Georgi Sviridov

Georgi Vasiljevitš Sviridov (ven. Гео́ргий Васи́льевич Свири́дов; 16. joulukuuta (J: 3. joulukuuta) 1915 Fatež, Kurskin kuvernementti – 6. tammikuuta 1998 Moskova) oli venäläinen säveltäjä.

Sviridov opiskeli 1930-luvun alussa Leningradissa Mihail Judinin johdolla ja sitten Dmitri Šostakovitšin johdolla Leningradin konservatoriossa, josta hän valmistui vuonna 1941. Hänen muiden opettajiensa joukossa olivat Isai Braudo ja Pjotr Rjazanov. Vuonna 1945 Sviridov aloitti esiintymisen pianistina, mutta tämä työ osoittautui vähemmän merkitykselliseksi hänen urallaan, sillä hänen huomionsa alkoi kasvavissa määrin kiinnittyä säveltämiseen. Hän sävelsi kattavan näyttämö-, orkesteri-, kamari- ja vokaalimusiikkiteosten tuotannon, joka ilmentää suurilta osin tunnusomaisen venäläistä tyyliä. Teokset ovat tuoneet Sviridoville tunnustusta johtavana venäläisen musiikin 1900-luvun puolestavälistä loppupuolelle ulottuvan ajanjakson vaikuttajana.

Sviridovin tuotannossa merkittävässä osassa ovat hengelliset teokset, joiden säveltämisen hän aloitti vuonna 1969. Hänen säveltämänsä hengellisten kappaleiden sarja, viimeiseksi teokseksi jäänyt Pesnopenija i molitvy (Песнопения и молитвы) on koottu pääosin vuosina 1988–1992. Syyskuussa 1997 Sviridov valitsi kappaleista versiot, jotka tulisivat lopullisen kokoelman osiksi; hän teki vielä viimeisiä muokkauksia nuotteihin, mutta tämä työ jäi kesken säveltäjän kuollessa vuonna 1998.

Sviridov oli 19-vuotiaasta Neuvostoliiton säveltäjäliiton jäsen ja sai 54-vuotiaana Neuvostoliiton kansantaiteilijan arvonimen.