Fredrik V

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Tanskan kuninkaasta. Fredrik V oli myös Pfalzin vaaliruhtinas ja keisari Fredrik III:n hallitsijanimi Itävallan herttuana.
Fredrik V
Tanskan ja Norjan kuningas
Fredrik V haarniskassa, Carl Gustaf Pilon maalaama muotokuva n. 1750
Tanskan ja Norjan kuningas
Valtakausi 6. elokuuta 1746 – 14. tammikuuta 1766
Kruunajaiset 4. syyskuuta 1747
Edeltäjä Kristian VI
Seuraaja Kristian VII
Syntynyt 31. maaliskuuta 1723
Christiansborg, Kööpenhamina, Tanska
Kuollut 14. tammikuuta 1766 (42 vuotta)
Christiansborg, Kööpenhamina, Tanska
Hautapaikka Roskilden tuomiokirkko
Puoliso Louisa
Juliana Maria
Lapset Kristian
Sofia Magdalena
Vilhelmiina Karoliina
Kristian VII
Louise
Fredrik
Suku Oldenburg
Isä Kristian VI
Äiti Sofia Magdalena
Uskonto Luterilaisuus
Nimikirjoitus

Fredrik V (31. maaliskuuta 1723 Kööpenhamina Christiansborgin linna14. tammikuuta 1766 Christiansborgin linna, Kööpenhamina, Tanskan kuningaskunta) oli Tanska-Norjan kuningas vuosina 1746–1766.[1]

Kruununprinssi Frederik 5-vuotiaana, tuntematon taiteilija 1737
Kruununprinssi Frederik teini-ikäisenä, Andreas Møller n. 1738-1741

Suku ja koulutus, kruununprinssi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänen vanhempansa olivat Kristian VI (1699–1746) ja Sophia Magdalena von Brandenburg-Kulmbach (1700–1770).[2] Hänen ainoa aikuiseksi elänyt sisarensa oli prinsessa Louise (1726–1756), joka avioitui Ernst Fredrik III von Sachsen-Hildburghausenin kanssa.[3]

Huolimatta kasvatuksestaan ​​tiukasti pietistisessä kodissa, hän ei itse altistunut pietismille. Frederikin koulutus muuttui melko puutteelliseksi. Vuonna 1730 kuningas antoi kruununprinssi Frederikin kasvatuksen valvonnan merkittävälle ja hyvin koulutetulle salaneuvos Iver Rosenkrantzille, mutta tällä ei ollut vaikutusta varsinaiseen opetukseen.[4] Rosenkrantz oli perinteisen luterilaisen puhdasoppisuuden kannattaja, kun taas Kristian VI:stä tuli yhä enemmän pietismin kannattaja ja hän menetti luottamuksensa Rosenkrantziin. Kruununprinssin koulutus toteutettiin siksi täysin hovissa vallinneen saksalaisen pietismin hengessä. Kuten hänen esi-isänsä Kööpenhaminan silloin pääasiassa saksankielisessä hovissa, hänellä oli vain huono tanskan kielen taito ja hän osasi saksaa paremmin kuin tanskaa koko ikänsä.[5] Rahojen keräilyn lisäksi hänellä oli vain vaatimattomia kulttuurisia tai henkisiä kiinnostuksen kohteita.[6]

Kaikkein tärkein 11-vuotiaan kruununprinssin ja hänen valtakuntansa tulevaisuuden kannalta oli 19-vuotiaan mecklenburgilaisen aatelisen Adam Gottlob von Moltken nimitys hänen kamaripaašikseen vuonna 1730. Von Moltke oli ollut paaši Frederikin isälle ja kuningas ja kuningatar luottivat von Moltken opettavan kruununprinssin hallitsemaan itseään. Näin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Frederikin saama kasvatus ja koulutus ei ollut parempaa kuin hänen isällään, ja hänen suhteensa tanskan puhumiseen oli mahdollisuuksien mukaan vieläkin pinnallisempi.[3]

Frederik kasvoi hedonistiksi, joka nautti hirvenmetsästyksestä, viinistä ja naisista. Tämä hedonismi kehittyi kuitenkin irstailuksi, ja Frederik tuli tunnetuksi liberaalista elämäntyylistä, jota leimaavat seksuaalinen irstailu ja alkoholismi. Samanmielisten nuorten miesten ryhmän kanssa hän kiersi kaupungin tavernoja ja bordelleja siinä määrin, että hänen isänsä jossain vaiheessa harkitsi, että Frederik julistettaisiin holhouksen alaiseksi. Kuninkaan varovaisemmat neuvonantajat kuitenkin vastustivat sitä, koska se olisi juridisesti rikkonut kuninkaan lakia (latinaksi: Lex Regia; tanskaksi: Kongeloven), Tanskan ja Norjan absolutistista perustuslakia vuodelta 1665.[2] Lisäksi se myös vaarantaisi monarkian ennennäkemättömässä määrin myöntämällä, että tuleva kuningas oli sopimaton hallitsemaan.[3][7]

Frederikin irstailutaipumuksen hillitsemiseksi hänen avioliittoaan nopeutettiin, ja hänen puolisonsa Iso-Britannian prinsessa Louisa vaikutti kiistattomasti siihen myötätuntoon, jota he saivat kruununprinssiparina. Vaikka Frederik valtionhoitajana osallistui hallituksen toimintaan osallistumalla valtaneuvoston kokouksiin, hänellä ei todellisuudessa ollut vaikutusta hallituksen päälinjoihin. Hänen mielenkiintonsa kohteena oli armeija, eikä hän ihaillut Preussin sotilasvaltiota, mutta hänen muotonsa ei riittänyt vastustamaan hänen neuvonantajiaan leimaamaa sotilasvastaista asennetta. Hän vietti suurimman osan ajastaan ​​metsästäen, ja hän rakasti yöpymistä Jægersborgissa. Hänen hovimarsalkakseen vuonna 1743 nimitetyn kreivi Adam Gottlob von Moltken päätehtävänä oli huolehtia siitä, ettei majesteetti jatkuvasti skandalisoinut kuninkaanvaltaa orgioillaan.[3]

Kuningas Fredrik V kruunajaisasussaan, Carl Gustaf Pilo n. 1750

Fredrik V oli yksi Tanskan heikoimmista kuninkaista. Hänen koulutuksensa oli riittämätön ja hän oli täysin riippuvainen neuvonantajistaan. Hänen hallituskauttaan leimaa rauha ja vauraus valtakunnassa. Fredrik V suosi kaupan edistämistä, ja hänen hallituskautensa aikana rakennettiin Kööpenhaminan kaupunginosa, joka tunnetaan nimellä Frederiksstaden. Amalienborgin linna rakennettiin hänen hallituskaudellaan vuosina 1754-1760.[8]

Fredrik kärsi alkoholismista ja jätti vallan pätevien ministeriensä Adam Gottlob von Moltken, Johann Hartwig Ernst von Bernstorffin ja Heinrich Carl von Schimmelmannin käsiin. Nämä onnistuivat pitämään Tanskan Euroopassa velloneiden sotien ulkopuolella Fredrikin 20 vuotta kestäneen hallituskauden ajan.[9] [2] Ulkomainen vaikutus saavutti huippunsa hänen hallituskautensa aikana. Vain kolme vuotta ennen kuninkaan hallituskauden loppua tanskalainen Otto Thott liittyi valtaneuvoston jäseneksi.[9]

Pääasiallista valtaa käytti kuninkaan suosikki, käytännössä sijaishallitsijana toiminut, saksalaisyntyinen kreivi Adam Gottlob von Moltke (1710–1792), joka oli ollut kruununprinssi Fredrikin kamaripaasi vuodesta 1730 lähtien, hovimarsalkka vuonna 1743 ja ylihovimarsalkka vuonna 1746.[2] Hänen pääasiallinen tehtävänsä oli varmistaa etteivät kuninkaan orgiat aiheuttaneet vahinkoa kuningashuoneelle.[10]

Fredrik V. Carl Gustaf Pilon maalaama muotokuva 1760-luvulta.

Kuninkaan alkoholismi oli 23-vuotiaana valtaannousun aikana jo sellaisessa pisteessä, ettei hän selviytynyt ilman avustajiaan valtioneuvoston kokouksista. Von Moltke oli aikoinaan palkattu kruununprinssin kamaripaasiksi, jotta hän hillitsisi tämän käytöstä, mutta niin ei ollut koskaan tapahtunut. [11]

Varustautuminen mahdolliseen sotaan Venäjän kanssa, rakennushankkeet sekä liikeyritysten ja yleishyödyllisten laitosten kuten akatemian ja sairaalan tukeminen köyhdyttivät valtion kassaa niin, että hallitus päätti myydä suuren osan kuninkaan tiluksista.[9]

Fredrik V oli suosittu kuningas omana aikanaan. Hovielämä ja kulttuuri elpyivät hänen isänsä Kristian VI:n pietistisen hallituskauden jälkeen. Fredrikillä ei ollut suurelta osin kulttuuri-intressejä, mutta hänen nimissään annettiin paljon tukea taiteelle ja tieteelle. Kuvataideakatemia perustettiin, ja se sai tilat Charlottenborgissa vuonna 1753, arkistonhoitaja Jacob Langebek sai tukea suureen arkistonkeräysmatkaansa Itämeren ympäri, ja vuonna 1761 F. C v. Haven ja C. Niebuhr "Arabian matkalleen".[3]

Fredrik oli tunnettu seksiorgioistaan ja metsästysharrastuksestaan, hän asui usein Jægersborgin linnassa. Hän oli runsas alkoholinkäyttäjä, mikä todennäköisesti vaikutti hänen varhaiseen kuolemaansa.[2][4][8] Hän mursi jalkansa kaksi kertaa vuonna 1760 ollessaan juovuksissa.[2] [3]

Fredrik V kuoli 42-vuotiaana alkoholismin heikentämänä vesipöhöön tammikuussa 1766.[12][2] Hänet on haudattu Roskilden tuomiokirkkoon.[2]

Avioliitot ja lapset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fredrik oli kahdesti naimisissa. Hänen ensimmäinen puolisonsa vuonna 1743 oli Englannin prinsessa Louisa (1724–1751), Yrjö II:n nuorin tytär ja toinen puolisonsa vuonna 1752 saksalainen herttuatar Juliane Marie von Braunschweig-Wolfenbüttel (1729–1796).[9][8]

Hän sai viisi lasta ensimmäisen vaimonsa kanssa ja tämän kuoltua äkillisesti vuonna 1751, yhden lapsen toisen vaimonsa kanssa. Lisäksi kuninkaan virallinen rakastajatar Else Hansen (1720–1784) synnytti viisi tunnustettua lasta vuosina 1746–1751.[13][2][3]

Ensimmäisestä avioliitosta:

  • Kristian (1745–1747), kruununprinssi, kuoli 2-vuotiaana[4]
  • Sofia Magdalena (1746–1813), Ruotsin kuningatar, avioitui 1766 tulevan Kustaa III:n kanssa[4]
  • Vilhelmine Karoline (1747–1820), avioitui 1763 serkkunsa Hessenin vaaliruhtinas Vilhelm I:n kanssa
  • Kristian VII (1749–1820), Tanskan kuningas, avioitui 1766 serkkunsa Ison-Britannian prinsessa Caroline Matildan (1751–1775) kanssa, heidän poikansa oli Fredrik VI.[4]
  • Louise (1750–1831), avioitui 1766 serkkunsa Hesse-Kasselin prinssi Kaarle II:n (1744–1836) kanssa.[4] Heidän tyttärensä Hessen-Kasselin prinsessa Marie Sophie Frederikke (1767–1852) oli Fredrik VI:n puoliso.

Toisesta avioliitosta:

  • perintöprinssi Frederik (1753–1805), toimi velipuolensa Kristian VII:n sijaishallitsijana vuodesta 1784[4]
  1. Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 787. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
  2. a b c d e f g h i Bech, Claus & Eller, Povl: "Frederik 5." Teoksessa: Cedergreen Bech, Svend (toim.) Dansk Biografisk Leksikon. Vol. 4 (3. painos). Copenhagen: Gyldendal 1980. ISBN 8700055514
  3. a b c d e f g Frederik 5. | lex.dk Dansk Biografisk Leksikon. 23.4.2023. Viitattu 11.7.2024. (tanska)
  4. a b c d e f g Holm, Edvard: "Frederik V." Teoksessa: Bricka, Carl Frederik (toim.) Dansk biografisk Lexikon, tillige omfattende Norge for tidsrummet 1537-1814. Vol. V (1. painos). Copenhagen: Gyldendalske Boghandels Forlag 1891. ss. 305–309.
  5. Klose, Olaf: "Friedrich V.", Neue Deutsche Biographie, vol. 5, Berlin: Duncker & Humblot 1961, ss. 582–583
  6. Johannessen, Finn Erhard: "Frederik 5.". Teoksessa: Arntzen, Jon Gunnar (toim.). Norsk biografisk leksikon. Vol. 3 (2. p.). Oslo: Kunnskapsforlaget 2001. ISBN 8257310077
  7. Scocozza, Benito: "Frederik 5.". Politikens bog om danske monarker. Copenhagen: Politikens Forlag 1997. ss. 156–157. ISBN 87-567-5772-7.
  8. a b c Frederik V 1746-1766 - The Royal Danish Collection www.kongernessamling.dk. Viitattu 11.7.2024. (englanti)
  9. a b c d King Frederik 5th (Arkistoitu – Internet Archive) Danmarks Kunger
  10. K.L. Bugge, Det danske frimureries historie, bind 1, 1910, ss. 191–194.
  11. Feldbæk, Ole: "Den lange fred". Teoksessa: Olsen, Olaf (toim.). Gyldendal og Politikens Danmarkshistorie. Vol. 9: 1700-1800. København 1990. ISBN 87-89068-11-4. S. 216f
  12. Andrup, Otto: "Frederik V" (PDF). Teoksessa: Engelstoft, Povl & Dahl, Svend (toim.) Dansk Biografisk Leksikon. Vol. 5 (2. painos). Kööpenhamina: J.H. Schultz Förlag 1935. ss. 251–256
  13. Bregnsbo, Michael: Til venstre hånd: Danske kongers elskerinder. Gyldendal A/S, 2014.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä kuninkaalliseen henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.