Herculaneumin papyrukset

Papyrusten huvilan rauniot.

Herculaneumin papyrus numero 1 425 (De poem), Giuseppe Casanovan piirros, noin vuodelta 1807.

Herculaneumin papyrukset ovat papyrusrullia, jotka hiiltyivät vuonna 79 jaa. tapahtuneessa Vesuviuksen purkauksessa. Huvila, jonka yksityiskirjastossa niitä säilytettiin, jäi pyroklastisen virran hautaamaksi, jonka johdosta ne hiiltyivät. Rullat löydettiin vuonna 1752. Huvilan raunioita kutsutaan nykyään Papyrusten huvilaksi, ja se sijaitsee Herculaneumin raunioalueella.

Papyrusten huvilan omistajasta on arvailuja. Eräiden tutkijoiden mukaan huvilan rakennutti Lucius Calpurnius Piso Caesoninus, Julius Caesarin appi. Sen omistajaksi on veikattu myös Filodemos Gadaralaista.

Huvilasta on löydetty 1 800 kirjakääröä, ja se on ainoa antiikin ajalta tunnettu kirjasto. Kääröistä on niiden löytämisen jälkeen yritetty avata puolet, mutta tulokset ovat jääneet laihoiksi. Kirjakääröjen tutkimisen avuksi on tullut uusi tekniikka.

Löytäminen ja tutkimukset

Herculaneum oli antiikin roomalaisen yläluokan kesänviettopaikka, jonne paettiin Rooman helteiteitä. Moni rakennutti sinne huvilan ja Papyrusten huvila oli niistä suurin. Nykyajan ihmisen mielestä kyseessä oli enemmän palatsi kuin kesähuvila. Sen omistaja varusti huvilansa kirjastolla, joka on ainoa antiikin ajalta säästynyt kirjasto. Vesuviuksen purkauksen yhteydessä syntyi 400 asteista kaasua, joka muutti kirjat hetkessä hiileksi jonka jälkeen kaupunki hautautui pyroklastiseen virtaukseen.

Löytäminen

Kun Papyrusten huvilassa alkoivat vuonna 1752, kirjakääröjä luultiin aluksi hiiltyneiksi haloksi ja osaa niistä käytettiin jopa soihtuina öisillä kaivauksilla. Kun havaittiin, että niiden sisällä oli umblicus eli kirjakääröihin liitetty tikku, niiden huomattiin olevan kirjoja. Seuraavaksi pohdittiin miten ne saa auki.

Tutkiminen

Ensiksi kirjakääröt yritettiin avata veitsellä, mutta ne eivät kestäneet käsittelyä. Myöhemmin Vatikaanin konservoija, isä Antonio Piaggio, (1713–1796) kehitti laitteen, jolla kääröt saa auki. Sen avulla työ oli hidasta ja varovaista, yhden käärön avaamiseen meni vuosi. Avatut kääröt näyttivät palaneelta paperilta, ja niitä oli erittäin hankala lukea. Osasta tekstiä ei saanut mitään selvää ja osa kääröistä muuttui kirjaimellisesti tuhkaksi kun niitä niitä yritettiin lukea.

Vuonna 2015 avuksi tuli nykyaikainen tekniikka. Rullat pystytään lukemaan avaamatta niitä käyttämällä samanlaista röntgenkerroskuvantamismenetelmää kuin sairaaloissa. Kääröistä saatiin niin tarkka kuva, että kirjoittajan käsialakin selviää. Rullan syvempiä osia ei kuitenkaan vielä pystytty lukemaan, mutta tekniikan kehittyessä sen uskotaan olevan mahdollista.

Papyrusten huvilan tekstien lukeminen tulee olemaan antiikin historian tutkimisen suuruutinen. Sieltä on löydetty kaikkiaan 1 800 kääröä ja uskotaan, että huvilassa on vielä toinenkin kirjasto. Jos sieltä löydetään joitakin kadonneita teoksia, kuten Aristoteleen dialogit, niiden arvo tulee olemaan mittaamaton.

Aiheesta muualla

• http://www.kadonneenajanjaljilla.fi/2021/02/13/herculaneum-vesuviuksen-juurella-pompejin-varjossa/