Fanaloka
| Fanaloka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Alalahko: | Feliformia |
| Heimo: | Eupleridae |
| Alaheimo: | Euplerinae |
| Suku: |
Fossa Gray, 1865 |
| Laji: | fossana |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Fossa fossana |
|
| Synonyymit | |
|
|
 Fanalokan levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Fanaloka eli valefossa (Fossa fossana) on Madagaskarin saarella elävä petonisäkäs. Se on Fossa-suvun ainoa edustaja. Tieteellisen nimensä takia se sekoitetaan joskus samalla saarella elävään fossaan.[3] Fanaloka eroaa siitä kuitenkin selvästi ulkonäöltään. Laji luettiin aiemmin sivettieläimiin, nykyään Eupleridae-heimoon.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fanalokan ruumiinpituus on 40–50 senttiä, hännän 20 senttiä.[4] Koiraat ovat naaraita painavampia, sillä koiraan paino on 2,0 kiloa, naaraan 1,5[5] Naaraat ovat kuitenkin yleensä pidempiä.[6] Fanalokan pää muistuttaa kettua, muu ruumis kissaa. Turkki on lyhyt ja tiheä.[6] Sen pääväri on ruskehtavanharmaa. Selässä ja päässä on myös harmaata[5]. Selässä kulkee mustia raitoja pitkittäissuuntaisesti, kupeilla ja ruumiin takaosassa on riveinä erimuotoisia täpliä ja pilkkuja. Vatsapuoli on vaalea etenkin alavatsan kohdalta, usein lähes valkea. Hännän alapintaa raidoittavat tummat poikkijuovat. Korvat ovat pienet ja pyöreäkärkiset. Korvien juuressa on selvärajainen valkoinen laikku.[3] Raajat hennot ja lyhyet, kynnet sisäänvedettävät. Fanalokalta puuttuu genetille ja muille sivettikissoille tyypillinen pystyyn nouseva selkäharja.[4]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fanaloka on Madagaskarissa kotoperäinen laji. Sitä tavataan saaren luoteis- ja itäosista laikuttaisesti pohjoisesta etelään. Pohjoisessa levinneisyys ulottuu Montagne d'Ambren kansallispuistoon, kaakossa Andohahelan kansallispuistoon. Tärkeitä alueita ovat Masoalan niemimaa, Mananaran sademetsät ja Ambatovakyn, Zahamena, ja Andohahelan metsäalueet. Fanaloka elää merenpinnan tasosta ainakin 1 600 metrin korkeuteen asti.[1]
Laji on yhä paikoin yleinen, mutta määrä on laskussa elinympäristöjen vähenemisen, laajan pyynnin ja vieraiden petoeläinten tulon takia. Saarelle tuodut kissat, koirat ja pikkusivettikissat ovat kilpailijoita, ja koirat todennäköisesti myös fanalokan saalistajia. Määrän arvellaan vähentyneen 20–25 prosenttia viimeisten kymmenen vuoden aikanamilloin?. Fanaloka luokitellaan nyt silmälläpidettäväksi lajiksi. Laji elää useassa kansallispuistossa sekä muilla luonnonsuojelualueilla. Se kuuluu myös CITES-sopimuksen liitteeseen II.[1]
Fanalokan elinympäristöä ovat kosteat, ikivihreät alankomaan metsät sekä ylänkö- ja rannikkometsät. Se elää myös jokien ja kosteikkojen luona. Laji elää myös Ankaranan kuivametsissä, joissa puut pudottavat lehtensä kasvukauden jälkeen. Laji ei viihdy sekundäärimetsissä.[1][5]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fanaloka on yöaktiivinen petoja välttääkseen ja piileskelee päivät puunrunkojen onkaloissa, kaatuneen puun alla tai kivien suojissa.[1][6] Sen elintavat tunnetaan huonosti. Kirjavan turkkinsa ansiosta fanaloka sulautuu hyvin ympäristöönsä. Fanalokat elävät pareittain. Ne ilmoittavat yhteisen reviirin rajoista ääntelemällä ja poskien ja anuksen hajurauhasten eritteillä.[4][5] Reviiri on noin neliömailin kokoinen (noin 2,5 neliökilometriä)[6]. Fanalokat ovat muutoin melko hiljaisia.[4] Ääntelyyn kuuluvat vinkumista ja kirkumista muistuttavat äänet sekä ”coq-coq”, jota ne käyttävät, kun paikalla on enemmän kuin yksi lajitoveri.[5] Aikuisella fanalokalla on vain vähän vihollisia, mutta nuoret yksilöt voivat joutua käärmeiden, petolintujen ja muiden saalistajien uhreiksi. Fanalokan ekologinen lokero Madagaskarissa vastaa kettujen ja kissojen tehtävää luonnossa.[6]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fanaloka hankkii ravintonsa metsänpohjalta ja puiden alaosista. Se saalistaa tanrekkeja, jyrsijöitä, sammakoita, lintuja, matelijoita ja selkärangattomia. Ne syövät joskus myös hedelmiä.[5] Vankeudessa elävät yksilöt täydentävät mielellään lihapainotteista ruokavaliotaan erityisesti banaaneilla. Jokien varsilla ne pyydystävät kaloja, etenkin ankeriaita, äyriäisiä ja sammakoita.[4] Fanalokat varastoivat etenkin häntäänsä rasvaa talvikuukausiksi, kun ruokaa on niukasti.[5] Häntä voi muodostaa kokonaispanosta 25 %.[6]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fanalokien kiima-aika on elo–syyskuussa ja naaras synnyttää yhden poikasen marras–joulukuussa.[4] Vastasyntynyt poikanen painaa keskimäärin 67,5 grammaa ja on syntyessään hyvin kehittynyt, sen silmät ovat jo tällöin auenneet ja turkki täysin kehittynyt. Poikanen kävelee noin kolmen päivän ikäisenä ja alkaa syödä lihaa kolmen kuukauden iässä. Imetys kestää kahdesta kolmeen kuukautta. Poikanen pysyy vanhempiensa luona noin vuoden ja lähtee sen jälkeen etsimään omaa elinaluetta.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Hawkins, F.: Fossa fossana IUCN Red List of Threatened Species. Version 2015.4. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.6.2016. (englanniksi)
- ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Fossa fossana Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 23.3.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Koivisto, I., & Sarvala, M. & Liukko, U-M.: Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 2: Nisäkkäät, s. 159. Weilin Göös, 1991. ISBN 951-35-4687-X
- ↑ a b c d e f Koivisto, I., & Sarvala, M. & Liukko, U-M.: Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 2: Nisäkkäät, s. 160. Weilin Göös, 1991. ISBN 951-35-4687-X
- ↑ a b c d e f g ARKive: Striped civet - Information - ARKive 2005. Wildscreen. Viitattu 29.5.2009. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d e f g Evan Hyatt: ADW Fossa fossana Information 2002. University of Michigan Museum of Zoology. Viitattu 29.5.2009. (englanniksi)