George Crook

George R. Crook
George Crook
Henkilötiedot
Muut nimet	Nantan Lupan (apassit) Wicokpi Yammi (siouxit)
Syntynyt	8. syyskuuta 1828 Taylorsville, Ohio, Yhdysvallat
Kuollut	21. maaliskuuta 1890 (61 vuotta) Chicago, Illinois, Yhdysvallat
Kansalaisuus	Yhdysvallat
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)	Yhdysvallat
Palvelusvuodet	1852–1890
Taistelut ja sodat	Yhdysvaltain sisällissota, intiaanisodat
Sotilasarvo	Kenraalimajuri
Ylennykset	Kenraalimajuri
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

George R. Crook (23. syyskuuta 1828 – 21. maaliskuuta 1890) oli Yhdysvaltain armeijan upseeri, joka kunnostautui Yhdysvaltain sisällissodassa ja monissa sen jälkeen käydyissä intiaanisodissa. Hän erosi palveluksesta, kun häntä syytettiin liiallisesta suvaitsevaisuudesta intiaaneja kohtaan. Myöhemmin hän toimi vielä neuvottelijana Yhdysvaltain hallituksen ja intiaanien välillä. Hän sai apasseilta liikanimen Nantan Lupan (”harmaa susi”).

Elämäkerta

Sotilasura

Crook syntyi Thomas ja Elizabeth Crookin perheeseen Daytonissa, Ohiossa. Hän valmistui Yhdysvaltain sotilasakatemiasta vuonna 1852. Crook palveli samalla vuosikymmenellä jalkaväen luutnanttina Kalifornian ja Oregonin intiaanisodissa. Sisällissodassa Crook taisteli kenraalimajurina Pohjoisvaltioiden puolella. Samalla vuosikymmenellä Crook lähetettiin jalkaväkirykmentin everstiluutnanttina komennukselle Idahoon, missä hän osallistui vuosina 1864–1868 muun muassa shoshoni-intiaaneja vastaan käytyihin sotiin.

Crook sai tehtäväkseen vuonna 1871 palauttaa Yhdysvaltoja vastustavat apassiryhmät reservaatteihin. Kaksi vuotta myöhemmin hänet ylennettiin prikaatinkenraaliksi. Vuonna 1876 Crookista tuli niinkutsutun Platte-osaston komentaja. Keväällä 1876 hän johti kymmenen komppaniaa ratsuväkeä talviselle sotaretkelle Istuvan Härän lakotoja ja heidän liittolaisiaan vastaan. Hyökkäyksen epäonnistuttua Crook nimettiin Wyoming-kolonnan komentajaksi. Kolonnan tarkoituksena oli saattaa vihamieliset siouxit, cheyennet ja arapahot takaisin reservaatteihinsa. Kesäkuussa 1876 Crookin joukot ottivat yhteen Hullun Hevosen johtamien sotureiden kanssa Rosebudin taistelussa. Yhteenoton tappiot eivät olleet merkittäviä, mutta ne hidastivat Crookin joukkoja, joten Crook ei ehtinyt Little Bighorniin George Armstrong Custerin seitsemännen ratsuväkirykmentin avuksi.

Crook palasi Arizonaan vuonna 1882 tehtävänään laittaa järjestykseen reservaateistaan karkailevat apassit. Hän rohkaisi intiaaneja hankkimaan suurempia karjalaumoja ja etsimään sopivia paikkoja maanviljelyyn. Crookin harmiksi osa apasseista oli paennut Meksikon puolelle ja teki jatkuvia ryöstöretkiä valkoisen väestön asutuksille. Chiricahua-apassien johdossa ollut Geronimo sotureineen ei suostunut alistumaan reservaattielämään, vaan piti piilopaikkaa läntisessä Sierra Madren vuoristossa. Crook neuvotteli Geronimon kanssa, mutta neuvottelujen aikana apassijohtaja lähimpine miehineen pakeni. Crook sai sotaministeriöltä ankarat moitteet leväperäisyydestään ja liiallisesta suvaitsevaisuudestaan intiaaneja kohtaan. Kuultuaan palautteen Crook erosi tehtävistään. Hänet korvattiin ylennystä kärkkyvällä prikaatinkenraali Nelson A. Milesillä.

Crookin viimeinen tehtävä

Washingtonin virkamiehet houkuttelivat Crookin vuonna 1889 erikoistehtävään, joka suuntautui siouxien reservaatteihin. Crook oli ainoa valkoinen, johon intiaanit luottivat, ja siksi hänet valittiin uuden, nimeään kantavan komission puheenjohtajaksi. Crookin valtuuskunnan piti kertoa intiaaneille, että heidän maa-alueensa pilkottaisiin ja suurin osa siitä myytäisiin valkoisille. Monet vaikutusvaltaiset siouxien johtajat kieltäytyivät allekirjoittamasta sopimusta, mutta Crook sai lopulta taivuteltua riittävän määrän reservaattien päälliköistä Yhdysvaltain puolelle.

Yhdysvaltain presidentti Benjamin Harrison avasi Crookin valtuuskunnan neuvottelemat maa-alueet Yhdysvaltain asukkaille helmikuussa 1890. Kuukautta myöhemmin Crook kuoli sydänkohtaukseen Chicagossa.

Luonnehdintoja

Kenraali Crookin pronssinen patsas Omahassa, Nebraskassa.

Aikalaiskertomusten mukaan Crook oli epätavallinen sotilas: hän ei kiroillut, tupakoinut eikä juonut alkoholia. Hänet tunnettiin myös tavastaan ratsastaa mieluummin muulilla kuin hevosella. Monilla sotaretkillään hän käytti yleisestä käytännöstä poiketen valkoista hellekypärää. Hän suosi yksinkertaista telttakankaasta tehtyä pukua ja kantoi vain harvoin univormua.

Crook oli miestensä suosiossa, ja häntä oli helppo lähestyä. Intiaanisotien aikana hän oppi tuntemaat intiaanit ja alkoi kohdella heitä vertaisinaan. Apassit antoivat hänelle lempinimen Nantan Lupan eli ”Harmaa Susi”, ja siouxit käyttivät hänestä nimeä Wicokpi Yammi ”Kolmitähti”.

Lähteet

• Anderson, Rani-Henrik ja Henriksson, Markku Intiaanit (Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia) Gaudeamus, 2010. ISBN 978-952-495-162-3
• Brown, Dee: Bury My Heart at Wounded Knee, Vintage Books 1991. ISBN 9780099526407 (englanniksi)
• Henriksson, Markku Alkuperäiset amerikkalaiset Gaudeamus, 1985, ISBN 951-662-385-9
• Langerrier, John P. Southern Arizona Military Outposts, Arcadia Publishing, 2011, ISBN 978-0738579924 (englanniksi)
• Robinson, Charles M.: Battle on the Plains: The United States Plains Wars, Rosen Publishing Group, 2011. ISBN 978-1448813346 (englanniksi)
• Teilas, Jari Kirjoitettuna tuuleen: Little Big Horn 1876, Pilot kustannus, 2009 ISBN 978-952-464-816-5

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta George Crook Wikimedia Commonsissa