Huhu
Huhu on vahvistamaton kiertävä väite, joka on ajankohtainen ja merkityksellinen niille ihmisille, jotka sitä levittävät. Vaikka huhun levittäjät itse uskovatkin huhun todenmukaisuuteen, siitä ei ole varmuutta. Joskus huhu voi jatkaa kiertämistä senkin jälkeen, kun se on virallisesti todettu paikkaansapitämättömäksi.[1]
Huhu heijastaa usein ihmisten omia oletuksia ja epäilyksiä asioiden tilasta. Huhu voi kuvata joko toivottua asiaintilaa tai pelättyä asiaintilaa.[1]
Huhut voivat koskea monenlaisia asioita, kuten yhteisön asioita, työpaikan asioita, kauppojen tuotteisiin liittyviä asioita tai uutistapahtumiin liittyviä asioita. Huhuja liikkuu etenkin kriisien, konfliktien ja henkilökohtaisten traumojen yhteydessä, ja ne heijastavat tällöin kyseisten tilanteiden aiheuttamia pelkoja ja ahdistusta. Myönteinen huhu voi kertoa jostain hyvästä asiasta, joka on kohta tapahtumassa.[1]
Kaupunkitarina voidaan nähdä eräänä huhun tyyppinä. Toisin kuin juoru, huhu kertoo yleensä merkittävistä asioista mutta ei välttämättä ihmisistä. Uutisesta huhun erottaa se, että huhu on vahvistamaton. Huhuja syntyykin silloin, kun vahvistettua tietoa ei ole saatavilla, tai kun totuus on epäselvä.[1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen
- Yksityisyys
- Snopes
- Puskaradio
- Rikkinäinen puhelin, lasten seuraleikki
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Rosnow, Ralph L. & Kimmel, Allan J. (toim. Kazdin, Alan E.): ”Rumors”, Encyclopedia of Psychology, s. 122–123. (osa 7). Oxford University Press, 2000. ISBN 9781557981875
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Neubauer, Hans-Joachim: Huhu. Kuulopuheen kulttuurihistoriaa. ((Fama. Eine Geschichte des Gerüchts, 1998.) Suomentanut Ilona Nykyri) Jyväskylä: Atena, 2004. ISBN 951-796-355-6