Hrafn Gunnlaugsson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hrafn Gunnlaugsson (s. 17. kesäkuuta 1948, Reykjavik) on islantilainen elokuvaohjaaja.

Islannin ensimmäinen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hrafn Gunnlaugsson oli yksi islantilaisen elokuvan ensimmäisistä kansainvälistä arvostusta elokuvillaan saanut ohjaaja. Hrafnia voidaan pitää auteur-ohjaajana, sillä hän on käsikirjoittanut itse jokaisen ohjaamansa elokuvan ja useimmiten osallistunut niihin myös säveltäjänä ja leikkaajana. Koska Islannissa ei ole ainuttakaan elokuvakoulua, Hrafn joutui monien kollegojensa tavoin hankkimaan koulutuksensa ulkomailla. Vuonna 1973 hän valmistui Tukholman yliopistosta, jossa opiskeli teatteria ja elokuvaa.

1980-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen elokuvansa Hrafn ohjasi 1980-luvulla, jolloin Islannin varsinainen pitkien elokuvien tuotanto alkoi. Esikoiselokuva Óðal feðranna (Unelma toisesta elämästä) valmistui vuonna 1980.

Viikinki-trilogia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisissä elokuvissaan Hrafn keskittyi kuvaamaan muinaista Islantia ja sitä hallinneita sankareita. Islannin kansalliskirjailijan ja ainoan Nobel-kirjailijan Halldór Laxnessin tavoin Hrafn kuvasi maansa historiaa koruttomasti riisuen viikingeiltä heitä aikaisemmin ympäröineen glorian.

Trilogian ensimmäinen osa Hrafninn flýgur (Korpin lento, 1984) oli siihenastisen islantilaisen elokuvan suurin kansainvälinen menestys. Elokuva oli tarina pienestä pojasta, jonka julma viikinki säästää tappaessaan kylän muut asukkaat. 20 vuotta myöhemmin poika on kasvanut aikuiseksi ja päättää kostaa kylänsä tuhonneille viikingeille. Hrafninn flýgur oli islantilais-ruotsalaista yhteistuotantoa, ja se palkittiin muun muassa parhaan ohjauksen Guldbagge-palkinnolla. Elokuva oli eräänlainen uusintaversio Akira Kurosawan Yojimbosta (1961).

Trilogian toinen osa Í skugga hrafnsins (Korpin varjossa, 1988) oli elokuva viikinkiklaanien taisteluista 1000-luvun alun myrskyisässä Islannissa. Tarina perustuu vanhaan islantilaiseen Traustin ja Isolden-saagaan. Nuori Trausti palaa kotimaahansa Norjasta, jossa hän on opiskellut teologiaa. Kristinuskon ensiaskeleet ovat saapuneet Islantiin, mutta yhtäkkiä Trausti huomaakin olevansa keskellä rakkauden, vallan ja koston draamaa. Elokuvan pääosaa näytteli ruotsalainen näyttelijä Reine Brynolfsson. Kuvauksesta vastasi Esa Vuorinen.

Viikinkitrilogian viimeinen osa Hvíti víkingurinn (Valkoinen viikinki, 1991) sijoittuu 1100-luvun Norjaan. Mahtisuvun jäsen Askur nai Norjan viimeisimpien maanomistajien sukuun kuuluvan Emblan. Häämenot suoritetaan vanhojen viikinkiuskomusten mukaisesti. Mutta kristinusko on saapunut Norjaan ja Norjan silloinen kuningas haluaa kuitenkin kitkeä kaiken pakanallisuuden ja haluaa estää kahden mahtisuvun näiden kahden mahtisukua edustavan ihmisen avioliiton.

Hrafnin viikinkitrilogia on ottanut selviä vaikutteita Sergio Leonen ja Akira Kurosawan historiallisista spektaakkeleista. Tämän yhteyden ohjaaja on myös itse tunnustanut. Näitä kahden mestariohjaajan elokuvia Hrafn pitkää omien epookkielokuviensa esikuvina.

Gunglausson ja Suomi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Epookkiaiheisten viikinkielokuviensa ohella Hrafn on ohjannut myös nykypäivään sijoittuvia elokuvia. Þegar það gerist (Kun se tapahtuu, 1998) on itseironinen ja hirtehishumoristinen TV-elokuva epätavallisesti syttyneestä intohimosta. Se on tarina pienestä pojasta, joka on tullut kesänviettoon setänsä hevostilalle. Poikamiehenä elävän sedän elämä kuitenkin järkkyy hänen tavatessaan unelmiensa naisen hevosnäyttelyssä. Ohjaajansa sanoin elokuva on elokuva Islannin historiasta: ilman hevosia hänen esivanhempansa eivät olisi selviytyneet elämästä karulla saarella. Elokuva sai Suomen ensi-iltansa televisiossa 28. heinäkuuta 1999.

Hrafnin tunnetuin elokuva Suomessa on hänen vuonna 2003 ohjaamansa elokuva Opinberun Hannesar (Hanneksen ilmestys). Se on tarina valtion tarkastusvirastolla työskentelevästä Hanneksesta, joka kadottaa tietokoneensa mukana myös henkilöllisyytensä. Elokuva on kafkamainen tarina miehestä, joka taistelee kasvotonta systeemiä vastaan.

Esikuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sergio Leonen ja Akira Kurosawan ohella Hrafn mainitsee esikuvakseen ruotsalaisen mestariohjaajan Ingmar Bergmanin ja tämän elokuvat. Alun alkaen Hrafn suhtautui elokuviin vain yhtenä mahdollisuutenaan vikitellä tyttöjä. Mutta hänen todellinen intohimonsa elokuviin syttyi silloin, kun Ruotsin televisio kuvasi yhden hänen näytelmistään.

Muut työt ja esikuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hrafn on elokuviensa ohella ohjannut myös useita näytelmiä ja julkaissut kirjoja – proosaa, lyriikkaa ja draamaa.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hrafn_Gunnlaugsson&oldid=21484108”