Giovanni Prati

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Giovanni Prati
Giovanni Prati
Giovanni Prati
Henkilötiedot
Syntynyt1814
Kuollut1884 (69–70 vuotta)
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Äidinkieliitalia
Tuotannon kieliitalia
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Giovanni Prati (1814 Trenton lähellä – 1884 Rooma, Italia) oli italialainen runoilija. Hän suoritti lainopillisen tohtorintutkinnon mutta luopui sittemmin juridiikasta. Hän tuli 1841 yhtäkkiä tunnetuksi kertovalla runolla Edmenegarda, joka on koskettavan kaunis rakkaustarina ja pohjautuu todellisiin tapahtumiin. 1843 hän julkaisi runoteokset Canti lirici, Canti per il popolo ja Ballate sekä proosaa Lettere a Maria. Niihin aikoihin hän oli kosketuksissa Sardinian Kaarle Albertin kanssa ja enteellisesti kirjoitti, että Savoijin kuningashuone luo yhtenäisen Italian.[1]

Pratin lyyrinen tuotanto jatkui teoksilla Nuovi canti (1844), Memorie e lagrime (1844, sisältää sata surusonettia), Passeggiate solitarie (1847), Canti politici (1849). Hänen runoutensa kumpuaa unenomaisesta pateettisesta kärsimystunteesta. Hän on arvostettu rytmisen lennon ja säkeen sointuvuuden ansiosta. Eeppis-filosofisissa teoksissa, kuten Satana e le Grazie (1855), Il conte Riga (1856) ja Ariberto (1860), Prati pyrki valaisemaan rakentavan ja hajottavan periaatteen välistä kamppailua.

1860-luvulla hän joutui hyökkäysten kohteeksi ja häntä parjattiin monesta suunnasta henkilökohtaisista ja poliittisista syistä, mutta hänen ajankohtaisrunonsa sähköistivät kansaa muita aikalaisrunoilijoita enemmän. Hänet valittiin 1862 Italian parlamenttiin ja sittemmin opetusministeriön korkeimman neuvoston jäseneksi. Hänen myöhemmistä runoistaan merkittäviin kuuluu sonettikokoelma Psiche (1876). Opere edite ed inedite julkaistiin 1862–1865 ja niistä valikoima 1892.[1]

  1. a b Prati, Giovanni, Nordisk familjebok 1915

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.