Hylky

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
American Star -aluksen hylky Fuerteventuran rannikolla.
Vuonna 1912 uponneen RMS Titanicin hylky lienee yksi maailman kuuluisimpia hylkyjä. Se makaa Pohjois-Atlantin pohjassa noin neljän kilometrin syvyydessä.

Hylky on uponneen tai muutoin hylätyn eli haaksirikkoutuneen laivan tai muun aluksen runko ja aluksessa oleva irtaimisto. Pintahylky on hylky, jonka jokin osa on selvästi näkyvillä vedenpinnan yläpuolella.

Useimmiten laivan uppoaminen tapahtuu laitteistovian, navigointivirheen, huonon sään, sodan, merirosvouden, tulipalon tai lastin siirtymisen vuoksi. Merkittävä tekijä on myös aluksen ikä sekä yleinen huonokuntoisuus.

Hylky on johdos sanasta ”hylätä”. "Hylkäämisen tulosta" taas voidaan kutsua sanalla hylje (vrt. jäte, on siis eri asia kuin hylje-eläin). Kaikenlaista rannalle ajautunutta on ennen vanhaan kutsuttu hylyiksi tai hylkytavaraksi. Rantojen omistajat ovat ottaneet hylkytavaraa omistukseensa sillä perusteella, että ne on ”hylätty”.[1][2]

Laivanhylyt Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muinaismuistolaki suojaa vedenalaisia muinaisjäännöksiä samalla tavalla kuin maalla olevia muinaisjäännöksiä. Veden alla olevia ihmisen tekemiä rakennelmia, esimerkiksi väyläesteitä sekä siltojen ja laitureiden jäänteitä, suojellaan muistoina Suomen alueen aikaisemmasta asutuksesta ja historiasta. Tällaiset kohteet ovat iästä riippumatta automaattisesti rauhoitettuja, eikä niihin saa puuttua ilman Museoviraston lupaa.

Vanhat laivahylyt on rauhoitettu iän perusteella. Sellainen hylky tai hylyn osa, jonka uppoamisesta voidaan olettaa olevan yli sata vuotta, rinnastetaan kiinteään muinaisjäännökseen. Tällaisesta hylkylöydöstä on ilmoitettava viipymättä Museovirastolle. Jos on ilmeistä, että omistaja on hylännyt tällaisen hylyn tai hylyn osan, se kuuluu valtiolle. Hylystä löytyneet tai hylystä peräisin olevat esineet kuuluvat myös valtiolle.

Neljälle rauhoitetulle hylkykohteelle on määrätty muinaismuistolain perusteella suoja-alue. Nämä kohteet ovat fregatti St. Nikolain hylky Kotkan edustalla, Sankt Mikaelin ja Vrouw Marian hylyt Nauvossa sekä ns. Gråharunan hylky Korppoossa. Näillä kohteilla virkistyssukeltaminen vaatii Museoviraston luvan. Kohteita halutaan suojella tuleville sukupolville ja tulevaa tutkimusta varten. Suoja-alueiden avulla halutaan pitkällä tähtäimellä turvata eri ikäisten ja erityyppisten kohteiden ja niiden sisältämän tiedon säilymistä siten, että ne kuvastavat merenkulun historian vaiheita monipuolisesti.

M/S Estonian hylky on erityislain nojalla rauhoitettu onnettomuudessa hukkuneiden hautapaikkana.

Vuonna 1628 Tukholman edustalla uponnut Vasa on nykyään museoituna Vasa-museossa.
Hylkyjä Itämerellä, Suomenlahdella ja Pohjanlahdella
Muita hylkyjä
  1. ”s.v. Hylky”, Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskus. Teoksen verkkoversio.
  2. ”s.v. Hylje (2), jäte, roska, hylkytavara”, Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskus. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]