Heimosoturi
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Heimosoturi oli Suomen heimosotiin vuosina 1918–1921 osaa ottanut vapaaehtoinen sotilas. Heimosoturit olivat useasti alun perin Saksassa koulutettuja jääkäreitä, heimoaktivisteja, Suomen armeijan sotilaita tai suojeluskuntalaisia. Useasti heimosoturiksi alkoi tavallinen koululainen, mutta yleensä ylioppilas. Myös moni tavallinen heimoveljellisesti, kansallismielisesti ja isänmaallisesti ajatteleva siviili ryhtyi heimosoturiksi. Moni aikanaan Suomen itsenäisyyden puolesta taistellut aktivisti jatkoi itsenäisyyden saavuttamisen jälkeen taistelussa heimokansojen vapauden puolesta. Sisällissodan jälkeen moni valkoisissa joukoissa palvellut halusi jatkaa taisteluaan Suomen lähialueilla venäläisiä bolševikkeja vastaan. Esimerkiksi Itä-Karjalassa Suomen sisällissota jatkui vielä kaksi vuotta varsinaisen päättymisensä jälkeen. Näin ollen monesta vapaussoturista tuli myöhemmin heimosoturi.
Ideologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkoisen armeijan kenraali Mannerheimin sisällissodan aikana antamalla julistusmaiselle päiväkäskyllä, joka tunnetaan nimellä Miekkavala, oli tärkeä osa heimosoturien ideologiassa. Miekkavalassa Vienan Karjalassa asuvien veljien pelastaminen bolševismilta yhdistyi tavoitteeseen luoda sotilaallisin keinoin nuoresta Suomesta mahtava suuri Suomi.[2] Heimosoturilta odotettiin tietynlaista vakaumusta, maailmankatsomusta ja idealismia, koska heimosoturi oli tavallaan ideologinen sotilas. Heimosoturillisuus määriteltiin sen mukaan, kuinka vankka sotilas oli heimoaatteelliselta vakaumukseltaan ja kuinka moneen heimosotaan sekä heimoveljelliseen liikkeeseen hän oli ottanut osaa. Pelkkä palkkasotilaan asenne tai vain seikkailunhalu eivät riittäneet heimosoturiksi.
Kansallisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heimosoturit eivät olleet välttämättä vain suomalaisia. Suomen suomalaisten lisäksi heimosoturit olivat kansallisuudeltaan karjalaisia, virolaisia ja Inkerin suomalaisia. Näiden suurimpien kansallisuusryhmien lisäksi oli muitakin eri suomensukuisten kansojen edustajia. Heimosoturi ei välttämättä kuitenkaan ollut suomensukuinen, nimittäin heimosodissa palveli muun muassa ruotsalaisia. Ruotsalaisista heimosotureista lienee tunnetuin Martin Ekström, joka sittemmin loi uraa Suomen armeijassa ja Suojeluskunnassa. Lisäksi heimosotureina taisteli sellasia sotilaita, jotka olivat sukujuureltansa suomalaisia ja tunsivat Suomen ja sen heimokansojen asiat omikseen. Tällainen tunnettu heimosoturi oli eräs inkeriläisten kansannousun johtajista Yrjö (Georg) Elfvengren, joka oli puoliksi kaukasialainen ja puoliksi suomalainen. Kaiken lisäksi hän oli tavoiltaan venäläistynyt.
Heimosotakokemuksen merkitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heimosotiin osallistuneita heimosotureita oli aikanaan noin 9 000 miestä. Osa heimosotien veteraaneista pettyi Suomen tasavaltaan, joka solmi Neuvosto-Venäjän kanssa Tarton rauhansopimuksen vuonna 1920 ja pyrki olojen normalisoimiseen. He katsoivat Suomen pettäneen heimokansojen asian ja pitivät rauhansopimusta häpeällisenä. Pettymys johti Bobi Sivénin kohdalla protestiksi tehtyyn itsemurhaan.[4] Hänestä tuli vuonna 1922 perustetun Akateemisen Karjala-Seuran marttyyri.
Sadat heimosoturit työllistyivät myöhemmin puolustusvoimiin. Puolustusvoimissa järjestettiin muistitietokeräys ja jokaisen heimosotaveteraanin tuli kirjauttaa muistonsa. Sotamuistoja myös julkaistiin kirjoina, joissa sotatapahtumia, operaatioiden yksityiskohtia, toiminnan poliittisia taustoja ja epäonnistumisen syitä eriteltiin.[4]
Heimosotaretkien muistoa vaalittiin 1920–30-luvuilla julkaisemalla muistelmia aikakauslehdissä, esimerkiksi Hakkapeliitassa ja Rintamamiehessä.[5] Pohjan Poikien rykmentin veteraanit perustivat heimosotakokemuksen perintöä vaalivan muistoyhdistyksen vuonna 1931.[4] Heimosoturiaktiivit perustivat vuonna 1933 heimosoturien veteraanijärjestöksi yli 4 000-jäsenisen Suomen Heimosoturien Liiton, joka julkaisi omaa aikakauslehteä Heimosoturi. Suomen Heimosoturien Liitto lakkautettiin lokakuussa 1944 Moskovan välirauhansopimuksen 21. artiklan tulkinnan nojalla Neuvostoliitolle vihamielisenä järjestönä.[6]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ kuvaaja Räikkönen Erkki: asein ja suksin varustautuneet heimosoturit www.finna.fi. Viitattu 31.1.2020.
- ↑ Miekkavalapuhe webpages.tuni.fi.
- ↑ kuvaaja Räikkönen Erkki: karjalainen ja suomalainen heimosoturi rinnakkain Tsolmon taistelussa Rukajärven länsipuolella www.finna.fi. Viitattu 31.1.2020.
- ↑ a b c Roselius, Aapo & Silvennoinen, Oula: Villi itä. Suomen heimosodat ja Itä-Euroopan murros 1918-1921, s. 323, 329, 331. Tammi, 2019. ISBN 978-31-7549-8
- ↑ Tepora, Tuomas: Heimoveljiä, valkobandiitteja ja punikin perkeleitä. Valkoisen ja punaisen Suur-Suomen aate- ja tunnehistoriaa ennen toista maailmansotaa, s. 95. Teoksessa Luvattu maa. Suur-Suomen unelma ja unohdus. Johnny Kniga, 2014. ISBN 978-951-0-40295-5
- ↑ Mikko Uola: "Suomi sitoutuu hajottamaan...": Järjestöjen lakkauttaminen vuoden 1944 välirauhansopimuksen 21. artiklan perusteella (Historiallisia tutkimuksia 205), s. 264. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura, 1999. ISBN 951-710-119-8.