Hiihdon maailmanmestaruuskilpailut 1982
Vuoden 1982 hiihdon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Oslossa Norjassa 19.–28. helmikuuta 1982.[1]
Kisaohjelmaan kuului neljä miesten ja neljä naisten maastohiihtokilpailua, kolme mäkihyppykilpailua ja kaksi yhdistetyn kilpailua.[2] Mäkihypyn ja yhdistetyn joukkuekilpailut kuuluivat ensimmäistä kertaa viralliseen kilpailuohjelmaan.[3] Kisojen menestynein maa oli 14 mitalia kerännyt isäntämaa Norja (seitsemän kultaa, neljä hopeaa ja kolme pronssia). Menestynein urheilija oli Norjan Berit Aunli (kolme kultaa ja yksi hopea).[4]
Miesten maastohiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]15 km
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sija | Maa | Kilpailija | Aika |
---|---|---|---|
1 | Oddvar Brå | 38.52,5 | |
2 | Aleksandr Zavjalov | 39.02,1 | |
3 | Harri Kirvesniemi | 39.02,3 | |
4 | Juri Burlakov | 39.14,4 | |
5 | Aleksandr Batjuk | 39.19,8 | |
6 | Juha Mieto | 39.24,7 |
Päivämäärä: 23. helmikuuta
Harri Kirvesniemi aloitti räväkästi ja oli 5 kilometrin kohdalla 16,5 sekuntia edellä toiseksi nopeimpaa, Oddvar Bråta. Vielä 10 kilometrin kohdalla ero oli Kirvesniemen hyväksi lähes kymmenen sekuntia mutta lopulta häntä nopeampi oli myös Aleksandr Zavjalov, tosin vain 0,2 sekunnin erolla. Brå saavutti pitkän uransa ensimmäisen arvokisavoiton. Maailmanmestaruuden 30 kilometrillä voittanut Thomas Eriksson keskeytti.[5]
Suomen Aki Karvonen oli kilpailussa 14. ja Arto Koivisto 27:s.
30 km
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sija | Maa | Kilpailija | Aika |
---|---|---|---|
1 | Thomas Eriksson | 1.21.52,3 | |
2 | Lars-Erik Eriksen | 1.22.13,9 | |
3 | Bill Koch | 1.22.14,8 | |
4 | Ove Aunli | 1.22.45,0 | |
5 | Juha Mieto | 1.22.59,7 | |
6 | Aleksandr Zavjalov | 1.23.00,7 |
Päivämäärä: 20. helmikuuta
Lars-Erik Eriksen johti kilpailua pitkään mutta kolmanneksi viimeisenä matkaan lähtenyt, vuonna 1979 nuorten maailmanmestaruuden voittanut Thomas Eriksson nousi viimeisellä kympillä yllättäjänä voittoon. Bill Koch hyödynsi luistelutekniikkaa ja ylsi pronssille.
Suomalaisista Harri Kirvesniemi oli poissa vatsataudin takia ja hänen tilallaan hiihtänyt Aki Karvonen oli toiseksi parhaana suomalaisena kymmenes.[6] Muista suomalaisista Kari Härkönen oli kilpailussa 12. ja Veijo Hämäläinen 26:s.
50 km
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sija | Maa | Kilpailija | Aika |
---|---|---|---|
1 | Thomas Wassberg | 2.32.00,9 | |
2 | Juri Burlakov | 2.32.34,3 | |
3 | Lars-Erik Eriksen | 2.32.49,9 | |
4 | Aleksandr Batjuk | 2.33.19,6 | |
5 | Asko Autio | 2.33.23,9 | |
6 | Aleksandr Zavjalov | 2.34.48,3 |
Päivämäärä: 27. helmikuuta
Kilpailunumerolla 16 hiihtänyt Asko Autio johti yli puolet matkasta mutta väsyi lumisateessa viidenneksi. Jäljempänä matkaan lähtenyt Thomas Wassberg aloitti rauhallisesti mutta oli puolimatkassa jo Aution jälkeen toisena ja 38 kilometrin väliaikapisteellä johdossa.[7]
Suomen Harri Kirvesniemi oli kilpailussa yhdeksäs, Veijo Hämäläinen 27. ja Juha Mieto keskeytti.
4 × 10 km viesti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sija | Maa | Kilpailijat | Aika |
---|---|---|---|
1 | Lars-Erik Eriksen Ove Aunli Pål Gunnar Mikkelsplass Oddvar Brå |
1.56.27,6 | |
1 | Vladimir Nikitin Aleksandr Batjuk Juri Burlakov Aleksandr Zavjalov |
1.56.27,6 | |
3 | Kari Härkönen Aki Karvonen Harri Kirvesniemi Juha Mieto |
1.58.49,4 | |
3 | Uwe Bellmann Uwe Wunsch Stefan Schicker Frank Schröder |
1.58.49,4 | |
5 | Thomas Wassberg Jan Ottosson Sven-Erik Danielsson Benny Kohlberg |
1.59.39,4 | |
6 | Jochen Behle Stefan Dotzler Franz Schöbel Josef Schneider |
2.00.36,1 |
Päivämäärä: 25. helmikuuta
Ensimmäisellä osuudella kärjessä hiihtivät Norja ja Ruotsi. Neuvostoliitto jäi osuudella 1.20 minuutin päähän kärjestä seitsemänneksi ja Suomi yli kahden minuutin päähän kymmenenneksi. Kolmannella osuudella Neuvostoliitto nousi kärkeen ja Suomi neljänneksi Ruotsin pudotessa mitalikamppailusta. Neljännen osuuden viimeisessä nousussa Neuvostoliiton Aleksandr Zavjalov kaatui Norjan Oddvar Brån ohittaessa hänet mutta Brån sauva katkesi. Maaliin hiihtäjät tulivat aivan tasoissa ja sääntöjen mukaisen maalikameran puuttumisen vuoksi kultamitalit annettiin molemmille. Suomen Juha Mieto ja Itä-Saksan Frank Schröder kamppailivat keskenään myös tiukasti.[8] Alun perin pronssi annettiin pelkästään Suomelle, mutta DDR teki virallisen maalikameran puuttumisesta protestin ja kaksi päivää myöhemmin FIS päätti jakaa myös pronssimitalit kahdelle joukkueelle.[9]
Naisten maastohiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]5 km
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sija | Maa | Kilpailija | Aika |
---|---|---|---|
1 | Berit Aunli | 14.30,2 | |
2 | Hilkka Riihivuori | 14.35,6 | |
3 | Brit Pettersen | 14.48,2 | |
4 | Anette Bøe | 14.48,6 | |
5 | Kveta Jeriová | 14.53,3 | |
6 | Anna Pasiarová | 14.59,8 |
Päivämäärä: 22. helmikuuta
Kärkikaksikko oli sama kuin kolme päivää aiemmin hiihdetyllä 10 kilometrillä. Kaikki neljä norjalaista sijoittuivat kymmenen parhaan joukkoon mutta paras neuvostoliittolainen oli yllättäen vasta sijalla 13.[10]
Suomen Marja-Liisa Hämäläinen oli kilpailussa 17., Helena Takalo 29. ja Eija Penttilä 44:s.
10 km
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sija | Maa | Kilpailija | Aika |
---|---|---|---|
1 | Berit Aunli | 29.25,9 | |
2 | Hilkka Riihivuori | 29.46,5 | |
3 | Kveta Jeriová | 30.15,9 | |
4 | Brit Pettersen | 30.17,9 | |
5 | Anette Bøe | 30.20,6 | |
6 | Marie Johansson | 30.29,3 |
Päivämäärä: 19. helmikuuta
Berit Aunli johti jo puolimatkassa Hilkka Riihivuorta lähes 20 sekunnilla. Kaikki neljä norjalaista sijoittuivat yhdeksän parhaan joukkoon.[11]
Suomen Marja-Liisa Hämäläinen oli kilpailussa 11. ja Pirkko Määttä 29:s.
20 km
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sija | Maa | Kilpailija | Aika |
---|---|---|---|
1 | Raisa Smetanina | 1.06.16,9 | |
2 | Berit Aunli | 1.06.20,3 | |
3 | Hilkka Riihivuori | 1.07.29,6 | |
4 | Ljubov Ljadova | 1.07.45,9 | |
5 | Galina Kulakova | 1.07.47,6 | |
6 | Marit Myrmæl | 1.07.57,3 |
Päivämäärä: 26. helmikuuta
Kolme kultaa jo voittanut Berit Aunli jäi hopealle, kun sairastelustaan toipunut ja Aunlia myöhemmin ladulle lähtenyt Raisa Smetanina voitti hänet runsaalla kolmella sekunnilla.[12]
Suomen Marja-Liisa Hämäläinen oli kilpailussa 17., Helena Takalo 24. ja Eija Hyytiäinen 38:s.
4 × 5 km viesti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sija | Maa | Kilpailijat | Aika |
---|---|---|---|
1 | Anette Bøe Inger-Helene Nybråten Berit Aunli Brit Pettersen |
1.02.15,9 | |
2 | Ljubov Ljadova Ljubov Zabolotskaja Raisa Smetanina Galina Kulakova |
1.02.29,6 | |
3 | Petra Sölter Carola Anding Veronika Hesse-Schmidt Barbara Petzold |
1.02.57,3 | |
4 | Marja-Liisa Hämäläinen Helena Takalo Pirkko Määttä Hilkka Riihivuori |
1.03.08,4 | |
5 | Anna Pasiárová Dagmar Švubová Gabriela Svobodová Květa Jeriová |
1.03.34,9 | |
6 | Marie Johansson Maria Thulin Karin Lamberg Lena Carlzon-Lundbäck |
1.04.35,8 |
Päivämäärä: 24. helmikuuta
Neuvostoliiton 39-vuotias Galina Kulakova oli mitaleilla jo kahdeksansissa peräkkäisissä arvokisoissa.[13]
Yhdistetty
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Normaalikilpailu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sija | Maa | Kilpailija | Pisteet |
---|---|---|---|
1 | Tom Sandberg | 426,600 | |
2 | Konrad Winkler | 426,560 | |
3 | Uwe Dotzauer | 426,455 | |
4 | Jouko Karjalainen | 422,835 | |
5 | Günther Schmieder | 422,320 | |
6 | Thomas Müller | 418,400 |
Päivämäärä: 19.–20. helmikuuta
Mäkiosuuden paras oli heikkona hiihtäjänä tunnettu Hubert Schwarz, jolle Günther Schmieder hävisi vajaat kaksi pistettä. Jouko Karjalainen lähti hiihto-osuudelle noin 1,5 minuuttia Schwarzia jäljessä ja Tom Sandberg vielä 10 sekuntia Karjalaisenkin takaa. Sandberg oli selvästi hiihto-osuuden nopein ja nousi loppupään lähtönumerolla niukasti ohi Konrad Winklerin ja Uwe Dotzauerin.[14]
Suomen Jorma Etelälahti oli kilpailussa seitsemäs, Rauno Miettinen kymmenes ja Ilpo Toikkanen 17:s.
Joukkuekilpailu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sija | Maa | Kilpailijat | Pisteet |
---|---|---|---|
1 | Uwe Dotzauer Günther Schmieder Konrad Winkler |
1295,92 | |
2 | Jouko Karjalainen Rauno Miettinen Jorma Etelälahti |
1243,60 | |
2 | Hallstein Bøgseth Espen Andersen Tom Sandberg |
1243,60 | |
4 | Hubert Schwarz Thomas Müller Hermann Weinbuch |
1201,14 | |
5 | Sergei Tšervjakov Aleksandr Majorov Sergei Šorikov |
1191,36 | |
6 | Karl Lustenberger Walter Hurschler Ernst Beetschen |
1122,50 |
Päivämäärä: 23.–24. helmikuuta
Yhdistetyn joukkuekilpailu oli nyt ensimmäistä kertaa MM-ohjelmassa. Itä-Saksa otti ratkaisevan johdon jo mäkiosuudella ja lähti Gundersen-menetelmällä käydylle hiihto-osuudelle yli kaksi minuuttia ennen Norjaa ja yli kolme minuuttia ennen Suomea. Suomalaiset ottivat Norjan etumatkan kiinni kahdella ensimmäisellä osuudella ja loppukirissä Suomen Jorma Etelälahti oli videokuvan perusteella niukasti Norjan Tom Sandbergiä parempi.[15] Norja teki protestin virallisen maalikameran puuttumisesta sen jälkeen kun DDR teki protestin samasta asiasta miesten viestihiihtokilpailun jälkeen. Lopulta 27. helmikuuta FIS päätti jakaa hopeamitalit molemmille joukkueille.[9]
Mäkihyppy
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Normaalimäki (K85)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sija | Maa | Kilpailija | Pisteet |
---|---|---|---|
1 | Armin Kogler | 249,3 | |
2 | Jari Puikkonen | 248,6 | |
3 | Ole Bremseth | 245,8 | |
4 | Matti Nykänen | 244,4 | |
5 | Andreas Felder | 243,9 | |
6 | Horst Bulau | 243,4 |
Päivämäärä: 21. helmikuuta
Ensimmäisen kierroksen jälkeen kuusi parasta olivat 1,6 pisteen sisällä, ykkösenä Armin Kogler ja toisena Horst Bulau. Toisella kierroksella numerolla 13 hypännyt Jari Puikkonen teki kilpailun pisimmän, 85,5-metrisen hypyn, josta hän sai 128,9 pistettä. Vain Kogler pystyi ohittamaan hänet kokonaistuloksissa niukasti 83,5 metrin hypyllään.[16]
Suomen Pentti Kokkonen oli kilpailussa 18. ja Kari Ylianttila 21:s.
Suurmäki (K105)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sija | Maa | Kilpailija | Pisteet |
---|---|---|---|
1 | Matti Nykänen | 257,9 | |
2 | Olav Hansson | 255,1 | |
3 | Armin Kogler | 244,7 | |
4 | Klaus Ostwald | 242,6 | |
4 | Ole Bremseth | 242,6 | |
6 | Pentti Kokkonen | 238,5 |
Päivämäärä: 28. helmikuuta
Kilpailu käytiin lumisateessa ja sankassa sumussa. Edellisenä talvena nuorten maailmanmestaruuden voittanut Matti Nykänen hyppäsi jo harjoituksissa kahdesti virallista mäkiennätystä pidemmälle ja teki myös kilpailussa molempien kierrosten pisimmät hypyt, 108,5 metriä ja 102,5 metriä.[17]
Suomen Kari Ylianttila oli kilpailussa 19., Jouko Törmänen 22. ja Jari Puikkonen 31:s.
Joukkuemäki (K105)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sija | Maa | Kilpailijat | Pisteet |
---|---|---|---|
1 | Johan Sætre Per Bergerud Ole Bremseth Olav Hansson |
718,5 | |
2 | Hans Wallner Hubert Neuper Armin Kogler Andreas Felder |
717,6 | |
3 | Keijo Korhonen Jari Puikkonen Pentti Kokkonen Matti Nykänen |
670,8 | |
4 | Holger Freitag Matthias Buse Klaus Ostwald Manfred Deckert |
660,3 | |
5 | Ron Richards Steve Collins Horst Bulau |
625,7 | |
6 | Nils Stoltzlechner Reed Zuehlke Jeff Hastings John Broman |
622,4 |
Päivämäärä: 26. helmikuuta
Mäkihypyn joukkuekilpailu oli nyt ensimmäistä kertaa virallisena lajina MM-ohjelmassa. Tuloksiin laskettiin molemmilta kierroksilta joukkueen kolmen parhaan hyppääjän pisteet. Ensimmäisen kierroksen jälkeen Itävalta johti 4,2 pisteen erolla Norjaan ja Suomi oli neljäntenä lähes 50 pistettä kärkeä ja yli 20 pistettä kolmantena ollutta Itä-Saksaa jäljessä. Norja nousi toisella kierroksella niukasti ohi Itävallan ja Suomi, viimeisenä hyppääjänään 101,5 metriä hypännyt Matti Nykänen, selvästi ohi Itä-Saksan.[18]
Mitalitaulukko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sija | Maa | Kultaa | Hopeaa | Pronssia | Yhteensä |
---|---|---|---|---|---|
1. | Norja | 7 | 4 | 3 | 14 |
2. | Neuvostoliitto | 2 | 3 | 0 | 5 |
3. | Ruotsi | 2 | 0 | 0 | 2 |
4. | Suomi | 1 | 4 | 4 | 9 |
5. | Itä-Saksa | 1 | 1 | 3 | 5 |
6. | Itävalta | 1 | 1 | 1 | 3 |
7. | Yhdysvallat | 0 | 0 | 1 | 1 |
Tšekkoslovakia | 0 | 0 | 1 | 1 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 4: 1981–82. Oy Scandia Kirjat Ab, 1982. ISBN 951-9466-32-0
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Siukonen & Ahola, s. 19
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 35–38
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 30, 32
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 38
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 24–25, 28, 35, 120
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 24, 35, 118
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 27–28, 35, 120
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 25–26, 35–36, 120
- ↑ a b FIS muutteli mitalijakoa. Helsingin Sanomat, 1.3.1982, s. 27. Lehti HS Aikakoneessa (tilaajille).
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 22, 37, 119
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 21–22, 37, 118
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 23, 37–38, 120
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 23, 38, 120
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 28–30, 36–37, 118
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 30, 37, 120
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 32, 36, 118
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 33–34, 36, 120–121
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 32–33, 36, 120