Gunnar Visapuu

Gunnar Sanfrid Wikström myöh. Visapuu

Gunnar Sanfrid Visapuu ent. Wikström (26. lokakuuta 1897 Porvoo – 11. joulukuuta 1941) oli suomalainen jääkärimajuri. Hän oli sotilaskoulutuksensa Saksassa saanut jääkäri, joka taisteli ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Saksan armeijassa ja myöhemmin Suomen sisällissodassa. Hän oli suojeluskuntamies, joka osallistui myös siviilipuolella opetustoimiin hyvinkääläisessä oppilaitoksessa. Hänen sotilasuransa katkesi pataljoonankomentajana jatkosodassa kaatumiseen taistelussa Valkeasaaressa.

Perhetausta

Visapuun vanhemmat olivat sahanhoitaja Karl Anton Wikström ja Fanny Matilda Lavikainen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1927 Aira Irja Kaarina Ilvesvaaran kanssa.

Opinnot

Visapuu kävi kolme luokkaa Turun reaalilyseota ja suoritti viidennen luokan Hyvinkään suomalaisessa yhteiskoulussa vuonna 1927. Hän suoritti armeijan upseerien täydennyskurssin vuonna 1924 ja taktiikan soveltamiskurssin vuonna 1926 ja suojeluskuntain komentajakurssin vuosina 1931 - 1932 Suojeluskuntain päällystökoulussa.

Jääkärikausi

Havainnekuva M.G.K:n miehistä (Jääkäripataljoona 27:n konekiväärikomppania) Riianlahdelta vuoden 1916 rintamaoloista.

Visapuu työskenteli konttoriapulaisena Helsingissä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. konekiväärikomppaniaan 24. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hänet komennettiin 10. tammikuuta 1918 oberzugführer Friedel Jacobssonin komennuskunnan mukana Suomeen, minne he saapuivat 31. tammikuuta 1918 Tornioon.

Suomen sisällissota

Visapuu otti pikakivääriosaston johtajana osaa Tornion valtaukseen. Tornion valtauksen jälkeen hän liittyi 1. Oulun rintamakomennuskuntaan, missä hänet määrättiin aluksi konekivääriosaston ja 18. maaliskuuta 1918 alkaen komennuskunnan päälliköksi. Hänet siirrettiin joukkoineen 16. huhtikuuta 1918 alkaen 4. Pohjois-Pohjanmaan rykmentin 1. pataljoonan 3. komppaniaksi. Visapuu otti osaa sisällissodan taisteluihin Pirttijärvellä, Lampilla, Alhaisissa, Suodenniemellä, Mouhijärvellä, Karkussa ja Tyrväällä, Tampereella ja pataljoonan etenemiseen Mouhulta Kaipiaisten kautta Haminaan.

Sisällissodan jälkeinen aika

Visapuu palveli sisällissodan jälkeen edelleen komppanianpäällikkönä Pohjois-Pohjanmaan rykmentissä, josta hänet siirrettiin 26. elokuuta 1918 Suomen valkoisen kaartin 1. konekiväärikomppanian päälliköksi.

Pohjois-Uudenmaan suojeluskuntapiirin käsivarsikilpi.

Armeijasta hän erosi 15. heinäkuuta 1919 ja astui suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet sijoitettiin 27. elokuuta 1919 alkaen paikallispäälliköksi Hyvinkään suojeluskuntaan. Paikallispäällikön tehtävistä hänet siirrettiin 1. syyskuuta 1923 alkaen ensimmäiseksi sotilasohjaajaksi Pohjois-Uudenmaan suojeluskuntapiiriin, josta hän palasi takaisin Hyvinkään suojeluskuntaan paikallispäälliköksi 1. maaliskuuta 1924. Pohjois-Uudenmaan suojeluskuntapiirin VI alueen päälliköksi hänet nimitettiin 1. huhtikuuta 1925, josta hänet siirrettiin ensimmäiseksi sotilasohjaajaksi samaiselle alueelle 1. maaliskuuta 1930 alkaen. Edellä mainittujen suojeluskuntatehtävien ohella hän toimi myös vuosina 1920 - 1922 Hyvinkään suomalaisen yhteiskoulun kuvaamataidon ja kaunokirjoituksen opettajana ja vuosina 1920 - 1930 samaisen oppilaitoksen voimistelun opettajana.

Talvi- ja jatkosota

Visapuu osallistui talvisotaan pataljoonan komentajana Jalkaväkirykmentti 12:ssa, jonka mukana hän osallistui taisteluihin Karjalankannaksella. Välirauhan aikana hän palasi suojeluskuntatöihin sotilasohjaajaksi Pohjois-Uudenmaan suojeluskuntapiiriin.

Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin pataljoonankomentajaksi Jalkaväkirykmentti 46:n III pataljoonaan, jonka komentajana hän otti osaa taisteluihin Valkeasaaressa, missä hän kaatui tarkka-ampujan luodista 11. joulukuuta 1941. Hänen nimensä löytyy Tuusulan kirkkomaan kivisestä nimikirjasta, johon on merkitty kaikkien muualle haudattujen tuusulalaisten kaatuneiden nimet, ja hänet on haudattu Helsinkiin.

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Luutnantti 16. huhtikuuta 1918 Kapteeni 6. joulukuuta 1927 Majuri 1940		Vapaudenristi 3. lk. tammenlehvien kera Vapaudenristi 3. lk. Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ritarimerkki Suojeluskuntain rautainen ansioristi Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

Lähteet

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
• Fröberg, Hellgrén, Roms, Ruusuvuori, Toppari, Sinivalkoinen Lohja, Gummerus Jyväskylä 2004 ISBN 951-9188-35-5.
• Hägglund, Lagerbohm, Simula: Me olimme nuoria sotilaita, Otava 2009 ISBN 978-951-1-23831-7. Linkki kirjan Wikipedia-artikkeliin