HMX
| oktogeeni | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | Oktahydro-1,3,5,7-tetranitro-1,3,5,7-tetratsokiini |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | C1N(CN(CN(CN1[N ](=O)[O-])[N ](=O)[O-])[N ](=O)[O-])[N ](=O)[O-] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C4H8N8O8 |
| Moolimassa | 296,155 g/mol |
| Sulamispiste | 275 °C |
| Tiheys | 1,91 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | 0,00446 g/l (25 °C)[1] |
HMX, oktogeeni eli syklotetrametyleenitetranitramiini on voimakas, mutta iskusta helposti räjähtävä nitroamiini, joka luetaan varsinaisiin räjähdysaineisiin. Se on väritön kiinteä aine. Oktogeeni hajoaa 280 °C:ssa. Oktogeenin räjähdysnopeus on suhteellisen suuri: 9100 m/s. Aine keksittiin vuonna 1940 kehiteltäessä heksogeenille uutta valmistustapaa.
HMX:ää on käytetty lukuisissa sotilaallisissa sovelluksissa kuten onteloammuksissa ja ydinaseiden sytyttimissä sekä myös kiinteissä rakettipolttoaineissa. Usein sitä käytetään sekoitettuna TNT:hen tai johonkin muuhun aineeseen räjähdysherkkyyden vähentämiseksi. Tyypillisiä esimerkkejä ovat oktoli (75 prosenttia HMX:ää, 25 prosenttia TNT:tä) ja OKFOL (95 prosenttia HMX:ää, 5 prosenttia vahaa). Oktolia käytetään ontelokranaattien räjähteenä.
Oktogeeni on voimakas räjähde, koska sillä on suuri molekyylipaino ja se on heksogeenin tavoin happitasattu. Sen molekyyli sisältää kahdeksankulmaisessa molekyylissä neljä hiili- ja neljä typpiatomia, joihin jokaiseen liittyy nitroryhmä. Oktogeeni kuuluu voimakkaimpien räjähteiden ryhmään. Siihen kuuluvat myös HNIW ja oktanitrokubaani, jotka kuitenkin ovat HMX:ää voimakkaampia ja vähemmän herkkiä räjähtämään iskusta.
Oktogeenin nimilyhenne HMX juontuu englannin kielen sanoista High Molecular weight rdX, "suurimolekyylipainoinen RDX".[2] Brittiläisessä armeijaslangissa kirjaimet merkitsevät Her Majesty's eXplosive.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]