Friskala
| Friskala | |
|---|---|
 Näkymä Friskalan Ravaksenkadulta |
|
 Kaupungin kartta, jossa Friskala korostettuna. Turun kaupunginosat |
|
| Kaupunki | Turku |
| Suuralue | Hirvensalo-Kakskerta |
| Koordinaatit | |
| Väkiluku | 798[1] (31.12.2016) |
| Postinumero(t) | 20900 |
Friskala on Turun kaupunginosa, joka sijaitsee Hirvensalon saaren kaakkoisosassa. Alueeseen kuuluu myös Iso-Vihtilän saari.[2] Alueella sijaitsee Friskalan kartano.[3]
Friskala oli aiemmin asukasluvultaan yksi Turun pienimmistä kaupunginosista, mutta on kasvanut 2000-luvulla nopeasti. Vuonna 2007 alueen väkiluku oli 295[4] ja vuoden 2016 lopussa 798 asukasta. Vuonna 2016 asukkaista alle 15-vuotiaita oli 26,2 %, 15–64-vuotiaita 55,8 % ja yli 64-vuotiaita 18,0 %. Suomea puhui 90,1 %, ruotsia 5,9 % ja muita kieliä 4,0 %.[1]
Vuonna 2009 Friskala oli Turun toiseksi hyvätuloisin pienalue viereisen Papinsaaren jälkeen.[5]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Friskalan kartano on Hirvensalon ainoa historiallinen herraskartano, jonka omistajiin – eivät välttämättä asukkaisiin – ovat kuuluneet muiden muassa Knut Posse sekä saksalaisperäinen Fresen eli Friskin suku, josta nimi Friskala tulee. Friskalan pientalovaltainen kaava sai lainvoiman vuonna 2003, ja monet uudet kadut saivat nimensä entisistä omistajista.[6] Ennen kartanon perustamista 1400-luvulla alue tunnettiin Ravasen tai Ravaksen nimellä ja kartanon perustamisen jälkeen Friiskylänä tai Friskalana.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Turun tilastollinen vuosikirja 2017 (PDF) (s. 23) Turun kaupunki. Viitattu 22.8.2023.
- ↑ Friskala Turun karttapalvelussa Turun kaupunki. Viitattu 24.8.2023.
- ↑ http://www.friskalankartano.com/friskala.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Väestö alueittain 31.12.2007–2012, Turun kaupungin tilastollinen vuosikirja 2013. Viitattu 4.5.2021.
- ↑ Pärtty, Juhani: Turun alueprofiili, Turku 2011, s. 32. Viitattu 14.4.2017.
- ↑ Paasikivi, Iina: ”Hirvensalo osana Turun kaupunkisuunnittelua”, Hirvensalo eilen, tänään ja huomenna, s. 262–263. (Toim. Maija-Liisa Kalhama ym) Turun museokeskus, 2004. ISBN 9789515951021
- ↑ Vähäkangas, Tapio: Tuomiorovasti Hans Petrin syntyperä ja perilliset (Arkistoitu – Internet Archive), Genos, Suomen sukututkimusseuran aikakauskirja 51(1980), s. 73-87. Viitattu 21.4.2017.