Fanny Flodin-Gustavson
| Fanny Flodin | |
|---|---|
 Fanny Flodin-Gustavson (vasemmalla) ja sisar Ida Flodin (oikealla) |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Fanny Matilda |
| Syntynyt | 31.1.1868 Oulu |
| Kuollut | 4.3.1954 (86 vuotta) Helsinki |
| Muusikko | |
| Soittimet | Piano |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Fanny Matilda Gustavson (o.s. Flodin; 31. tammikuuta 1868 Oulu – 4. maaliskuuta 1954 Helsinki) oli suomalainen pianisti ja pianopedagogi.[1] Hän opiskeli pianonsoittoa Suomessa William Dayasin johdolla. Säveltäjä-pianisti Dayas oli Franz Lisztin viimeisiä oppilaita, ja hän opetti Helsingin musiikkiopistossa 1890–1893. Flodin-Gustavson teki lisäksi opintomatkoja Kölniin, Manchesteriin ja Pariisiin, jossa häntä opetti ranskalainen pianotaiteilija Raoul Pugno. Flodin-Gustavson konsertoi Suomessa ja ulkomailla sekä opetti pianonsoittoa useita vuosikymmeniä Helsingissä.[1]
Fanny Flodinin vanhemmat olivat todellinen valtioneuvos Frithiof Flodin ja Fanny Basilier. Hänen sisariaan olivat taiteilija Hilda Flodin ja laulaja Ida Flodin. Musiikkikirjailija, kriitikko ja säveltäjä Karl Flodin oli Fanny Flodinin serkku.[2] Fanny Flodinin ensimmäinen aviomies vuodesta 1898 oli ranskalainen runoilija Julien Leclercq (1865–1901) ja toinen aviomies vuodesta 1906 henkikirjoittaja Kristian Gustavson (1862–1940).
Flodinin ensimmäinen aviomies, Leclercq, omisti useita Vincent van Goghin maalauksia parin asuessa Pariisissa. Leclercqin kuoltua Flodin kysyi isältään neuvoa, mitä tehdä Pariisissa olevien taulujen kanssa, sillä Flodin halusi muuttaa pienen lapsensa kanssa takaisin Suomeen. Isä Frithiof Flodin neuvoi myymään maalaukset ja näin ollen teokset eivät koskaan päätyneet Suomeen. Leclercqin ja Flodinin omistuksessa oli muun muassa Tähtikirkas yö, Sypressit ja Sireenipensaat.[3]
Oppilaita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Otavan iso musiikkitietosanakirja 2, s. 281. Otava 1977. ISBN 951-1-04191-6.
- ↑ Autio, Veli-Matti: ”Flodin (1800–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 2, s. 826–827. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Kuvataide | Helsinkiläisnainen myi taulut, jotka olisivat nyt miljardien arvoisia – Näin taideaarre lipui käsistä yhden neuvon takia Helsingin Sanomat. 20.1.2024. Viitattu 29.1.2024.