IS-IS
| TCP/IP-pino | |
|---|---|
 sovelluskerros |
BGP · DHCP · DNS · ESMTP · FTP · HTTP · IMAP · IRC · LDAP · MGCP · NNTP · NTP · POP3 · RPC · RTP · RTSP · SIP · SMTP · SNMP · SOCKS · SSH · Telnet · TLS/SSL · XMPP · (..lisää..) |
 kuljetuskerros |
TCP · UDP · QUIC · DCCP · SCTP · RSVP · RIP · ECN |
 verkkokerros |
IP (IPv4 ja IPv6) · ICMP (ICMPv6) · IGMP · IPsec |
| siirtoyhteyskerros | ARP · IS-IS · NDP · OSPF · L2TP · PPP |
| fyysinen kerros | |
IS-IS (engl. Intermediate System to Intermediate System) on sisäverkon tai autonomisen järjestelmän (engl. autonomous system, AS) sisällä toimiva Link State -reititysprotokolla (IGP). ISO suunnitteli protokollan reitittämään CLNP-liikennettä.[1] Myöhemmin RFC 1195:ssä IS-IS:ään tehtiin laajennus, jonka mukaan sillä voidaan reitittää sekä IP- että CLNP-liikennettä samanaikaisesti.[1]
Vuosien 1995 ja 1998 välillä IS-IS:n suosio kasvoi merkittävästi Yhdysvalloissa sen tukemien suurien reititysalueiden ja protokollan vakauden ansiosta. Nykyisin IS-IS on käytössä pääsääntöisesti operaattoreiden sisäverkoissa, koska se skaalautuu huomattavasti OSPF:ää tai EIGRP:tä paremmin. On arvioitu, että yhteen alueeseen perustuvan IS–IS-verkon enimmäiskoko voi olla noin 1 000–2 000 reititintä, kun taas OSPF:llä reititetyn verkon maksimikoko voi olla vain noin 50 reititintä lähde?. Suurimmillaan alueisiin jaettujen IS-IS-verkkojen koko on nykyisin jopa 12 000–15 000 reititintä. Tämän vuoksi nykyisin myös kaikkien suurten eurooppalaisten operaattorien reititys perustuu IS-IS:ään. Sekä IS-IS että OSPF käyttävät Dijkstran algoritmia.[1]
Protokollasta on julkaistu ISO-standardi ISO/IEC 10589:2002 ja RFC 7142.[2]
Alueet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]IS-IS:n yhteydessä käytetään alueita kaksitasoisen hierarkkisen topologian luomiseksi. IS-IS-reititin voi olla level-1, level-2 tai level-1/2-tason reititin. Reitittimien roolit toimivat siten, että L2-tason reitittimet muodostavat runkotopologian (kuten OSPF:n area0), joilla yhdistetään L1-tason reitittimien muodostamia ”saarekkeita” ja L1/L2-tason reitittimet toimivat näiden alueiden rajareitittiminä.
IS-IS-alueet voidaankin mieltää ennemmin jatkuvien naapurussuhteiden sarjoina kuin topologisina alueina. Level-1-tason alueet muodostuvat jatkuvista reitittimien välisistä L1-naapuruussuhteista samalla Area-ID:n arvolla, ja Level-2-tason alueet muodostuvat vastaavasti jatkuvista reitittimien välisistä L2-naapuruussuhteista. Huomattavaa on myös että IS-IS-reititittimet kuuluvat kokonaan alueeseen, joten alueiden rajat sijaitsevat linkeillä toisin kuin OSPF:n yhteydessä, jossa alueiden rajat ovat reitittimissä.
Osoitteistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaikka nykyisin IS-IS:ää käytetään pääsääntöisesti pelkästään IP-pakettien reitittämiseen, se on myös monien muiden verkkoprotokollien (kuten ATM) tavoin perinyt ISO-standardien mukaisen osoiterakenteen NET:in (Network Entity Title). NET-osoitteilla ei ole tiukasti määrättyä pituutta ja kymmenjärjestelmän sijaan merkistönä osoitteissa käytetään heksadesimaalijärjestelmää.
Ominaisuuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hierarkkinen reititys
- Hyvin skaalautuva
- Nopea konvergenssi
- Välitön uuden tiedon levitys
- Luokattomuus
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Philip Smith: ISIS Tutorial menog.org. huhtikuu 2009. Viitattu 30.6.2018.
- ↑ ISO/IEC 10589:2002 ISO. Viitattu 30.6.2018.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- RFC 1142
- RFC 7142
- RFC 3787 - Recommendations for Interoperable IP Networks using Intermediate System to Intermediate System (IS-IS)
- ISO/IEC 10589:2002 (PDF-dokumentti ZIP-paketissa, vaatii lisenssiehtojen hyväksynnän) (englanniksi)