Fëanorin pojat

Fëanorin pojat ovat seitsemän noldo-haltioihin lukeutuvaa veljestä J. R. R. Tolkienin kirjassa Silmarillion. Heidän isänsä Fëanor oli noldorin kuininkaan Finwën poika ja äiti Nerdanel kuuluisan Mahtan-sepän tytär. Silmarilien varastamisen jälkeen Fëanor ja hänen poikansa vannoivat kammottavan valan, jonka rikkomisella he kutsuisivat päälleen ikuisen pimeyden. Veljekset osallistuivat myös Alqualondën sukusurmaan minkä jälkeen he varastivat telerin laivat joilla pääsivät Amanista Keski-Maahan. Näin Fëanorin pojat joutuivat Mandoksen kirouksen alaisiksi mikä koitui myös heidän kohtalokseen. Ennen kuolemaansa he kävivät sotia jopa toisia haltiavaltakuntia vastaan Silmarilien takia.

Maedhros

Maedhros Pitkä (myös Nelyafinwë, "Kolmas Finwë") oli pojista vanhin ja toinen niistä kahdesta jotka perivät äitinsä punaiset hiukset. Hän oli serkkunsa Fingonin hyvä ystävä eikä luopunut ystävyydestä vaikka hänen isänsä ja setänsä Fingolfin ajautuivat ristiriitoihin. Fëanorin kuoleman jälkeen Morgoth vangitsi Maedhrosin ja kahlitsi hänet ranteesta Thangorodrimin rinteeseen josta Fingon pelasti hänet katkaisemalla käden. Myöhemmin Maedhros luopui myös vaatimuksesta Noldorin Korkean Kuninkaan kruunuun joka näin siirtyi hänen setäpuolelleen Fingolfinille.

Dagor Bragollachin jälkeen ja Fingolfinin kuoltua Maedhros perusti Maedhrosin liiton, johon hän keräsi veljensä, Fingolfinin ja Finarfinin jälkeläiset, Bëorin huoneen jäsenet sekä Nogrodin ja Belegostin kääpiöt. Liitto tuhottiin kuitenkin Nirnaeth Arnoediadissa.

Vihan sodan päättyttyä Maedhros oli Maglorin ohella ainoa veljesparven eloon jäänyt jäsen. He päätyivät varastamaan kaksi saatavilla ollutta Silmarilia jotka oli revitty Morgothin kruunusta (kolmas oli jo aiemmin viety siitä ja se oli päätynyt tavoittamattomiin taivaalle). Kun Maedhros viimein sai kiven se alkoi kuitenkin polttaa hänen käsiään ja hän syöksyi tuskissaan sen kanssa palavaan rotkoon.

Maglor

Maglor (myös Canafinwë, "Vahvaääninen Finwë") oli pojista toiseksi vanhin, jota kuvattiin Keski-Maan soittoniekoista toiseksi suurimmaksi Daeronin jälkeen. Hän laati monta laulua liittyen Ardan tapahtumiin kuten ensimmäiseen sukusurmaan (Noldolantë, "Noldorin lankeemus") jonka hän laati hieman ennen kuolemaansa. Maedhrosin ohella hän oli ainoa veljeksistä joka osallistui Fingolfinin järjestämään juhlaan Mereth Aderthadiin, jossa solmittiin liitto noldorin ja sindarin välillä.

Gondolinin tuhon jälkeen Maglor oli uuvuksissa isänsä valasta ja jäi hoitamaan vangeiksi saamaansa Eärendiliä ja tämän kaksospoikia Elrondia ja Elrosia. Maglor huokasi myös helpotuksesta nähtyään Elwingin mukana karanneen Silmarillin päätyneen lopulta taivaalle turvaan pahalta. Siitä huolimatta vala vainosi yhä häntä ja hänen ainoaa elossa ollutta veljeään Maedhrosia jotka varastivat jäljellä olleet Silmarillit. Maedhrosin tapaan Maglor oli "menettänyt oikeutensa" jalokiviin ja ne alkoivat polttaa hänen käsiään jolloin Maglor joutui heittämään Silmarillin mereen. Loppuelämänsä Maglor vaelsi rannalla laulaen "kivusta ja katumuksesta aaltojen äärillä".

Maglorin kuolemasta ei ole kerrottu mitään, mutta Tolkien on maininnut että hän on kuollut.

Celegorm

Celegorm Vahva (myös Turcafinwë, "Voimakas Finwë") oli pojista kolmanneksi vanhin ja samalla vahvin. Celegorm rakasti metsästystä ja oli vala Oromën hyvä ystävä. Oromë opetti Celegormille muun muassa kaikkien lintujen ja petojen kielet sekä antoi tälle metsästyskoiransa Huanin.

Dagor Bragollahin jälkeen Celegorm ja Curufin päätyivät Nargothrondiin serkkunsa Finrodin hoviin, jossa molemmat saivat paljon vaikutusvaltaa puhelahjojensa ansiosta, he muun muassa estivät suurinta osaa sotureista lähtemästä Finrodin mukaan auttamaan Bereniä ja Lúthienia hakemaan Silmarillia Morgothin kruunusta. Finrodin kuoltua hänen seuraajakseen noussut Orodreth hääti molemmat Nargothrondista. Myöhemmin Celegorm kaappasi Curufinin kanssa Lúthienin ja vaati Thingolilta luvan naida tämän, mutta Huan petti omistajansa ja vapautti Lúthienin. Selkkaus esti kuitenkin Thingolia liittymästä Maedhrosin liittoon.

Fëanorin poikien hyökättyä Doriathiin hakeakseen Silmarillin, Celegorm menehtyi taistelussa Lúthienin poikaa Dior Elúchilia vastaan kaksikon tapettua toisensa.

Caranthir

Caranthir Tumma (myös Morifinwë, "Tumma Finwë") oli neljänneksi vanhin pojista ja kopein heistä. Hänen ylpeät puheensa kuningas Thingolin viestinviejälle Angrodille saivat tämän kertomaan Thingolille Alqualondën sukusurmasta ja noldorin paluun todellisesta syystä. Tämän vuoksi Thingol määräsi quenyan kielletyksi ja johti osaltaan noldorin vaihtamaan arkikielensä sindariksi.

Caranthir asettui kansoineen Thargelioniin ja teki saattueineen pitkiä tutkimusretkiä Keski-Maan sisäosiin. Parhaimmillaan hän kävi Ered Lindonissa asti, missä kohtasi Sinivuorten kääpiöitä, joita Caranthir halveksi näiden ulkonäön vuoksi, mutta liittoutui silti niiden kanssa Morgothin takia. Caranthirin kautta kulkivat myös kaikki kääpiöiden kauppatavarat mikä rikastutti häntä suuresti.

Ensimmäiset Beleriandiin saapuneet ihmiset asettuivat Caranthirin maille, mihin tämä ei aluksi kiinnittänyt huomiota. Örkkien hyökättyä ja lähes tuhottua kaikki ennen kuin Caranthir pääsi apuun, hän vakuuttui ihmisten uljaudesta ja tarjosi näille turvallista asuinpaikkaa pohjoisempana maillaan. Ylpeät haladin jatkoivat kuitenkin matkaansa länteen.

Dagor Bragollahin jälkeen örkit hävittivät Caranthirin maan ja tämä joutui pakenemaan Amrodin ja Amrasin kansojen pariin. Nirnaeth Arnoediadiin Caranthir kokosi joukon ihmisiä jotka pettivät kuitenkin hänet ja kävivät jälkijoukon kimppuun. Caranthir osallistui myös Doriathin hävitykseen jossa sai surmansa kesken taistelun.

Curufin

Curufin (quenyaksi Curufinwë, "Kyvykäs Finwë") oli viides pojista ja Fëanorin suosikki, joka peri isänsä kädentaidot. Hän oli myös ainoa pojista joka sai jälkeläisen, Celebrimborin. Curufinillä ei ollut puolisoa.

Curufin seurasi veljeään Celegormia siihen asti kunnes molemmat häädettiin Nargothrondista. Hän menehtyi Celegormin ja Caranthirin tavoin Doriathin hävityksessä.

Amrod ja Amras

Amrod (myös Pityafinwë, "Pieni Finwë") ja Amras (myös Telufinwë, "Viimeinen Finwë") olivat kaksoset sekä kuudes ja seitsemäs Fëanorin pojista. Varhaisessa lapsuudessa he muistuttivat toisiaan, ja kummallakin oli punaiset hiukset, kunnes myöhemmin Amrasin hiusten väri muuttui mustaksi. He asuivat Kaakkois-Beleriandissa Maedhrosin alaisina ja tunnettiin hyvinä metsästäjinä. Caranthirin kansan paettua heidän keskuuteensa kaksoset joutuivat vetäytymään entistä enemmän etelään. Molemmat osallistuivat Doriathin hävitykseen ja Sirionin suun taisteluun, joissa Amrod ja Amras saivat surmansa. Toisen version mukaan jompikumpi kaksosista kuoli jo telerin laivojen palossa jäätyään nukkumaan sinne Fëanorin tietämättä.