaatimuksiin.[9] Rikoslain luku 25 käsittelee Vapauteen kohdistuvia rikoksia ja näistä osa suoraan ihmiskauppaa. Ihmiskauppaa käsittelevät kohdat ovat §25:3 ja §25:3a (2.7.2004/650). Näissä kahdessa kohdassa määritellään, että ihmiskauppa tai sen yritys on Suomessa rangaistava rikos.[10] Nykyinen ihmiskauppaa koskeva lainsäädäntö astui voimaan 1.8.2004. Ennen tätä tapaukset käsiteltiin paritus ja työpaikkasyrjintää koskevien lakien avulla.
Ihmiskauppa on vakava rikos. Rikoksentekijä voidaan tuomita ankaraan vankeusrangaistukseen vähintään neljäksi kuukaudeksi, mutta enintään kuudeksi vuodeksi. Jos rikos on törkeä, on rangaistus on vähintään kaksi, mutta enintään kymmenen vuotta.[11] Syy vuoden 2004 lakimuutokseen oli muun muassa kansainvälinen paine, koska siihen asti Suomessa ei ole ollut aktiivista ihmiskaupan torjuntaa, joka tuli ilmi muun muassa ihmiskaupparaportissa.[12]
Ihmiskaupan määritelmä rikoslaissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rikoslaissa ihmiskaupan määritelmä on tiukka.[1] Ihmiskaupan kriteerien täyttymiseksi on tärkeää, että uhria on petetty taikka että uhrin riippuvaista taikka heikkoa asemaa on hyväksikäytetty. Kaikkien kriteerien tulee todistettavasti täyttyä, jotta rikoksentekijä voidaan tuomita ihmiskaupasta.
Ihmiskauppa määriteltynä Suomen rikoslaissa:[13]
Ihmiskauppa 3§ (9.7.2004/650)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joka
- käyttämällä hyväksi toisen riippuvaista asemaa tai turvatonta tilaa taikka toista painostamalla,
- erehdyttämällä toista tai tämän erehdystä hyväksi käyttämällä,
- maksamalla korvauksen toista määräysvallassaan pitävälle henkilölle tai
- ottamalla vastaan sellaisen korvauksen
ottaa toisen määräysvaltaansa, värvää toisen taikka luovuttaa, kuljettaa, vastaanottaa tai majoittaa toisen hänen saattamisekseen 20 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun tai siihen rinnastettavan seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, pakkotyöhön tai muihin ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin taikka elimien tai kudoksien poistamiseksi, on tuomittava ihmiskaupasta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
(19.12.2014/1177) Ihmiskaupasta tuomitaan myös se, joka ottaa määräysvaltaansa kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön taikka värvää, luovuttaa, kuljettaa, vastaanottaa tai majoittaa tämän 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa, vaikka mitään 1 momentin 1-4 kohdassa tarkoitettua keinoa ei olisi käytetty.
Yritys on rangaistava.
Törkeä ihmiskauppa 3a§ (9.7.2004/650)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jos ihmiskaupassa
- käytetään 3§:ssä tarkoitettujen keinojen sijasta tai lisäksi väkivaltaa, uhkausta tai kavaluutta,
- aiheutetaan tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila taikka näihin rinnastettavaa erityisen tuntuvaa kärsimystä,
- rikos kohdistuu kahdeksaatoista vuotta nuorempaan lapseen tai henkilöön, jonka kyky puolustaa itseään on olennaisesti heikentynyt, tai
- rikos tehdään osana 6 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa (8.5.2015/564)
ja rikos on kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä ihmiskaupasta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Törkeästä ihmiskaupasta tuomitaan myös se, joka alistaa toisen orjuuteen tai pitää toista orjuudessa, kuljettaa orjia tai käy kauppaa orjilla, jos teko kokonaisuutena arvostellen on törkeä.
Yritys on rangaistava.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Marjaana Yli-Krekola: Ihmiskaupan uhrien palvelujen kehittämistarpeet suomessa (PDF) theseus.fi. 2014. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 7.5.2020.
- ↑ a b c d [www.ekunemia.fi/data/liitteet/ihmiskauppa_2007.pdf Ihmiskauppa - Nykyajan orjuutta] Suomen Ekumeeninen neuvosto. Viitattu 7.5.2020.
- ↑ a b Trafficking in human beings 2014. Eurostat. Viitattu 7.5.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Tilannekatsaus 2019 Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä. Arkistoitu 20.10.2020. Viitattu 7.5.2020.
- ↑ a b c pakkoavioliitto Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä. Arkistoitu 16.2.2020. Viitattu 7.5.2020.
- ↑ a b Ihmiskaupan ehkäiseminen Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 7.5.2020.
- ↑ a b Mari Virta: Varastettuja Unelmia - Kauppatavarana ihminen (PDF) theseus.fi. 2010. Viitattu 7.5.2020.
- ↑ a b Valtioneuvoston ihmiskaupan vastainen toimintaohjelma 2016-2017 (PDF) 2016. Sisäministeriö. Viitattu 7.5.2020.
- ↑ a b Matti Lehti ja Kauko Aromaa: Trafficking in Human Beings, Illegal Immigration and Finland (PDF) heuni.fi. (englanniksi)
- ↑ a b Ihmiskauppa Poliisi. Viitattu 7.5.2020.
- ↑ a b Rikoslaki ja ihmiskauppa Minilex. Viitattu 7.5.2020.
- ↑ Essi Puhakainen: Rikoslain 25 luku vapauteen kohdistuvista rikoksista kpflaki.com. 5.12.2020. Viitattu 24.5.2024.
- ↑ a b Rikoslaki (19.12.1889/39) Finlex.
