HMS Aldenham
| HMS Aldenham | |
|---|---|
 HMS Aldenham |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Cammell Laird, Birkenhead |
| Kölinlasku | 22. elokuuta 1940 |
| Laskettu vesille | 27. elokuuta 1941 |
| Palveluskäyttöön | 5. helmikuuta 1942 |
| Poistui palveluskäytöstä | uponnut osuttuaan miinaan 14. joulukuuta 1944 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 070 t (standardi) 1 458 t (max) |
| Pituus | 85,3 m |
| Leveys | 10,16 m |
| Syväys | 3,51 m |
| Koneteho | 19 000 hv |
| Nopeus | 27 solmua (50 km/h) |
| Miehistöä | 168 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 × QF 4" Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX -asennuksina 4 × QF 2 naulan Mk VIII neliputkisena Mk VII -asennuksena 2 × Oerlikon 20 mm yksiputkisina P Mk III -asennuksina 2 × 21" (533 mm) torpedoputkea 4 × syvyyspomminheitintä ja 3 kiskoa, joihin 110 syvyyspommia |
HMS Aldenham (viirinumero L22) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin III saattuehävittäjä toisessa maailmansodassa.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Hunt-luokka (hävittäjä)
Alus tilattiin 4. heinäkuuta 1940 vuoden 1940 hätäohjelmassa työnumerolla J3766 Cammell Lairdilta Hebburnista, missä köli laskettiin 22. elokuuta. Alus laskettiin vesille 27. elokuuta 1941 ja valmistui 5. helmikuuta seuraavana vuonna.[1][2]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helmikuussa 1942 alus määrättiin koeajojen, varustaminen ja miehistön koulutuksen jälkeen Välimeren laivastoon. Alus suojasi 21. maaliskuuta HMS Volunterrin kanssa Liverpoolista Clydeen viisi (Arundel Castle, Empress of Russia, Duchess of Atholl, Dominion Monarch ja Oronsay) saattueeseen WS17 liittyvää kuljetusalusta, joihin oli kuormattu Liverpoolissa 5. jalkaväkidivisioonan 17. prikaati. Saattue saapui Clydeen seuraavana aamuna[3]. Alus liittyi 24. maaliskuuta saattueeseen WS17, jossa oli kaikkiaan 32 kuljetusalusta, matkalle Freetowniin risteilijä HMS Shropshiren, aseistetun kauppalaivan HMS Alcantaran ja hävittäjien HMS Croomen sekä HMS Lookoutin kanssa. Alus upotti 27. maaliskuuta Ushantin edustalla HMS Leamingtonin ja HMS Volunteerin kanssa Saksan laivaston sukellusveneen U-587:n (). Upotus oli samalla ensimmäinen uuden radiopeilausjärjestelmän avulla tehty sukellusveneen tuhoaminen.[1][4]
Alus kävi 1. huhtikuuta Azoreilla tankkaamassa ja erkani 6. huhtikuuta saattueesta Freetownissa, mistä se jatkoi 8. huhtikuuta HMS Groven kanssa itsenäisesti matkaansa. Alukset kävivät tankkaamassa Saint Helenalla, minkä jälkeen ne poikkesivat Kapkaupungissa ja Durbanissa. Toukokuussa alus jatkoi matkaansa vieraillen Mombasassa ja Adenissa. Alus saapui 13. toukokuuta Aleksandriaan, jossa se liitettiin Välimeren laivaston 5. hävittäjälaivueeseen[4].[1]
Port Saidissa alus liittyi 11. kesäkuuta HMS Coventryyn suojatakseen hävittäjäsuojauksen mukana operaatio Rembrandtin neljän rahtialuksen muodostamaa saattuetta MW11C. Saattue joutui seuraavana päivänä ilmahyökkäykseen, jolloin SS City of Calcutta vaurioitui. Saattue liittyi 13. kesäkuuta kahteen muuhun saattueen MW11 osaan. Yhdistynyt saattue joutui seuraavana päivään ilmahyökkäykseen, mikä aiheutti ilmatorjunnan ampumatarvikkeiden pahaa vajausta aluksilla. Saattue käskettiin 15. kesäkuuta palaamaan. Yöllä se joutui kuuden E-veneen hyökkäykseen, jolloin Aldenham ja HMS Airedale pakottivat E-veneet S58 ja S59 vetäytymään. Päivän valjettua ilmahyökkäykset jatkuivat, jolloin Airedale vaurioitui. Aldenham määrättiin pelastamaan vaurioituneen aluksen miehistö sekä upottamaan alus. Saattue määrättiin palaamaan alkuperäiselle kurssilleen kohti Maltaa Italian laivaston raskaiden alusten palattua satamiinsa. Operaatio Vigorous peruutettiin E-veneiden hyökkäysten jatkuttua. Alus suojasi 16. kesäkuuta palaavaa saattuetta, jonka mukana se saapui seuraavana päivänä Port Saidiin. Alus jatkoi matkaansa laivueen kanssa Aleksandriaan.[1]
Alus oli 30. kesäkuuta etsimässä sukellusvenettä Aleksandrian edustalla, kun sukellusvene U-372 oli torpedoinut sukellusveneiden emälaiva HMS Medwayn. Alus tulitti 11. heinäkuuta laivueen mukana Mersa Matruhia tuhoten satamassa olleen ammuslaivan. Alus suojasi 20. heinäkuuta HMS Dulvertonin kanssa risteilijöitä HMS Didoa ja HMS Euryalusta, jotka tulittivat Mersa Matruhia. Alus tulitti 29. heinäkuuta El Dabaa HMS Eridgen, Croomen ja HMS Hurworthin kanssa. Operaation aikana osasto joutui E-veneiden hyökkäyksen kohteeksi, jolloin Eridgeen osui torpedo. Aldenham hinasi liikuntakyvyttömän sisaraluksensa Aleksandriaan.[1]
Elokuun alus oli laivueen mukana partioiden merialueella ja tukien Tobrukin varuskunnan taistelua. Lisäksi alus suojasi 15. risteilijäviirikköä, joka etsi akselivaltojen saattueita Afrikan ja Italian välillä. Alus määrättiin syyskuussa operaatio Agreementiin. Alus muodosti 12. syyskuuta HMS Beaufortin, HMS Exmoorin ja Hurworthin kanssa osaston, johon kuormattiin merijalkaväkeä kuljetettavaksi Tobrukiin yhdessä HMS Sikhin ja HMS Zulun kanssa. Seuraavana päivänä alusten piti tukea suunniteltua maihinnousua, kun ne joutuivat ilmahyökkäyksen ja rannikkotykistön tulen maaliksi. Aldenham erkani 14. syyskuuta osastosta tankatakseen Aleksandriassa, minkä jälkeen alus palasi avustamaan Tobrukin edustalla vaurioitunutta Zulua HMS Belvoirin ja hinaaja HMS Brigandin kanssa. Alukset kuitenkin kutsuttiin takaisin Zulun upottua.[1]
Alus suojasi 16. marraskuuta operaatio Stoneagessa saattuetta MW13, joka joutui kaksi päivää myöhemmin voimakkaaseen ilmahyökkäykseen, jolloin risteilijä HMS Arethusa vaurioitui pahoin torpedon osuttua. Aldenham osallistui Aleksandriaan palattuaan uhrien hautajaisiin merellä. Alus määrättiin suojaamaan 15. risteilijäviirikköä, kun se suojasi operaatio Portcullisin saattuetta MW14 Maltalle. Alus saapui 5. joulukuuta saattueen mukana Maltalle. Saattue ei kärsinyt matkalla tappioita, koska Tunisiaan sijoitetut liittoutuneiden lentokoneet kykenivät tarjoamaan tarvittavan ilmasuojan. Alus suojasi paluumatkalla tyhjiä rahtialuksia Aleksandriaan. Se suojasi huoltosaattueen Benghaziin, mistä vapauduttuaan alus siirtyi Maltalle suojatakseen tyhjien rahtialusten muodostaman saattueen Aleksandriaan.[1]
Tammikuussa 1943 alus määrättiin suojaamaan saattueita Tripoliin. Aluksen miehistö etsi 2. helmikuuta Tobrukin edustalla edellisenä päivänä upotetun miinalaiva HMS Welshmanin eloonjääneitä Alukselle kuormattiin maaliskuussa Aleksandriassa Maltalta sodan alussa evakuoituja siviileitä sekä sotilaita kuljetettavaksi Maltalle. Alus partioi itäisellä Välimerellä, kunnes se määrättiin maalis-huhtikuun vaihteessa kattiloiden puhdistukseen Aleksandriaan. Aluksen palattua kattiloiden puhdistuksesta se kuljetti uudelleen maltalaisia kotiin suojaten samalla saattuetta. Alus erkani saattueesta avustamaan koneviasta kärsineen rahtialuksen Tobrukiin. Alus ajoi matalikolle Sollumin lahdella 160 merimailia Tobrukista itään, mistä se irrotettiin myöhemmin. HMS Jervis hinasi vaurioituneen aluksen Aleksandriaan suojanaan miinanraivaajat HMS Boston ja HMS Seaham.[1]
Aldenham siirrettiin telakalle, jolloin todettiin akseleiden ja potkureiden vaurioituneen. Alukselle siirrettiin korjauskelvottomasta Eridgestä tarvittavat osat. Alukseen tutustui koeajojen aikana Armeijan naisvapaaehtoisista (WRNS) koottu osasto. Toukokuussa alus osallistui akselivaltojen joukkojen evakuoinnin estämiseen Bonin niemimaan ja Italian välillä operaatio Retributionissa. Aluksen yläkansi maalattiin punaiseksi, jotta liittoutuneiden lentokoneet tunnistaisivat helpommin omat alukset. Alus tulitti Kelebiaa sekä pysäytti Italian laivaston joukkoja kuljettaneen sairaalalaivan, joka saatettiin takaisin Tunisian rannikolle.[1]
Toukokuun lopulla alus laski joukkoja maihin Zembralle Tunisian rannikolla, minkä jälkeen se kuljetti saksalaiset ja italialaiset sotavangit Maltalle. Alus palasi kesäkuussa saattueiden suojaksi, kunnes se määrättiin suunnitellun Sisilian maihinnousun itäisen tukiryhmän saattajaryhmä P:hen. Alus lähti 5. heinäkuuta Port Saidista saattueessa MWF36. Se erkani seuraavana päivänä saattueesta tankkaamaan, minkä jälkeen se palasi 7. heinäkuuta saattajaryhmään. Alus ohjasi 8. heinäkuuta LCT-osaston Maltalta sillanpäähän, mistä vapauduttuaan se esti seuraavana päivänä sukellusveneiden pääsyä sillanpään alueelle. Alus suojasi 10. heinäkuuta Beaufortin kanssa monitori HMS Erebusta tulitettaessa saksalaisten tykistöasemia sillanpään ympäristössä.[1]
Alus avusti 12. heinäkuuta ilmapommituksessa vaurioitunutta HMS Eskimoa, jonka haavoittuneet kuljetettiin sairaalalaiva HS Abballe. Alus suojasi seuraavana päivänä HMS Rockwoodin kanssa Erebuksen tulittamaan Cap da Crocessa olevia saksalaisten asemia. Aluksen miehistö pelasti brittiläisiä laskuvarjosotilaita kumiveneistä näitä kuljettaneen amerikkalaisen lentokoneen pudottua.[1]
Alus aloitti 14. heinäkuuta Sisilian rannikolla partioinnin, jonka aikana sen tehtävänä oli tukea maajoukkoja. Se irrotettiin 6. elokuuta saattajaryhmästä, jonka jälkeen alus palasi Aleksandriaan. Seuraavana päivänä matkalla Aleksandriaan alus pelasti saksalaisen lentäjän kumiveneestä.[1]
Syyskuussa alus liitettiin Force Z:aan, jonka tehtävänä oli miehittää Taranton satama Italian antauduttua. Matkalla Tarantoon alus kohtasi Maltalle matkanneen Italian laivaston. Alus palasi Aleksandriaan, josta se siirrettiin Egeanmerelle estämään meriliikenne Egeanmeren saarille italialaisten varuskuntien korvaamiseksi saksalaisilla joukoilla. Alus suojasi lokakuussa saattueita, joilla täydennettiin Egeanmeren alueella olleita brittijoukkoja.[1]
Alus aloitti 1. lokakuuta Aleksandriasta partioinnin Kreikan laivaston hävittäjien BN Themistocleksen ja BN Miaouliksen kanssa Kasonsalmessa. Aldenham ei 3. lokakuuta kyennyt estämään lentokoneen ilmoittamien saksalaisten miehittämien alusten matkaa, vaan se joutui palaamaan Aleksandriaan tankkaamaan. Alus matkasi seuraavana päivänä Limassoliin Rockwoodin ja samojen kreikkalaisalusten kanssa tukeakseen Kosin taisteluita, josta se vapautui 8. lokakuuta partiotehtäviin. Alus tulitti 14. lokakuuta Alindaa Leroksella HMS Pennin ja HMS Blencathran kanssa. Se tulitti kaksi päivää myöhemmin Kosin saarta Pennin kanssa.[1]
Alus määrättiin tukemaan liittoutuneiden maihinnousua Etelä-Ranskaan operaatio Dragoonissa. Aldenham ja HMS Hursley suojasivat 22. lokakuuta risteilijä HMS Phoebea tekivät harhautuspurjehduksen täydennettäessä Leroksen varuskuntaa. Alukselle siirrettiin seuraavana päivänä Turkin aluevesillä HMS Petardilla olleet maavoimien sotilaat, jotka se laski maihin seuraavana päivänä pimeän laskeuduttua.[1]
Alus oli 13. marraskuuta Turkin vesillä, josta se siirtyi seuraavana päivänä Leroksen edustalle tukemaan maavoimien taistelua. Alus tulitti yhdessä Pennin ja Blencathran kanssa saksalaisten asemia Alinda Gurnan alueella. Alus joutui liitopommin maaliksi etsiessään maihinnousualuksia, minkä jälkeen se palasi Turkin aluevesille lepäämään. Seuraavana yönä alus etsi jälleen maihinnousualuksia ja joutui päivän noustua rannikkotykistön tuleen. Se vetäytyi Turkin aluevesille suojaan. Alukselle nousi 16. marraskuuta Kosilta pienaluksella saapuneita haavoittuneita. Alus suojasi Blencathran hinaamaan Rockwoodin paluun Aleksandriaan.[1]
Aldenham ja Exmoor vapauttivat 4. joulukuuta Jerviksen ja Pennin suojaamasta vaurioitunutta Kreikan laivaston hävittäjää BN Adriasta, jota Brigand hinasi Aleksandriaan. Osasto saapui 6. joulukuuta Aleksandriaan, jossa alus siirrettiin huoltoon. Tammikuussa 1944 alus siirrettiin 22. hävittäjälaivueeseen, minkä seurauksena alus matkasi Algeriin. Alus aloitti uuden laivueensa mukana keskisen Välimeren saattueiden suojaamisen, kunnes se siirrettiin huhtikuussa huollettavaksi Haifaan. Alus palasi korjausten päätyttyä laivueeseensa Algeriin suojaten Aleksandriasta lähtenyttä saattuetta.[1]
Alus suojasi toukokuusta alkaen saattueita sekä tuki liittoutuneiden operaatioita Adrianmerellä. Se muun muassa hyökkäsi E-vene tukikohtiin, joihin sijoitetut veneet häiritsivät alueen laivaliikennettä. Alus määrättiin heinäkuussa Etelä-Ranskan maihinnousuun Yhdysvaltain laivaston alaisuuteen operaatio Dragooniin. Sen tehtävänä oli suojata saattueita Napoliin, Syrakusaan sekä muihin Etelä-Italian satamiin valmistauduttaessa maihinnousuun.[1]
Elokuussa alus siirtyi Napoliin, josta se suojasi 13. elokuuta HMS Blackmoren, Beaufortin, HMS Eggesfordin, Belvoirin, HMS Whaddonin ja HMS Lauderdalen sekä Kreikan laivaston hävittäjän BN Pindoksen kanssa saattueen SM2 sillanpäähän, jonne osasto saapui 15. elokuuta. Aldenham palasi 17. elokuuta Välimeren laivaston alaisuuteen operaatio Dragoonin ensimmäisen vaiheen päätyttyä. Alus siirtyi Napolin kautta Adrianmerelle, jossa se liittyi laivueeseensa.[1]
Alus suojasi alueen saattueita sekä tuki partisaanien taisteluita saksalaisia vastaan, kunnes syyskuun lopulla se siirrettiin Maltalle huollettavaksi. Alus siirrettiin 1. lokakuuta telakalle, josta palattuaan sille nousi Maltan laivastoaseman komentaja Tunisin vierailua varten. Alus palasi lokakuun lopulla Maltalle. Marraskuussa alus palasi Adrianmerelle laivueeseensa, jonka mukana se tuki taisteluita. Alus joutui räjähteillä varustetun moottoriveneiskun kohteeksi lähellä Lusspicoloa, mutta isku epäonnistui. Ollessaan levossa Anconassa se sai käskyn pysäyttää Saksan laivaston sairaala-alus Bonnin ja saattaa vallatun aluksen Anconaan tarkastettavaksi.[1]
Aldenham ja HMS Atherstone tulittivat 9. joulukuuta Rabin saarta partisaaneja tukiessaan. Alukselle nousi 13. joulukuuta Virin lahdella partisaaniupseeri. Alukset tulittivat rannikkotykistönasemia Karlobagissa. Seuraavana päivänä partisaanit laskettiin maihin Pagissa (operaatio Exterminate). Alus laukaisi 14. joulukuuta paluumatkalla Velebit Planinan edustalla miinan. Se upposi nopeasti, jolloin ainoastaan 67 miehistön 189 jäsenestä pelastui. Atherstone pelasti 65 ja maihinnousualus 12 sekä ML-1162 kumpikin yhden eloonjääneen. Alus oli toisen maailmansodan viimeinen Kuninkaallisen laivaston menettämä hävittäjä ja ainoastaan Vapaan Ranskan laivaston La Combattante upposi aluksen jälkeen Euroopan vesillä.[1]
Päälliköt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksen päälliköinä olivat:
- Joseph Mansergh Palmer 18. marraskuuta 1941 – 23. maaliskuuta 1942
- Henry Alexander Stuart-Menteth 23. maaliskuuta 1942 – 7. lokakuuta 1943
- John Ivor Jones, DSO, DSC 7. lokakuuta – 16. joulukuuta 1943
- James Gerald Farrant 16. joulukuuta 1943 – 14. joulukuuta 1944
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy – The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present, s. 30. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1 (englanniksi)
- English, John: The Hunts – A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4 (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
- Munro, Archie: The Winston Special – Troopships via the Cape 1940–1943. Cornwall: Maritime Books, 2006. ISBN 1-904459-20-X (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Edeltäjä: L-luokka – Seuraaja: M-luokka |