Hylky
 |
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Hylky on uponneen tai muutoin hylätyn eli haaksirikkoutuneen laivan tai muun aluksen runko ja aluksessa oleva irtaimisto. Pintahylky on hylky, jonka jokin osa on selvästi näkyvillä vedenpinnan yläpuolella.
Useimmiten laivan uppoaminen tapahtuu laitteistovian, navigointivirheen, huonon sään, sodan, merirosvouden, tulipalon tai lastin siirtymisen vuoksi. Merkittävä tekijä on myös aluksen ikä sekä yleinen huonokuntoisuus.
Etymologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hylky on johdos sanasta ”hylätä”. "Hylkäämisen tulosta" taas voidaan kutsua sanalla hylje (vrt. jäte, on siis eri asia kuin hylje-eläin). Kaikenlaista rannalle ajautunutta on ennen vanhaan kutsuttu hylyiksi tai hylkytavaraksi. Rantojen omistajat ovat ottaneet hylkytavaraa omistukseensa sillä perusteella, että ne on ”hylätty”.[1][2]
Laivanhylyt Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muinaismuistolaki suojaa vedenalaisia muinaisjäännöksiä samalla tavalla kuin maalla olevia muinaisjäännöksiä. Veden alla olevia ihmisen tekemiä rakennelmia, esimerkiksi väyläesteitä sekä siltojen ja laitureiden jäänteitä, suojellaan muistoina Suomen alueen aikaisemmasta asutuksesta ja historiasta. Tällaiset kohteet ovat iästä riippumatta automaattisesti rauhoitettuja, eikä niihin saa puuttua ilman Museoviraston lupaa.
Vanhat laivahylyt on rauhoitettu iän perusteella. Sellainen hylky tai hylyn osa, jonka uppoamisesta voidaan olettaa olevan yli sata vuotta, rinnastetaan kiinteään muinaisjäännökseen. Tällaisesta hylkylöydöstä on ilmoitettava viipymättä Museovirastolle. Jos on ilmeistä, että omistaja on hylännyt tällaisen hylyn tai hylyn osan, se kuuluu valtiolle. Hylystä löytyneet tai hylystä peräisin olevat esineet kuuluvat myös valtiolle.
Neljälle rauhoitetulle hylkykohteelle on määrätty muinaismuistolain perusteella suoja-alue. Nämä kohteet ovat fregatti St. Nikolain hylky Kotkan edustalla, Sankt Mikaelin ja Vrouw Marian hylyt Nauvossa sekä ns. Gråharunan hylky Korppoossa. Näillä kohteilla virkistyssukeltaminen vaatii Museoviraston luvan. Kohteita halutaan suojella tuleville sukupolville ja tulevaa tutkimusta varten. Suoja-alueiden avulla halutaan pitkällä tähtäimellä turvata eri ikäisten ja erityyppisten kohteiden ja niiden sisältämän tiedon säilymistä siten, että ne kuvastavat merenkulun historian vaiheita monipuolisesti.
M/S Estonian hylky on erityislain nojalla rauhoitettu onnettomuudessa hukkuneiden hautapaikkana.
Hylkyjä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hylkyjä Itämerellä, Suomenlahdella ja Pohjanlahdella
- M/S Estonia
- Fransmannin hylky
- Kiikelin hylky
- Laitakarin hylky
- Lapurin hylky
- Nauvon keskiaikainen hylky
- Sophia Maria
- SS Telma
- Vasa
- Vrouw Maria
- Muita hylkyjä
- RMS Titanic Pohjois-Atlantilla
- Uluburunin hylky Välimerellä
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ ”s.v. Hylky”, Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskus. Teoksen verkkoversio.
- ↑ ”s.v. Hylje (2), jäte, roska, hylkytavara”, Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskus. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hylky Wikimedia Commonsissa
- Hylyt.net - mm. luettelo ja kuvaukset Suomen rannikon hylyistä
- Sunken Ships of the Second World War 15 399:n Toisessa maailmansodassa uponneen hylyn sijainti kartalla