Helsingin ruotsalainen baptistiseurakunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Helsingin ruotsalainen baptistiseurakunta
Helsingfors baptistförsamling
Helsingin baptistikirkko lokakuussa 2022.
Helsingin baptistikirkko lokakuussa 2022.
Suuntautuminen baptismi
Kirkkokunta Finlands svenska baptistsamfund
Perustettu 5. huhtikuuta 1885
Seurakunnan johtaja Jan Edström
Pääkirkko Erottajankatu 1
00130 Helsinki
Aiheesta muualla
Sivusto

Helsingin ruotsalainen baptistiseurakunta (ruots. Helsingfors baptistförsamling) on 5. huhtikuuta 1885 perustettu helsinkiläinen baptistiseurakunta.[1] Seurakunnan kirkko sijaitsee osoitteessa Erottajankatu 1. Seurakunnan johtaja on Jan Edström.[2]

Baptistit alkoivat järjestämään toimintaa Helsingissä vuonna 1880. Alkujaan baptistit järjestivät kokouksia ja myöhemmin pyhäkoulua. Vuonna 1885 seurakunta järjestäytyi Petter ja Maria Malmqvistin kotona. Vuonna 1904 seurakunta osti kiinteistön osoitteesta Iso Roobertinkatu 24. Vuonna 1927 samalle paikalle valmistui uusi kirkko.[1]

Seurakunnan ensimmäinen vakituinen pastori oli ruotsalainen Mats Lignell. Taloudellinen lama ja sisäiset ristiriidat jakoivat seurakunnan kahtia. Pienemmästä ryhmästä muodostunut Betel-seurakunta omisti kirkon, joka myöhemmin myytiin Helsingin Lähetysseurakunnalle. Suurempi ryhmä kokoontui osoitteessa Pieni Roobertinkatu 12, kunnes pastori A. E. Nybackan johdolla päätettiin ostaa nykyinen kiinteistö osoitteesta Erottaja 1. 1990-luvulla seurakuntien välit sovittiin.[1]

Useiden vuosien ajan seurakunta kutsui pastorinsa Ruotsista. 1970-luvulla seurakunnasta muodostui tärkeä kokoontumispaikka opiskelijoille.[1]

Seurakunnan johtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavat henkilöt ovat toimineet Helsingin ruotsalaisen baptistiseurakunnan johtajina:[3]

  • Svenska baptisterna i Finland. (Historia 1856–1931) Edén, David, 1931. (ruotsiksi)
  1. a b c d Helsingfors baptistförsamling 130 år Helsingfors baptistförsamling. Viitattu 16.1.2023. (ruotsiksi)
  2. Kontakt Helsingfors baptistförsamling. Viitattu 16.1.2023. (ruotsiksi)
  3. Edén 1931, s. 354–355