Horace Grant
Horace Grant | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Horace Junior Grant |
Syntynyt | 4. heinäkuuta 1965 Augusta, Georgia, Yhdysvallat |
Kansalaisuus | Yhdysvallat |
Koripalloilija | |
Lempinimi | The General |
Pelipaikka | Iso laitahyökkääjä / Sentteri |
Pituus | 208 cm |
Paino | 111 kg |
NBA-varaus |
10. varaus 1987 (Chicago Bulls) |
Pelaajaura | |
Yliopistojoukkueet | |
1983–1987 | Clemsonin yliopisto |
Seurajoukkueet | |
1987–1994 1994–1999 1999–2000 2000–2001 2001–2003 2003–2004 |
Chicago Bulls Orlando Magic Seattle SuperSonics Los Angeles Lakers Orlando Magic Los Angeles Lakers |
Horace Junior Grant (s. 4. heinäkuuta 1965 Augusta, Georgia) on yhdysvaltalainen uransa lopettanut koripalloilija. Isona laitahyökkääjänä pelannut Grant voitti urallaan neljä NBA-mestaruutta ja tuli valituksi kerran NBA:n tähdistöotteluun. Hän edusti 17 kautta kestäneellä urallaan Chicago Bullsia, Orlando Magicia, Seattle SuperSonicsia ja Los Angeles Lakersia.
Myös hänen kaksoisveljensä Harvey pelasi NBA:ssa.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ennen ammattilaisuraansa Grant pelasi Clemsonin yliopiston joukkueessa. Chicago Bulls varasi hänet vuoden 1987 NBA:n varaustilaisuuden ensimmäisen kierroksen kymmenennellä vuorolla. Samaisessa tilaisuudessa Seattle SuperSonics varasi Scottie Pippenin mutta kauppasi hänet Chicago Bullsiin. Kaudesta 1988–1989 Grant kuului Bullsin avausmiehistöön, kun Charles Oakley kaupattiin New York Knicksiin. Grant muodosti 1990-luvun alussa NBA:n parhaan kolmikon yhdessä Michael Jordanin ja Pippenin kanssa, kun Bulls voitti NBA-mestaruuden kolmesti peräkkäin vuosina 1991–1993.
Grant jätti Bullsin vapaana pelaajana kauden 1993–1994 jälkeen ja siirtyi syyskuussa 1994 Orlando Magiciin. Tuolloin joukkueessa pelasivat myös Shaquille O’Neal ja Penny Hardaway, joiden kanssa Grant vei uuden seuransa Magicin NBA:n loppuotteluun vuonna 1995. Joukkue kuitenkin hävisi Houston Rocketsille otteluvoitoin 4-0. Grant vietti Magicissä vielä neljä kautta, kunnes hänet kaupattiin Seattle SuperSonicsiin kesäkuussa 1999.
Grant ehti viettää seurassa vain yhden kauden, kunnes hänet kaupattiin Los Angeles Lakersiin syyskuussa 2000. Grant palasi Shaquille O’Nealin kanssa samaan joukkueeseen sitten Magic-vuosien ja auttoi joukkuetta yhdessä Kobe Bryantin kanssa saavuttamaan NBA-mestaruuden, kun Lakers kaatoi loppuottelussa Philadelphia 76ersin voitoin 4-1. Mestaruuskauden jälkeen Grant päätti palata vanhaan seuraansa Orlando Magiciin heinäkuussa 2001. Hän kärsi polvivammasta toisella kaudella ja joutui viettämään loppukauden katsomossa silloisen valmentajan Doc Riversin päätöksellä.[1] Grant ilmoitti sittemmin lopettavansa uransa kauden 2002–2003 alussa mutta allekirjoitti vapaana pelaajana vuoden mittaisen sopimuksen Lakersin kanssa. Tuolloin hän toimi Karl Malonen varapelaajana, kun Lakers eteni NBA:n loppuotteluihin saakka. Joukkue kuitenkin hävisi Detroit Pistonsille otteluvoitoin 4-1. Grant päätti myös uransa kyseiseen kauteen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Horace Grant NBA (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Rivers says 'cancer' had to be cut from team espn 11.12.2001 Viitattu 4.8.2010 (englanniksi)
2 Dennis Hopson ·
5 John Paxson ·
10 B. J. Armstrong ·
14 Craig Hodges ·
23 Michael Jordan ·
24 Bill Cartwright ·
32 Will Perdue ·
33 Scottie Pippen ·
34 Stacey King ·
42 Scott Williams ·
53 Cliff Levingston ·
54 Horace Grant
Päävalmentaja Phil Jackson
Apuvalmentajat Tex Winter · Johnny Bach · Jim Cleamons
5 John Paxson ·
10 B. J. Armstrong ·
14 Craig Hodges ·
20 Bob Hansen ·
21 Stacey King ·
23 Michael Jordan ·
24 Bill Cartwright ·
32 Will Perdue ·
33 Scottie Pippen ·
42 Scott Williams ·
53 Cliff Levingston ·
54 Horace Grant
Päävalmentaja Phil Jackson
Apuvalmentajat Tex Winter · Johnny Bach · Jim Cleamons
5 John Paxson ·
6 Trent Tucker ·
10 B. J. Armstrong ·
20 Darrell Walker ·
21 Stacey King ·
22 Rodney McCray ·
23 Michael Jordan ·
24 Bill Cartwright ·
32 Will Perdue ·
33 Scottie Pippen ·
42 Scott Williams ·
54 Horace Grant
Päävalmentaja Phil Jackson
Apuvalmentajat Tex Winter · Johnny Bach · Jim Cleamons