Henry Laakso
Henry Ilmari Laakso (28. joulukuuta 1894 Vihanti – 17. lokakuuta 1944) oli suomalainen jääkärimajuri. Hänen vanhempansa olivat kauppias Matti Laakso ja Hilma Sofia Mikkola. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Marie Tawaststjernan kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän kävi kuusi luokkaa Oulun klassillista lyseota. Hän suoritti Kadettikoulun kuuntelu-upseerina vuosina 1924–1925 ja Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssilla vuonna 1928.
Jääkäriaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tämä valtion rautateillä palkkioharjoittelijana vuosina 1913–1916 toiminut Vihantilainen liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 17. helmikuuta 1916 ja hänet sijoitettiin pataljoonan 3. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joen asemasodassa ja Riianlahden rannikkoasemissa. Rintamapalveluksensa jälkeen hänet siirrettiin 28. maaliskuuta 1917 Altonan työosastoon, josta hänet laskettiin siviilitöihin 4. elokuuta 1917. Seuraavana vuonna 1918 hän pääsi toimeen Hampurin jääkäritoimistoon, jossa hän palveli siihen saakka, kunnes hän palasi Suomeen 19. maaliskuuta 1919.
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomeen palattuaan hän liittyi suojeluskuntajärjestöön ja hänet komennettiin opettajaksi Keski-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin aliupseerikursseille, kunnes hän astui armeijan palvelukseen vääpelin vakanssilla 4. toukokuuta 1919 ja hänet sijoitettiin Keski-Suomen rykmenttiin, jossa hän toimi ensin joukkueenjohtajana ja nuorempana upseerina 6. komppaniassa ja 1. syyskuuta 1921 alkaen 8. komppaniassa sekä hoiti 20. toukokuuta 1925 – 5. syyskuuta 1926 aliupseerikoulun päällikön tehtäviä. Rykmentin adjutantiksi hänet komennettiin 30. syyskuuta 1926 ja nuoremmaksi upseeriksi 1. konekiväärikomppaniaan hänet siirrettiin 1. syyskuuta 1927 ja edelleen nuoremmaksi upseeriksi 3. konekiväärikomppaniaan 1. tammikuuta 1928. Polkupyöräpataljoona 2:n 1. komppaniaan hänet siirrettiin päälliköksi 16. toukokuuta 1928, jonka nimi myöhemmin muuttui Jääkäripataljoona 2:ksi.
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Talvisotan hän osallistui pataljoonan komentajana Jalkavärirykmentti 16:ssa (JR 16), osallistuen taisteluihin Tolvajärvellä – Aittojoen akselilla ja Ägläjärvellä. myöhemmin hänet komennettiin pataljoonan komentajaksi Jalkaväkirykmentti 41:een (JR 41), missä tehtävässä hän oli aluksi myös välirauhan aikana, mutta komennettiin myöhemmin 14. Prikaatiin pataljoonankomentajaksi ja edelleen Etelä-Pohjanmaan Itäisen suojeluskuntapiirin esikuntaan sotilasohjaajaksi. Jatkosodan syttyessä hänet komennettiin Jalkaväkirykmentti 16:n II Pataljoonan (II/JR 16) komentajaksi ja osallistui taisteluihin Niinisyrjässä, Kangaskylässä, Vannisenmellä, Kumurissa ja Latvasyrjässä. Pataljoonankomentajan paikalta hänet komennettiin Aunuksen lohkon komentajaksi ja edelleen vuonna 1942 Laatokan Puolustuksen 12. Rannikkoprikaatiin (nimi vaihdettiin myöhemmin Laatokan Rannikkoprikaatin 2. Linnakkeisto), josta hänet siirrettiin edelleen Jalkaväen koulutuskeskus 17:n esikuntaan. Vuonna 1943 hän sai siirron Jalkaväen koulutuskeskus 22:n I pataljoonan komentajaksi, josta hän joutui sotilassairaalaan vuonna 1944. Hänet on haudattu Kälviän sankarihautaan.
Luottamustoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän toimi Valkjärven kunnanvaltuuston jäsenenä vuosina 1934–1936 ja palolautakunnan puheenjohtajana vuonna 1934 ja kouluvaliokunnan jäsenenä vuodesta 1935 alkaen.
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
        |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.