Euroopan Grand Prix 1984
Euroopan Prix 1984 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 7. lokakuuta 1984 Nürburgringilla Saksassa. Kilpailun voitti McLarenilla ajanut Alain Prost, jolle voitto oli kauden kuudes.
Aika-ajo[1]
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lauantaina ajetussa aika-ajossa ei kukaan 26 kuljettajasta pystynyt sateen takia parantamaan perjantaina ajamaansa aikaa. Siksi perjantaina ajettu aika määräsi lähtöjärjestyksen. Sadekelin renkailla ajetut kierrosajat olivat noin 20 sekuntia hitaampia kuin perjantaina ajetut. Useat kuljettajat pyörähtelivät radalla lauantaina, mutta mitään vakavampaa ei tapahtunut.
Paalupaikan sai Nelson Piquet ajalla 1.18,871, joka merkitsi 207,315 km/h keskinopeutta. Paalupaikka oli Piquet'n kahdeksas kauden aikana. Piquet'n vierestä starttasi Alain Prost, joka oli ainoa jolla oli vielä mahdollisuus uhata Niki Laudan mestaruutta. Seuraavat lähtöruudut valtasivat Patrick Tambay, Keijo Rosberg ja Michele Alboreto. Lauda starttasi ruudusta 15.
Kilpailu[2]
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rengasvalinta kilpailuun oli vaikea, sillä kovimmalle joutui oikea eturengas ja vasen takarengas. Kilpailu ajettiin kylmässä poutasäässä. Prost ampaisi heti startista johtoon ja hän pystyi pitämään kärkipaikkansa kaikki 67 kierrosta. Koska yhden kierroksen pituus oli 4 542 metriä, oli kilpailun pituus 304,3 kilometriä. Prostin keskinopeus oli 191,751 km/h.
Niki Lauda ehti maaliin neljäntenä. Kilpailun 22. kierroksella hänelle oli käydä hullusti, sillä hän joutui ohitustilanteessa väistämään hitaampaa autoa. Paniikkijarrutuksen takia hänen autonsa pyörähti muutaman kierroksen, mutta hän pystyi jatkamaan kilpailua.
Tulokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Sija | Nro | Kuljettaja | Talli | Kierrokset | Aika/keskeytys | Lähtöruutu | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | 7 |  Alain Prost
|
McLaren-TAG | 67 | 1.35.13,284 | 2 | 9 |
| 2 | 27 |  Michele Alboreto
|
Ferrari | 67 | 23,911 | 5 | 6 |
| 3 | 1 |  Nelson Piquet
|
Brabham-BMW | 67 | 24,922 | 1 | 4 |
| 4 | 8 |  Niki Lauda
|
McLaren-TAG | 67 | 43,086 | 15 | 3 |
| 5 | 28 | René Arnoux
|
Ferrari | 67 | 1.01,430 | 6 | 2 |
| 6 | 22 | Riccardo Patrese
|
Alfa Romeo | 66 | 1 krs. | 9 | 1 |
| 7 | 26 | Andrea de Cesaris
|
Ligier-Renault | 65 | 2 krs. | 17 | |
| 8 | 21 | Mauro Baldi
|
Spirit-Hart | 65 | 2 krs. | 24 | |
| 9 | 18 |  Thierry Boutsen
|
Arrows-BMW | 64 | Sytytys | 11 | |
| 10 | 25 | François Hesnault
|
Ligier-Renault | 64 | 3 krs. | 19 | |
| 11 | 16 |  Derek Warwick
|
Renault | 61 | Ylikuumeneminen | 7 | |
| Kesk. | 30 | Jo Gartner
|
Osella-Alfa Romeo | 60 | Polttoainejärjestelmä | 22 | |
| Kesk. | 2 | Teo Fabi
|
Brabham-BMW | 57 | Vaihdelaatikko | 10 | |
| Kesk. | 12 | Nigel Mansell
|
Lotus-Renault | 51 | Moottori | 8 | |
| Kesk. | 15 | Patrick Tambay
|
Renault | 47 | Polttoainejärjestelmä | 3 | |
| Kesk. | 23 |  Eddie Cheever
|
Alfa Romeo | 37 | Polttoainejärjestelmä | 13 | |
| Kesk. | 9 | Philippe Alliot
|
RAM-Hart | 37 | Turbo | 25 | |
| Kesk. | 10 | Jonathan Palmer
|
RAM-Hart | 35 | Turbo | 21 | |
| Kesk. | 5 | Jacques Laffite
|
Williams-Honda | 27 | Moottori | 14 | |
| Kesk. | 11 | Elio de Angelis
|
Lotus-Renault | 25 | Turbo | 23 | |
| Kesk. | 20 |  Stefan Johansson
|
Toleman-Hart | 17 | Ylikuumeneminen | 26 | |
| Kesk. | 6 |  Keke Rosberg
|
Williams-Honda | 0 | Lähtökolari | 4 | |
| Kesk. | 19 | Ayrton Senna
|
Toleman-Hart | 0 | Lähtökolari | 12 | |
| Kesk. | 17 |  Marc Surer
|
Arrows-BMW | 0 | Lähtökolari | 16 | |
| Kesk. | 31 | Gerhard Berger
|
ATS-BMW | 0 | Lähtökolari | 18 | |
| Kesk. | 24 | Piercarlo Ghinzani
|
Osella-Alfa Romeo | 0 | Lähtökolari | 20 |
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Paalupaikka: Nelson Piquet – 1.18,871
- Nopein kierros: Nelson Piquet ja Michele Alboreto – 1.23,146 (kierroksella 62)
- Niki Lauda saavutti 400 MM-pisteen rajan
- Alain Prost saavutti 200 MM-pisteen rajan
- Brabhamin 40:s kilpailun nopein kierros
- McLaren saavutti 900 MM-pisteen rajan
- Kilpailu lähetettiin Suomessa TV1:llä koosteena selostajana Juha Jokinen.
- Helsingin Sanomat 7.10.1984
Tilanne ajajien MM-sarjassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Sija | Kuljettaja | Pisteet |
|---|---|---|
| 1 | Niki Lauda | 66 |
| 2 | Alain Prost | 61,5 |
| 3 | Elio de Angelis | 29,5 |
| 4 | Nelson Piquet | 28 |
| 5 | Michele Alboreto | 27 |
| 6 | René Arnoux | 26,5 |
| 7 | Derek Warwick | 23 |
| 8 | Keijo Rosberg | 20 |
| 9 | Nigel Mansell | 13 |
| 10 | Patrick Tambay | 10 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Helsingin Sanomat 7.10.1984
- ↑ Helsingin Sanomat 8.10.1984
- ↑ The Official Formula 1 Website FIA. Viitattu 6. marraskuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ Merkkipaalut F1-ruutu. Arkistoitu 24.10.2014. Viitattu 6. marraskuuta 2007.
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
| 1950-luku | 1950 | 1951 | 1952 | 1953 | 1954 | 1955 | 1956 | 1957 | 1958 | 1959 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1960-luku | 1960 | 1961 | 1962 | 1963 | 1964 | 1965 | 1966 | 1967 | 1968 | 1969 |
| 1970-luku | 1970 | 1971 | 1972 | 1973 | 1974 | 1975 | 1976 | 1977 | 1978 | 1979 |
| 1980-luku | 1980 | 1981 | 1982 | 1983 | 1984 | 1985 | 1986 | 1987 | 1988 | 1989 |
| 1990-luku | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 | 1994 | 1995 | 1996 | 1997 | 1998 | 1999 |
| 2000-luku | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 |
| 2010-luku | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 | 2018 | 2019 |
| Radat | Brands Hatch (1983, 1985) Nürburgring (1984, 1995–1996, 1999–2007) Donington Park (1993) Circuito Permanente de Jerez (1994, 1997) Valencian katurata (2008–2012) Bakun katurata (2016) | |||||||||