Hiitolanjoki
| Hiitolanjoki Кокколанйоки, Kokkolanjoki |
|
|---|---|
 Joki Lahnasenkosken lähellä |
|
| Maanosa | Eurooppa |
| Maat | Venäjä, Suomi |
| Alue | Karjalan tasavalta |
| Piiri | Lahdenpohja |
| Maakunnat | Etelä-Karjala |
| Kunnat | Rautjärvi |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Nevan vesistö |
| Valuma-alue | Hiitolanjoen valuma-alue |
| Pinta-ala | 1 340 km² [1] |
| Järvisyys | 13,5 % [1] |
| Pääuoman pituus | noin 120 km [a] |
| Pääuoman osuudet | Hiitolanjoki ←Simpelejärvi ←Joensuunjoki ←Tyrjänjärvi ←Haisuanjoki ←Pieni Rautjärvi ←Palokummunjoki |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Simpelejärvi, Simpele |
| Laskupaikka | Laatokka, Hiitola [2] |
| Läpivirtausjärvet | Veijalanjärvi, Lahnanen |
| Sivu-uomat | Änäjoki, Korkeamäenoja, Lohijoki, Silamusjoki |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | 68,7 m mpy. [b] |
| Laskukorkeus | 4,8 m mpy. [3] |
| Korkeusero | 63,9 m |
| Pituus | 53 km [1] |
| Kaltevuus | 1,03 m/km |
| Keskivirtaama | 14,7 m³/s (MQ) [1] |
| Muuta | |
| Muualla | Wikimedia Commons |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Hiitolanjoki (paikallisesti myös Kokkolanjoki, ven. Кокколанйоки) on Venäjän ja Suomen alueella virtaava 62 kilometriä pitkä joki. Suomen puolella joki virtaa Etelä-Karjalassa Rautjärven kunnan Simpeleellä ja Venäjän puolella se virtaa Karjalan tasavallan Lahdenpohjan piirissä. Joki laskee Laatokkaan Lahdenpohjan piirin Hiitolassa.[4][5][1]
Joen nimi on vanhoissa suomalaisissa Karjalan kartoissa vielä Kokkolanjoki [5] ja samoin lukee vielä vuoden 1995 peruskartassa [6], mutta nykyään suomalaiset kutsuvat sitä myös Hiitolanjoeksi [4]. Kuitenkin myös nimitys Hiitolanjoki on vanha, ja se esiintyy Kokkolanjoki-nimen rinnalla jo ainakin 1800-luvun lopulta alkaen.[7] Joen alajuoksun viimeiset kilometrit ovat olleet vanhoissa suomalaiskartoissa ja nykyisissä venäläisissä kartoissa nimeltään Asilanjoki (Асиланйоки tai Аиланйоки, Ailanjoki [5][c]). Joen valuma-aluetta kutsutaan Hiitolanjoen vesistöalueeksi.[8]
Joen kulku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hiitolanjoki alkaa Simpelejärvestä ja Kivijärvestä Simpeleellä. Taajaman lounaispuolella Hiitolanjokeen yhtyy sen suurin sivujoki Silamusjoki. Hiitolanjoen yläjuoksulla on ollut kolme vesivoimalaitosta, joiden padot purettiin ja niiden kosket ennallistettiin. Ainoa jäljelle jäänyt pato on Metsä Board Simpeleen pato. Joki virtaa Suomen puolella noin 8 kilometriä ja se ylittää Venäjän vastaisen rajan Kangaskoskella. Venäjällä on joen pituus 54 kilometriä ja joessa on yhteensä neljätoista koskea. Joen alkukilometrit ovat jyrkkiä ja sama jatkuu Venäjällä Kalliokoskelle asti, jolloin pudotusta on kertynyt yli 30 metriä. Kalliokosken alapuolella on joessa lyhyt meanderoiva osuus, kunnes joki saapuu Syrjäkoskelle. Joki alkaa kulkea mutkitellen jokilaaksossa, jonka se on itse kuluttamut maastoon. Metsätaival, joka alkoi Suomesta, päättyy entisen Uusikylän peltoaukealle. Se on nykyään avointa niittymaata, jota ei enää viljellä aktiivisesti. Joki virtaa niityillä Hiitolaan asti, jonka se ohittaa vajaan kilometrin päästä pohjoisessa. Sahakoskessa on vanhan voimalan rauniot. Alempana sijaitsee Hiitolan entinen kirkonkylä (ven. Куликово, Kulikovo), jonka joki ohittaa vajaa kilometrin päästä. Joki virtaa Veijalanjärven läpi ja jatkaa Asilanjokena neljä kilometriä laskien Asilassa Laatokkaan.[5][c]
Jokimaisema ja joen käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hiitolanjoki on vanha vesireitti, kalastuspaikka, kuljetus- ja uittoväylä sekä myllyjen, sahojen ja vesivoimaloiden voimanlähde. Ennen 1940-luvun alueluovutuksia koko joen vesistöalue kuului Suomelle. Nykyisen Suomen puoleisista koskista Juvankoski, Ritakoski, Lahnasenkoski ja Kangaskoski oli valjastettu sähköntuotantoon, mutta voimalaitoksista ei ole nykyään toiminnassa enää yksikään. Hiitolanjoen yläjuoksun pienet kosket Ali-Juvankoski, Rapukoski ja Uudensillankoski ovat virranneet aina vapaina. Ne sijaitsevat Juvankosken ja Ritakosken välissä: Uudensillankoski on ensimmäinen koski Hiitolanjoen ja Silamusjoen yhtymäkohdan alapuolella.
Kangaskosken, Lahnasenkosken ja Ritakosken voimalaitokset pysähtyivät ennallistuksien myötä vuosien 2021–2023 aikana. Hiitolanjoki on erittäin uhanlaisen Laatokan järvilohen tärkein nousujoki. Nykyisin Laatokan lohi pääsee nousemaan Suomen puolella ennallistetun Ritakosken yläpuolelle. Ritakosken vapauttaminen pääsi alkamaan kesällä 2023: voimala pysähtyi heinäkuun lopussa ja elokuussa alkoi padon purkaminen. Matkailun ja virkistyskäytön mahdollisuuksia Hiitolanjoella kehitetään edelleen eri tavoin.
Voimalaitokset sekä teollistuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hiitolanjoen luontopolun varrella kuutostieltä valtakunnan rajalle päin oleva Ritakosken voimalaitos valmistui vuonna 1920. Voimalan putouskorkeus oli neljä metriä ja vuosituotanto noin 2 200 MWh. Voimalaitoksen omisti aiemmin Hiitolanjoen Voima Oy. Seuraava voimalaitos jokea alaspäin eli Lahnasenkoski valmistui jo vuonna 1911. Se on tiettävästi vanhin puurakenteinen vesivoimala Suomessa. Voimalan putouskorkeus oli kahdeksan metriä ja vuosituotanto noin 4 500 MWh. Sen omisti Vantaan Energia Oy. Jokea hieman alavirtaan Lahnasenkoskesta sijaitsee Kangaskosken vuonna 1925 valmistunut voimalaitos, jonka omisti Hiitolanjoen Voima Oy. Siinä oli tiettävästi ensimmäinen Suomessa käytössä ollut Kaplan-turbiini. Voimalan putouskorkeus oli kuusi metriä ja vuosituotanto noin 3 300 MWh. Ylävirran puolella Metsä Board Simpeleen tehdasalueella toimi Juvankosken vuonna 1948 valmistunut voimalaitos, joka pysäytettiin syyskuussa 2021.[9] Koskessa ollutta lähes kahdeksan metrin putousta Juvanpauhua tultiin aikoinaan ihailemaan kauempaakin. Juuri Juvankosken putouskorkeus ja kosken veden virtauksen voima on estänyt Laatokan lohen nousun Kivijärven ja edelleen Simpelejärven puolelle jo ennen kuin Juvankoski 1890-luvun lopulla tapahtuneen Simpeleen tehtaiden perustamisen myötä valjastettiin teolliseen käyttöön.[10] Juvankosken voimalan rakennettu putouskorkeus oli 8,8 metriä ja vuosituotanto noin 3 500 MWh. Hiitolanjoen voimaloista 1918 rakennettua Sahakoskea, seuraavana vuonna valmistunutta Kalliokoskea ja 1924 rakennettua Syrjäkoskea ei ole olemassa joitakin raunioita lukuun ottamatta.
Hiitolanjoen varren varhaisia teollistajia oli Parikkalassa syntynyt Matti Roiha (1863-1917), joka osti Juvankosken 1896 300 markalla ja perusti sinne sahan vuonna 1899. Samana vuonna hän sai luvan paperitehtaalle, jonka toiminta päättyi kuitenkin vararikkoon kolmen vuoden päästä 1902. Roiha osti myös Ritakosken myllyn lankarullatehdasta varten, mutta ajautui henkilökohtaiseen konkurssiin. Rahoittajat hankittuaan hän oli vielä perustamassa Kangaskoskelle puuhiomoyhtiö Kangaskoski Aktiebolagia, joka sekin teki vararikon, vuonna 1903. Aktiebolag Simpele, joka perustettiin Juvankoskelle ruskeaa käärepaperia valmistamaan vuonna 1905, osoittautui sen sijaan menestyksekkääksi yhtiöksi.
Joen keskivirtaama on joensuussa 14,7 m³/s (MQ [1]). Valuma-alueen pinta-alasta on suoperäistä maata 10 % ja metsämaata 75 %.[1]
Luontoarvoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joen kalakanta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hiitolanjoessa elää useita Suomessa erityissuojelua (EU:n direktiivin perusteella) tarvitsevaa kalalajia: järvilohi, toutain, kivisimppu, nahkiainen, pikkunahkiainen ja rantaneula eli -nuoliainen. Samalla joessa esiintyy Laatokan lohen myötä koko Suomen mittakaavassa ainoa edelleen luonnonvaraisesti lisääntyvä järvilohikanta.
Näiden sekä muiden Suomen vesistöissä yleisesti esiintyvien kalalajien ohella Hiitolanjoessa esiintyy myös muun muassa töröä, turpaa ja seipiä.[11]
Muut lajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jokihelmisimpukkaa eli raakkua on historiallisen kirjallisuuden mukaan varmuudella esiintynyt Hiitolanjoessa, mutta tietoa lajin esiintymisestä nykypäivänä ei ole.[12]
Vedenlaatu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joen vedenlaatua on tutkittu tarkemmin vasta 2010-luvulla. Luvut ilmoitetaan tässä ensin yläjuoksulta ja sitten alajuoksulta. Vedenväri on silloin 125 deg ja 46 deg, happamuustaso pH 7,00 ja pH 7,23, kokonaisfosforipitoisuus 52,8 μg/l ja 35,2 μg/l ja kokonaistyppipitoisuus 1030 μg/l ja 740 μg/l (μg/l eli mikrogrammaa litrassa vettä).[1]
Lohikalojen kutu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hiitolanjoessa on jo alajoella 7,5 hehtaaria lohikaloille soveliaita kutualueita neljässä koskessa. Vesistöalueella elää lohta 2–6 vuotta järvissä ja 3–4 vuotta joessa. Yli kaksivuotiaat lohet muodostavat noin 80 % populaatiosta, josta noin 40 % on uroksia. Lohen nousu käynnistyy toukokuun lopulla ja lokakuun loppupuoliskolle. Suurin vaellusmäärä muodostuu juuri ennen kutua. Lohipopulaatio oli suurimmillaan vuosina 1890–1910, jolloin oli laskettu yli 1 000 yksilöä. Määrät ovat vähentyneet niin, että 1900-luvun lopulla oli jokeen nousijoita enää 250–300 yksilöä, ja 2000-luvulla enää 150 yksilöä.[13]
Joen ennallistaminen luonnontilaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joen teollistaminen haittasi suuresti järvilohen nousua kutemaan, ja mm. WWF Suomi toimi aktiivisesti kutuesteiden purkamiseksi. Vuonna 2019 Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö teki sopimuksen Ritakosken ja Kangaskosken voimalaitosten lunastamisesta. Lahnasenkoski oli päätynyt säätiön omistukseen jo aiemmin. Säätiö purki muiden yhteistyötoimijoiden kanssa kaikki kolme patoa ja kunnosti kosket luonnontilaisiksi. Kangaskosken pato purettiin ja koski ennallistettiin vuonna 2021, Lahnasenkoski vuonna 2022 ja Ritakoski vuonna 2023.[14][15]
Hiitolanjoen yläjuoksun kolme patoamatonta pientä koskea kunnostettiin jo aiemmin vaelluskalojen kutupaikoiksi: Uudensillankoski vuonna 1999, Rapukoski ja Ali-Juvankoski vuonna 2007. Kesäkuussa 2024 Rapukoskella toteutettiin täydennyskunnostus, jossa koskea levennettiin ja siihen tehtiin uusia poikastuotantoalueita.
Liikenneyhteydet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valtatie 6:lta on noin 250 metrin matka Hiitolanjoen Ritakoskelle ja noin kahden kilometrin matka Kangaskoskelle. Simpeleen rautatieasemalta on yli kilometrin matka Ritakoskelle ja lähes kolmen kilometrin matka Kangaskoskelle.
Hiitolanjoen valuma-alue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yleistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Hiitolanjoen valuma-alue
Hiitolanjoki kuuluu Nevan vesistöalueessa Laatokan valuma-alueen Hiitolanjoen valuma-alueeseen, jonka pääuoma joki on. Hiitolanoki laskee Laatokkaan, jonka laskujoki Neva laskee Pietarissa Itämeren Suomenlahteen. Vesistöalueen koko laajuus on 1 340 neliökilometriä [1] tai 1 370 kilometriä [16], ja se jaetaan seitsemään pienempään valuma-alueeseen.[8][c]
Sivujoet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hiitolanjoen suurimpina sivu-uomina on kaksi sivujokea ja muutamat sivuojat, jotka on lueteltu alla sijaitsevassa taulukossa. Taulukon tietojen lähteet on esitelty taulukon alla ja eritelty riveittäin taulukon oikeassa sarakkeessa.
| Sivu-uoman nimi suom. |
Nimi ven. |
Pääuoman kohta |
Etäisyys Laatokasta (km) |
Pituus (km) |
Virtaama (MQ m³/s) |
Valuma- alue (km²) |
Lähteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Hiitolanjoki laskee Laatokan itärantaan | |||||||
| Otrasenoja | Otrasenoja (Отрасеноя) | alajuoksu | 6,3,3,3,–,–,– | ||||
| Rihavaaranoja | Rihavaranoja (Рихавараноя) | alajuoksu | 6,3,3,3,–,–,– | ||||
| Änäjoki | Enjajoki (Эняйоки) | alajuoksu | 34 | 33 | 146 | 6,2,3,2,2,–,2 | |
| Murto-oja | Murtooja (Муртоя) | alajuoksu | 6,3,3,3,–,–,– | ||||
| Suomen ja Venäjän väliseltä rajalta on 44 kilometriä Laatokkaan [17] | |||||||
| Korkeamäenoja | Lahnanen | 49 | pit | 14 | 5,3,3,3,–,–,7 | ||
| Lohijoki | Lahnanen | 50 | pit | 10 | 5,3,3,3,–,–,7 | ||
| Silamusjoki | Simpele | 51 | pit | 262 | 5,3,3,3,–,–,7 | ||
| Hiitolanjokea on Silamusjoesta vielä 2 kilometriä jäljellä [17] ja pääuomaa on Hiitolanjoesta vielä 55 kilometriä jäljellä. Pääuomaan kuuluu seuraavana keskijuoksulla sijaitseva Simpelejärvi.[a] | |||||||
Lähteet: 1 = sivujoen oma artikkeli, 2 = luettu Venäjän vesistörekisterin tietokannasta ([18]), 3 = katsottu Internetin karttapalveluista [c], 4 = katsottu joen venäjänkielisen wikipedian artikkelista, 5 = Karttapaikan verkkopalvelu, 6 = katsottu vanhoista suomalaiskartoista [5], 7 = katsottu Suomen ympäristökeskuksen VALUE-palvelusta ([19][20][21])
Kuvia Hiitolanjoelta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Ritakosken voimala -
Ritakoskea kuutostielle -
Ritakoskea alavirtaan -
Jokea Ritakoskeen päin -
Lahnasenkosken voimala -
Lahnasenkoskea -
Lahnasenkosken pato -
Rapukoskea
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huomioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Pääuoman kulku ja pituuden määritys on päätelty yhdistelemällä eri lähteitä ja mittaamalla osuuksia karttapalveluiden sivustoilta. Päättely on esitetty Hiitolanjoen vesistön artikkelin kappaleessa ”Pääuoma”.
- ↑ Asia on luettu venäjänkielisestä artikkelista ru:Кокколанйоки.
- ↑ a b c d Asia katsottu Internetin karttapalveluista kuten esimerkiksi Google Earth, GeoMixer tai ACME.
Lähteet, joihin ei ole viitattu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hiitolanjoen maisemapolun opastetaulut
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Komulainen, S.F: & al.: Assessing the Environmental Conditions of Rivers on the Northern Coast of Lake Ladoga by Chemical Characteristics and the Structure of Hydrobiocenoses. Water Resources, 2016, 43. vsk, nro 3, s. 486–494. Pleiades Publishing. ISSN 0097-8078 ResearchGate. (PDF) Viitattu 15.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Laatokka (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 7.1.2022. (venäjäksi)
- ↑ Kuusisto, Esko: Luoteis-Venäjä on vetten Venäjä. Vesitalous, 2006, 47. vsk, nro 5, s. 7–10. Helsinki: Ympäristöviestintä YVT Oy. ISSN 0505-3838 Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 8.1.2022.
- ↑ a b Kokkolanjoki eli Hiitolanjoki (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 21.1.2022.
- ↑ a b c d e Hiitolanjoki. Kartassa: Topografinen kartta 1:100 000. Kartan verkkoversio Maanmittauslaitoksen Karjalan kartat -palvelussa (viitattu 21.1.2022)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 4123 02 Simplele. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1995. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 21.1.2022)
- ↑ Ignatius, K.E.F.: Suomen maantiede kansalaisille: Suomalaisen Kirjallisuuden seuran antaman toimen johdosta kirjoitettu - 1, Yleinen katsaus maahan ja kansaan (PDF) 1880. Helsinki: Edlund G. W.. Viitattu 27.5.2023.
- ↑ a b Hiitolanjoki (03) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 21.1.2022.
- ↑ Anssi Kemppinen: Juvankosken turbiini pysäytettiin Parikkalan-Rautjärven Sanomat. 22.9.2021. PunaMusta Paikallismediat Oy. Viitattu 28.5.2023.
- ↑ Patikoimassa Juvankoskella Wiipurin Sanomat. 09.09.1892, No 209. Viipuri. Viitattu 28.5.2023.
- ↑ Miina Poikolainen: Törö, turpa ja seipi – tapaa Hiitolanjoen komea särkijengi! WWF Suomi verkkosivut (wwf.fi). 05.10.2020. Viitattu 23.9.2024.
- ↑ Saimaan vesiensuojeluyhdistys ry: Havainnot ja historiatieto jokihelmisimpukan esiintymisestä Etelä-Karjalan rajajoissa svsy.fi. 26.1.2022. Viitattu 22.8.2024.
- ↑ Titov, Sergei & al.: Land-locked Salmon in the Ladoga and Onego basins (PDF) (tilannekatsaus, s. 5) 2008. Uppsala, Ruotsi: Coalition Clean Baltic (CCB). Arkistoitu 2.5.2019. Viitattu 11.2.2022. (englanniksi)
- ↑ Etelä-Karjalan liitto: Hiitolanjoen voimalapadot puretaan ja kosket ennallistetaan – lohille väylä auki Suomen latvavesille ekarjala.fi. 23.7.2019. Viitattu 25.7.2021.
- ↑ Anne Brax: Merkittävä suojeluvoitto: Hiitolanjoki vapautuu vaellusesteistä wwf.fi. 23.7.2019. Viitattu 25.7.2021.
- ↑ Kokkolanjoki (Кокколанйоки) (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 7.1.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b Hiitolanjoki Lappeenranta: Saimaan vesiensuojeluyhdistys ry. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Änäjoki, Эняйоки (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 22.3.2022. (venäjäksi)
- ↑ Silamusjoen valuma-alueen pinta-alamääritys, VALUE - Valuma-alueen rajaamistyökalu KM10, Suomen ympäristökeskus, viitattu 21.3.2022
- ↑ Lohijoen valuma-alueen pinta-alamääritys, VALUE - Valuma-alueen rajaamistyökalu KM10, Suomen ympäristökeskus, viitattu 21.3.2022
- ↑ Korkeamäenojan valuma-alueen pinta-alamääritys, VALUE - Valuma-alueen rajaamistyökalu KM10, Suomen ympäristökeskus, viitattu 21.3.2022
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hiitolanjoen sivut
- Etelä-Karjalan retkeilyportaali, Hiitolanjoen maisemapolku
- Etelä-Karjalan retkeilyportaali: Etelä-Karjalan retkikohteet ja reitit, Kangaskoski (Hiitolanjoki)
- Outdoors Finland – Retkeily Etelä-Suomessa: Hiitolanjoen maisemapolku, Rautjärvi (Arkistoitu – Internet Archive)
- Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö: Hiitolanjoki (Arkistoitu – Internet Archive)
- Hiitolanjoen järvilohikannan elvyttäminen -presentaatio / Luoteis-Venäjän kalatalouden kehittämisohjelma, Vuosiseminaari 2009 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, RKTL (www.rktl.fi). Arkistoitu 24.6.2016. Viitattu 10.3.2013. (tekijät Markku Kaukoranta, RKTL & Matti Vaittinen, KAS)
- Klinge, Matti (päätoim.): Suomen kansallisbiografia 8 (von Quanten - Sillanpää): Roiha Matti (1863-1917) kauppias, paperitehtaan perustaja, s. 327–328. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5 (kirjoittanut Juuso Salokoski)