H. J. Walbeck

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
G. W. Finnberg: H. J. Walbeck (1822). Tämän piirroksen pohjalta tehtiin Suomen mahdollisesti ensimmäinen litografia.[1]

Henrik Johan Walbeck (11. lokakuuta 1793 Turku – 23. lokakuuta 1822 Turku[2]) oli suomalainen geodeetti ja tähtitieteilijä, joka suoritti tutkimuksia maapallon muodosta. Hän oli ensimmäinen tähtitieteilijä Turun Vartiovuoren tähtitornissa.[3]

Walbeckin vanhemmat olivat Turun tuomiokirkkoseurakunnan lukkari Erik Gabriel Walbäck (k. 1814) ja hänen ensimmäinen puolisonsa Anna Kristina Calonius. Hän kävi Turun katedraalikoulua ja pääsi ylioppilaaksi Turussa 1808. Walbeck opiskeli Turun akatemiassa ja valmistui filosofian maisteriksi 1815.

Walbeck toimi Turun akatemian sovelletun matematiikan dosenttina vuodesta 1816 ja tähtitieteen observaattorina vuodesta 1817. Hänet kutsuttiin Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäseneksi vuonna 1817 sekä Astronomical Society of Londonin ja Hampurin matemaattisen seuran jäseneksi vuonna 1820.[1]

Hän teki ulkomaanmatkat Tarttoon syksyllä 1819 ja Saksaan 1820–1821. Tartossa Walbeck suunnitteli jatkavansa Struven kolmiomittausketjua Suomeen saakka. Tätä varten hän teki kesällä 1822 astemittauksia eri puolella Suomea kolmiomittauspisteiden määrittämiseksi. Eräällä tällaisella mittausretkellä hän loukkasi päänsä onnettomuudessa ja tuli mahdollisesti tämän takia mielisairaaksi. Walbeck teki itsemurhan tähtitornissa ollessaan vasta 29-vuotias.[4][2]

Walbeckin mukaan on nimetty asteroidi 1695 Walbeck, jonka löysi Liisi Oterma vuonna 1941.[5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Pere, Pekka: Olemattoman taiteilijan eläväinen piirustus tutkijan ruumiista. Tieteessä tapahtuu, 2019, 37. vsk, nro 6, s. 44–48. Artikkelin verkkoversio.
  2. ↑ a b Nordisk familjebok, s. 371–372. Project Runeberg, 1921. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.11.2010). (ruotsiksi)
  3. ↑ Markkanen, Tapio: ”Walbeck, Henrik Johan (1793–1822)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 250–251. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2 Teoksen verkkoversio.
  4. ↑ Kotivuori, Yrjö: Henrik Johan Walbeck. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Verkkojulkaisu 2005. Luettu 11.9.2014.
    Walbeck, Henrik Johan hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  5. ↑ Oja, Heikki: Sibeliuksesta Tuonelaan. Aurinkokuntamme kiehtova nimistö, s. 70, 72–73. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2003. ISBN 952-5329-25-9

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Karttunen, Hannu: Vanhin tiede – Tähtitiedettä kivikaudesta kuulentoihin, s. 507. ("Henrik Johan Walbeck (1793–1822)") Helsinki: Ursa, 2003. ISBN 978-952-5329-26-1
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=H._J._Walbeck&oldid=22821143”