Grunge
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Grunge | |
|---|---|
| Alkuperä | Alternative rock, hardcore punk, indie rock, garage rock, noise rock, heavy metal, sludge metal |
| Alkuperämaa | Yhdysvaltain länsirannikko |
| Kehittymisen ajankohta |
1980-luvun keskivaihe |
| Tyypillisiä soittimia |
kitara, basso, rummut, laulu |
| Kehittyneitä tyylilajeja / suuntauksia |
post-grunge |
Grunge rock eli grunge (johon joskus viitataan myös nimellä Seattlen soundi) on vaihtoehtorockin alalaji, joka kehittyi 1980-luvun lopulla Yhdysvalloissa Washingtonin osavaltiossa, erityisesti Seattlen alueella.
Grunge sai paljon vaikutteista hardcore punkista, heavy metalista ja indie rockista. Varhainen grungeliike syntyi lähinnä itsenäisen Sub Pop -levy-yhtiön vaikutuksesta sekä ympärille.[1] Grungen tunnusmerkeiksi mainitaan usein kitaran ”likainen” soundi, raskas rummutus ja masennusta ilmentävät sanoitukset, jotka heijastelivat yhdysvaltalaisen ”X-sukupolven” tuntemuksia. Grungen musiikillisina edelläkävijöinä ja esikuvina on pidetty muun muassa Black Sabbathia ja Neil Youngia.
Grunge nousi suureen suosioon vuonna 1991 Nirvanan Nevermind-albumin ja Pearl Jamin Ten-albumin myötä. Muita merkittäviä grungealbumeita ovat esimerkiksi Alice in Chainsin Dirt, Soundgardenin Badmotorfinger ja Superunknown sekä Pearl Jamin Vs. Näiden yhtyeiden menestys teki grungesta aikansa suosituimman raskaan rockin tyylin ja vauhditti muunkin vaihtoehtorockin suosiota. Vaikka moni 1990-luvun grungeyhtye on sittemmin hajonnut, niiden vaikutus nykypäivän rockmusiikkiin on edelleen suuri.
Tunnusmerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Grungeyhtyeet yhdistelevät vaihtelevissa määrin hardcorea ja heavy metalia. Grungemuusikot tunnettiin punk- ja indie-asenteistaan. Musiikin raaka soundi, nopeat tempot ja usein myös laulu ovat samankaltaisia kuin punk rockissa. Grungessa esiintyy kuitenkin myös hitaampia tempoja, erilaisia harmonioita sekä monimutkaisempia instrumentaatioita, jotka muistuttavat heavy metalia. Jotkut grungen kehityksessä mukana olleet henkilöt, kuten Sub Popin tuottaja Jack Endino ja The Melvins -yhtyeen jäsenet, sanoivat tyylin heavy rock -vaikutteiden tulevan Kissin kaltaisilta yhtyeiltä niiden ”musikaalisen provokatiivisuuden” vuoksi.
Teemat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kappaleiden sanoitukset kertovat usein aiheista kuten sosiaalinen eristäytyminen, masennus, apatia, turhautuneisuus, pelko, huumeriippuvuus, ansaan joutumisen tunne ja halu päästä vapaaksi. Monet muusikot osoittivat yleistä pettymystä yhteiskunnan tilaan ja sosiaalisiin ennakkoluuloihin. Grungemuusikot leimattiin usein ”veltostelijoiksi”, ja huumeiden käyttö oli heidän keskuudessaan yleistä.
Kaikki kappaleet eivät kuitenkaan käsitelleet edellä mainittuja aiheita: Nirvanan satiirinen In Bloom on yksi esimerkki humoristisemmasta kirjoittamisesta. Itse asiassa monet grungekappaleet sisältävät huumoria (esimerkiksi Mudhoneyn ”Touch Me I’m Sick” tai Tadin ”Stumblin’ Man”), vaikkakin nämä jäivät usein huomiotta. Grunge satirisoi usein glam metalia (kuten Soundgardenin kappaleessa ”Big Dumb Sex”) ja muita rockmusiikin tyylejä, jotka olivat suosittuja 1980-luvulla.
Grungepukeutuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Grungemusiikki toi muotiin myös uudenlaisen pukeutumistyylin, johon kuuluivat varsinkin flanellipaitojen, villapaitojen ja pipojen kaltaiset arkiset kolean sään vaatteet. Tämä tyyli sai vaikutteita Neil Youngin nuoruudessaan vaalimasta imagosta, mutta se viittasi myös Seattlen ilmastoon. Yleisesti käytettiin myös kirpputoreilta hankittuja, kuosiltaan vanhahtavia vaatteita kuten 1970-luvun nahkatakkeja. Grungetyylissä miehet suosivat pitkiä ja hieman takkuisia hiuksia sekä lyhyttä partaa. Naisille tyypillisiä ovat tupeeratut ja takkuiset hiukset, vahva ja suttuinen silmämeikki, kirkkaan punaiset tai tummahkot huulipunat, repeilleet verkkosukkahousut sekä kuluneet, hiukan vanhanaikaiset mekot. Myös revityt farkut kuuluvat grungetyyliin. Kenkinä käytettiin yleensä joko kuluneita maihinnousukenkiä tai Conversen All Star -tennareita.
Alkuperäisen grungen ”kuolema”
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Grungen suosio hiipui vuosina 1995–1997 muun muassa siksi, että genren tunnetuin edustaja Nirvana hajosi vuoden 1994 keväällä keulakuvansa Kurt Cobainin kuoltua. Alice in Chains ei esiintynyt enää kesän 1996 jälkeen vokalisti Layne Staleyn pahenevan huumeriippuvuuden vuoksi. Soundgarden hajosi vuonna 1997. Pearl Jam ja Bush ovat kuitenkin jatkaneet vielä 2000-luvulla, ja Alice in Chains on ollut aktiivinen vuodesta 2005 alkaen uuden vokalistin William DuVallin kanssa. Myös Soundgarden aktivoitui vuonna 2010 ja esiintyi useita vuosia kunnes Chris Cornell kuoli vuonna 2017.
2000-luvulla on noussut myös uusi grungeyhtyeiden sukupolvi (kuten Puddle of Mudd), mutta grungesta ei ole tullut yhtä suosittua kuin se oli 1990-luvun alussa.
Grungemusiikin vaikutus nykymusiikkiin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Grunge on suurimpia vaikuttajia muun muassa nu metal -musiikissa ja sellaisten raskaan rockin yhtyeiden kuin Staind, Hurt ja Puddle of Mudd tuotannossa. Suomalaisista yhtyeistä muun muassa Bitch Alertin, Bleakin, Suburban Triben ja Apulannan varhaisessa materiaalissa on kuultavissa grungen vaikutusta.
Merkittäviä grungeyhtyeitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Alice in Chains
- Green River
- Mother Love Bone
- Mudhoney
- Nirvana
- Pearl Jam
- Screaming Trees
- The Smashing Pumpkins
- Sonic Youth
- Soundgarden
- Stone Temple Pilots
- Tad
- Hole
- L7
Postgrungeyhtyeitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Merkittäviä grungealbumeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Alice in Chains – Facelift (1990), Dirt (1992), Alice in Chains (1995)
- Bush – Sixteen Stone (1994)
- Hole – Live Through This (1994)
- Mad Season – Above (1995)
- Mother Love Bone – Apple (1990)
- Nirvana – Bleach (1989), Nevermind (1991), Incesticide (1992), In Utero (1993)
- Pearl Jam – Ten (1991), Vs. (1993), Vitalogy (1994)
- Screaming Trees – Sweet Oblivion (1992)
- Soundgarden – Badmotorfinger (1991), Superunknown (1994)
- Stone Temple Pilots – Core (1992), Purple (1994)
- The Smashing Pumpkins – Siamese Dream (1994)
- Temple of the Dog – Temple of the Dog (1991)
- Alanis Morissette – Jagged Little Pill (1995)
- L7 – Bricks are Heavy (1992)
Vaikutteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Yarm, Mark: Kaikki rakastavat Seattlea. Grungen tarina. ((Everybody Loves Our Town. An Oral History of Grunge, 2011.) Suomentanut Jere Saarainen) Helsinki: Like, 2014. ISBN 978-952-01-0880-9
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Grungen historiaa (Arkistoitu – Internet Archive). (englanniksi)
- Aikuisrock
- Bluesrock
- Brittipop
- Country rock
- Elektroninen rock
- Folkrock
- Funkrock
- Garage rock
- Glam rock
- Goottirock
- Grunge
- Hard rock
- Instrumentaalirock
- J-rock
- Katurock
- Klassinen rock
- Kristillinen rock
- Metallimusiikki
- Poprock
- Post-rock
- Progressiivinen rock
- Psychobilly
- Psykedeelinen rock
- Punk
- Rap rock
- Rock and roll
- Rockabilly
- Sinfoninen rock
- Soft rock
- Southern rock
- Space rock
- Stadionrock
- Suomirock
- Taiderock
- Vaihtoehtorock