Espoo Blues

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Espoon Blues)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Espoo Blues
Perustettu 1984
1984 Kiekko-Espoo ry
1999 Blues Hockey Oy
2012 Jääkiekko Espoo Oy
Entiset nimet Kiekko-Espoo
1984–1998
Espoo Blues
1998–2016
Kaupunki Espoo, Suomi
Kotiareena Espoo Metro Areena
Hopeaa 2 (2008, 2011)

Espoo Blues oli espoolainen jääkiekkoseura, jonka kotihallina toimi Espoo Metro Areena. Se oli toiminnassa Kiekko-Espoon nimellä vuosina 1984–1998 ja Espoo Bluesin nimellä vuosina 1998–2016. Seuran naisten edustusjoukkue käytti Espoo Bluesin nimeä vielä vuoteen 2019 saakka.[1]

Seuran miesten edustusjoukkue pelasi paikoin heikosta runkosarjamenestyksestä huolimatta parhaimmillaan kuuden kauden sisällä (2006–2012) viidesti SM-liigan mitalipeleissä ja saavutti kaksi hopeaa kausina 2007–2008 ja 2010–2011. Joukkueen viimeinen kausi SM-liigassa oli 2015–2016, jonka jälkeen seura ajautui konkurssiin.

Espoo Bluesin naisten edustusjoukkue voitti historiansa aikana Suomen mestaruuden 14 kertaa. Hopeaa joukkue saavutti kerran ja pronssia viidesti. 20 mitalillaan se on suomalaisen naisjääkiekon menestynein joukkue. Naisten edustusjoukkueen toiminta jatkuu edelleen Kiekko-Espoon nimellä.[1]

Kiekko-Espoon aika alasarjoissa (1984–1992)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

15. helmikuuta 1984 Jäähonka, EPS ja EJK yhdistyivät Kiekko-Espooksi ja K-Espoo peri Jäähongan paikan II-divisioonaan. Aluksi kotikenttänä toimi Matinkylän jäähalli. Kiekko-Espoo pelasi ensimmäisen kautensa 1984–1985 II-divisioonan etelälohkossa. Kaudella 1985–1986 K-Espoo pelasi toisen kautensa II-divisioonassa ja oli lohkonsa neljäs. Kaudella 1986–1987 K-Espoo sijoittui lopulta kolmanneksi. Kaudella 1987–1988 Kiekko-Espoo oli II-divisioonan lohkonsa paras ja nousi kauden päätteeksi I-divisioonaan. K-Espoo ylsi heti kolmanneksi ensimmäisellä I-divisioonakaudellaan kaudella 1988–1989. Kausi 1989–1990 I-divisioonassa ei sujunut yhtä menestyksekkäästi K-Espoon jäädessä 9. sijalle. K-Espoo paransi sijoitustaan kaudella 1990–1991 taistelemalla itsensä viidenneksi.

Kausi 1991–1992 oli menestyksekäs Kiekko-Espoon ollessa I-divisioonan paras ja keväällä joukkue juhli nousuaan SM-liigaan pudotettuaan Joensuun Kiekko-Pojat (JoKP) liigasta[2]. Joukkueen tehokkaimmat pistemiehet SM-karsinnassa olivat Jan Långbacka ja tuleva NHL-tähti Jere Lehtinen, I-divisioonassa tehokkain oli Tero Lehterä.

Kiekko-Espoon aika SM-liigassa (1992–1998)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausilla 1992–1993 ja 1993–1994 K-Espoo vältti karsinnat ollen 11. ja kaudella 1994–1995 seura ylsi ensimmäisen kerran pudotuspeleihin, mutta nöyrtyi Lukon edessä otteluvoitoin 3–1. Jälleen kaudella 1996–1997 K-Espoo ylsi pudotuspeleihin, mutta hävisi kuitenkin ensimmäisellä kierroksella HPK:lle voitoin 3–1. Kaudella 1997–1998 viimeisiään vedellyt K-Espoo yllätti pudottamalla runkosarjan voittaneen TPS:n puolivälierissä, vaikka K-Espoo oli sijoittunut runkosarjassa vasta sijalle kahdeksan. Välierissä joukkue hävisi kuitenkin HIFK:lle sekä pronssiottelussa Jokereille, joten K-Espoo oli lopulta neljäs, mikä oli Kiekko-Espoon paras sijoitus SM-liigassa.

Bluesin aikakausi 1998–2016

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiekko-Espoon nimi vaihtui Bluesiksi kesällä 1998 ja uudella nimellään joukkue pelasi kauden 1998–1999 alkupuoliskon evakossa Helsingin jäähallissa, sillä uusien vaatimusten takia Matinkylän jäähalli ei enää täyttänyt SM-liigan vaatimuksia. Länsiauto-areena valmistui tammikuussa 1999 Tapiolaan Bluesin uudeksi kotihalliksi. Areenan ensimmäisessä ottelussa HIFK kävi hakemassa 1–3-vierasvoiton.

Kaudella 2000–2001 Blues jäi pudotuspelien ulkopuolelle hävittyään ratkaisevan viimeisen runkosarjapelinsä HIFK:lle 1–3 kotihallissaan.[3]

Kaudella 2001–2002 Blues oli kahdeksas hävittyään puolivälierissä suoraan kolmessa ottelussa Tapparalle. Samaa joukkuetta vastaan päättyi Bluesin taival myös seuraavalla kaudella, kun Tappara vei puolivälieräsarjan seitsemännen ottelun jatkoajalla, jättäen Bluesin lopulta viidenneksi. Seuraavat kaksi kautta sujuivat huomattavasti vaatimattomammin. Keväällä 2004 Blues oli kahdeksas ja seuran 20-vuotisjuhlakaudella 2004–2005 vasta yhdestoista, jääden pudotuspelien ulkopuolelle. Tuona keväänä joukkue teki isoja muutoksia organisaationsa ja seuran suunta kääntyi hiljalleen nousuun.

Kauden 2005–2006 alussa otettiin käyttöön Bluesin uusittu logo, johon palasi espoolaisten vanha symboli kruunu. Kausi päättyi kahdeksanteen sijaan. Kaudella 2006–2007 joukkue eteni yhdeksän vuoden tauon jälkeen välieriin. Tälläkin kertaa joukkue hävisi pronssiottelun, jossa vastustajana oli HPK.

Kaudella 2007–2008 Blues rikkoi joukkueen ennätyksen voitettujen otteluiden putkessa 12 ottelulla, edellisen ennätyksen oltua kuusi voitettua ottelua. Pudotuspeleissä Blues eteni ensi kertaa finaaleihin pudotettuaan ensin HIFK:n puolivälierissä ja noustuaan välierissä 1–3 -tappioasemasta 4–3 -voittoon Jokereita vastaan. Finaalisarjassa Blues hävisi Kärpille otteluvoitoin 4–1. Tästä seurannut hopeamitali oli myös Bluesin kaikkien aikojen ensimmäinen mitali. Kaudella 2008–2009 Blues sijoittui runkosarjassa edellisvuoden tapaan toiseksi. [4] Pudotuspeleissä keväällä 2009 joukkue eteni välieriin, mutta jäi kuitenkin ilman mitalia kauden päättyessä tappioon pronssiottelussa KalPaa vastaan.

Kaudelle 2009–2010 Espoo Blues otti käyttöön jälleen uuden logon. [5] Pelillinen menestys jäi kolmen perättäisen mitalipeleihin johtaneen kauden jälkeen laihemmaksi, ja Blues putosi pudotuspelien Villi kortti -kierroksella Kärppiä vastaan otteluvoitoin 1–2.

Stefan Öhman piti hallussaan Veikkauksen Kultaista kypärää vuonna 2010.

Kaudella 2010–2011 Espoo Blues teki SM-liigahistoriaa nousemalla Villi kortti-kierrokselta loppuotteluihin pudottaen ensin Kärpät voitoin 2–1, puolivälierissä Ässät voitoin 4–2,[6] ja välierissä runkosarjan voittaneen JYPin otteluvoitoin 4–1. Näin ollen Blues eteni toista kertaa historiassaan liigan loppuotteluihin. Loppuottelusarjassa HIFK oli parempi voitoin 4–0 ja näin Blues voitti seurahistoriansa toisen hopeamitalin. [7]

Kaudella 2011–2012 Espoo Blues teki SM-liigahistoriaa voittamalla ensimmäisenä joukkueena pudotuspelisarjan oltuaan sarjaa ensin häviöllä otteluvoitoin 3–0. Runkosarjan voittanut KalPa hävisi Bluesille puolivälieräsarjan ratkaisevassa seitsemännessä ottelussa maalein 1–4, ja lopulta otteluvoitoin 3–4.

Kaudella 2012–2013 sijoittui 12:nneksi ja jäi pudotuspelien ulkopuolelle. Sijoitus oli seuran historian huonoin.

Seuraavalle liigakaudelle 2013–2014 Bluesin peräsimeen tuli uusi päävalmentaja Jyrki Aho, joka luotsasi espoolaiset runkosarjassa kuudenneksi. Puolivälierissä Blues kohtasi Lukon, jota se johti otteluvoitoissa 1–0 ja 2–1, mutta Blues taipui lopulta seitsemään peliin venyneessä sarjassa.

Kaudella 2014–2015 Blues oli runkosarjassa viides ja sai 100 pistettä. Pudotuspeleissä se kohtasi JYPin, joka voitti espoolaiset voitoin 4–0.

Kausi 2015–2016 oli Bluesin viimeinen kausi. Joukkue ei menestynyt konkurssiuhan alla, nimekkäitä pelaajia vaihtoi seuraa ja kotipeleissä ei käynyt paljon yleisöä. Blues oli lopulta runkosarjassa viimeinen saaden ainoastaan 59 pistettä. Sijoitus oli seurahistorian huonoin.

Maaliskuussa 2016 SM-liigan puheenjohtaja Vesa Puttonen ilmoitti, ettei Blues voinut enää osallistua sarjaan seuran ajauduttua konkurssiin.[8]

Jääkiekon mestareiden liiga (CHL)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 2008–2009 Espoon Blues pelasi SM-liigan lisäksi uudessa jääkiekon mestarien liigassa. Samassa alkulohkossa Bluesin kanssa olivat ruotsalainen HV 71 ja sveitsiläinen SC Bern. Blues meni lohkosta jatkoon voitettuaan kaikki ottelut. Välierissä Blues hävisi sveitsiläiselle ZSC Lionsille, joka lopulta voitti koko turnauksen. Blues selvitti myös tiensä kauden 2009–2010 CHL:n karsintavaiheeseen, mutta maailmalla velloneen laman ja sponsoripulan takia liiga jouduttiin perumaan. Kaudella 2015–2016 Blues nousi uudestaan mukaan CHL:n peleihin. Joukkue eteni kahdeksan parhaan joukkoon, ennen kuin putosi puolivälierissä Kärpille. [9]

Espoon käräjäoikeus asetti seuran taustayhtiön Jääkiekko Espoo Oy:n konkurssiin 21. maaliskuuta 2016. Suurimpia velkojia olivat verottaja ja Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Elo, jotka olivat hakeneet Bluesia konkurssiin jo marraskuussa 2015. Huhtikuussa 2016 paljastui seuran kokonaisvelkojen määrä, joka oli lähes 4 miljoonaa euroa.[10] Konkurssipäätöksen jälkeen Blues tiedotti seuran A-junioreiden toiminnan jatkuvan kuluvan kauden loppuun. Bluesin A-nuoret pelasivat Nuorten SM-liigan pudotuspelejä ja joukkue pääsi finaaliin asti. Finaalissa Blues hävisi Ilvekselle.[11]

Blues vuodesta 2016 eteenpäin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoo Bluesin toiminta lähti jatkumaan kaudella 2017–2018 sekä naisissa että A-sarjan nuorissa. Naisissa pelejä jatkettiin Ysikoppi ry:n mandaatilla. Kaudella 2018–2019 Espoo Blues voitti naisten SM-liigan (NSML) mestaruuden. Se kukisti vastustajansa Tampereen Ilveksen, sekä sitä ennen Kuopion KalPan. A-sarjan nuorissa (ASML) Espoo Blues selviytyi loppupeleihin. Finaalisarjassa vastaan asettautui Oulun Kärpät. Jääkiekkokaudella 2018–2019 Espoo Blues voitti kultaa. Se kaatoi finaalisarjassa Tampereen Ilveksen, Kärppien jäädessä pronssille. Kauden jälkeen naisten edustusjoukkueen nimi muuttui "takaisin" Kiekko-Espoon alaisuuteen, joukkue säilytti sarjapaikkansa nimen muutoksesta huolimatta.

Blues pelasi kotiottelunsa sini-, kelta-, valkoisilla paidoilla, tumman sinisillä housuilla ja sini-keltaisilla sukilla sekä valkoisella kypärällä. Vierasottelut joukkue pelasi valko-, sini-, keltaisella paidalla ja valko-keltaisilla sukilla.

Espoo Metro Areena

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Espoo Metro Areena sisältä
Pääartikkeli: Espoo Metro Areena

Blues pelasi kotiottelunsa vuonna 1999 valmistuneessa jäähallissa Espoossa, Tapiolan urheilupuistossa. Länsiautolla ja areenalla oli vuodesta 1999 lähtien kymmenvuotinen nimisopimus, joka päättyi 28. tammikuuta 2009. Areenan uudeksi nimeksi tuli Barona-areena. Yleisökapasiteetti jääkiekko-otteluissa areenalla on 7 017. Lokakuussa 2015 Espoon kaupunki solmi yhteistyösopimuksen hallin omistajan kanssa. Hallin nimi muuttui sopimuksen myötä Espoo Metro Areenaksi.[12]

Kärpät ja Blues kohtasivat finaalisarjassa kaudella 2007–2008
  • SM-hopeaa 2 – 2008, 2011

Kiekko-Espoon aikana

  • SM-pronssia 1993, 1994, 1997, 1998[13]

Bluesin aikana

  • Suomen mestari 14 – 1999, 2000, 2001, 2002, 2003, 2004, 2005, 2007, 2008, 2009, 2013, 2014, 2015 ja 2019.
  • SM-hopeaa 1 – 2010
  • SM-pronssia 1 – 2006
  • Euroopan seurajoukkueiden hopeaa: 2005–2006, 2007–2008, 2009–2010
  • Euroopan seurajoukkueiden pronssia: 2008–2009, 2013–2014, 2014–2015

Bluesin joukkueesta palkitut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raimo Kilpiö -palkinto - herrasmiespelaaja

Tero Lehterä 1994
Esa Pirnes 2006

Veli-Pekka Ketola -palkinto - runkosarjan pistepörssin voittaja

Martin Kariya 2007
Kim Hirschovits 2015

Kultainen kypärä - pelaajien äänestämä paras pelaaja

Kim Hirschovits 2015

Lasse Oksanen -palkinto - runkosarjan paras pelaaja

Kim Hirschovits 2015

Pekka Rautakallio -palkinto - paras puolustaja

Arto Laatikainen 2008

Jarmo Wasaman muistopalkinto - paras tulokas

Oskar Osala 2008
Otso Rantakari 2015

Kalevi Numminen -palkinto - paras valmentaja

Petri Matikainen 2008, 2011

Jäädytetyt pelinumerot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Timo Hirvonen pelasi Bluesissa/Kiekko-Espoossa vuosina 1992–2003 ja 2005–2006. Kahdentoista kauden aikana Hirvonen pelasi eniten runkosarjaotteluita ja teki neljänneksi eniten tehopisteitä Bluesin seurahistoriassa. Joulukuussa 2010, Hirvonen nimettiin Bluesin apuvalmentajaksi. Hirvosen pelinumero 33 on Bluesin seurahistorian ensimmäinen jäädytetty numero.

Kiekko-Espoossa jääkiekkoilun aloittanut Jere Lehtinen tuli tunnetuksi voitettuaan Stanley Cupin kaudella 1998–1999.kenen mukaan?

Numero 33 on jäädytetty myös Bluesin naisilla Päivi Virran, ent. Halosen kunniaksi. Jäädytys oli kaikkien aikojen toinen Suomen naiskiekon historiassa.[14]

Junioritoiminta ja kasvattajaseurat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoo Bluesin junioritoiminta oli jääkiekossa yksi Suomen laajimmista, jos sen kasvattajaseurojen toiminta otetaan mukaan. Vuonna 2012 julkaistussa Jääkiekkoliiton auditoinnissa Blues arvioitiin juniorituotannon saralla Suomen parhaaksi jääkiekkoseuraksi.[15]

Bluesilla on neljä kasvattajaseuraa: Espoon Jääklubi, Jäähonka, Espoon Kiekkoseura ja Espoon Palloseura. GrIFK toimi kauden 2011–2012 Bluesin alaisuudessa, mutta siirtyi kaudeksi 2012–2013 HIFK:n juniorituotannon alaisuuteen. Kasvattajaseurojen pelaajat liittyvät C-juniori-ikäisenä joko Bluesin tai Kiekko-Espoon C-juniorijoukkueisiin. Lisäksi kasvattajaseuroilla on toimintaa vanhemmissakin ikäluokissa, jos kaikki eivät mahdu Bluesin tai Kiekko-Espoon juniorijoukkueisiin.[16] EJK ja Jäähonka ovat perustaneet HC Espoon A-, B- ja C-juniori-ikäisille, jotka ovat ohittaneet jo kasvattajaseuravaiheen.[17]

Kasvattajaseurojen edustusjoukkue on Kiekko-Espoo, jonka joukkueita pelaa valtakunnallisissa sarjoissa A-, B-, ja C-junioreissa. Espoon Bluesin ja Kiekko-Espoon juniorijoukkueet pelaavat Kiekko-Espoo Juniorit ry:n alaisuudessa.[18] Jäähonka voitti vuonna 1987 C-junioreiden mestaruuden ja EPS vuonna 1988.

Lisäksi Blues on yhteistyössä salibandyseura Espoon Oilersin kanssa. Yhteistyön merkiksi salibandyliigan Oilers ja Oilersien A-juniorit ottavat pelipaitoihinsa "Part of Blues Family" -tunnuksen.[19]

Espoo Bluesin A-juniorit voittivat kaudella 2008–2009 A-junioreiden SM-liigan mestaruuden. Espoo Bluesin B- ja C-juniorit voittivat kaudella 2010–2011 ikäluokkiensa mestaruudet ja A-juniorit saivat hopeaa nuorten SM-liigassa. Blues oli jälleen kaudella 2013-2014 lähellä kolmea mestaruutta vanhemmissa junioreissa, kun Blues voitti A- ja C-junioreiden mestaruudet, sekä pääsi hopealle B-junioreissa.

  • A-junioreiden mestaruudet: 1989, 1990, 2009, 2014
  • B-junioreiden mestaruudet: 1988, 1993, 2011
  • C-junioreiden mestaruudet: 2011, 2012, 2014, 2015
  • A-tyttöjen mestaruudet: 2004, 2015
  • A-junioreiden hopeaa: 2007, 2011, 2013
  • B-junioreiden hopeaa: 2012, 2013, 2014 lähde?

Bluesin omisti vuodesta 2004 lähtien rikkaiden varallisuudenhoitoon erikoistunut luxemburgilainen vakuutusyhtiö Lombard International Assurance.[20] Sitä ennen Bluesin omisti Jussi Salonojan sijoitusyhtiö JOY Capital Oy. Salonoja toimi myös Bluesin toimitusjohtajana 1. huhtikuuta 2001 – 6. elokuuta 2003.[21][22] 6. kesäkuuta 2011 ilmoitettiin Markus Lindströmin väistyvän toimitusjohtajan paikalta ja samalla kokonaan pois Bluesin palveluksesta. Hänen paikkansa otti jälleen Jussi Salonoja, jonka tärkeimpiin tehtäviin ilmoitettiin kuuluvan talouden tervehdyttämisen sekä omistuspohjan laajentamisen. 2. helmikuuta 2012 Blues Hockey Oy myi Espoon Bluesin Jääkiekko Espoo Oy -yhtiölle. Yhtiö ajautui kuitenkin konkurssiin maaliskuussa 2016.[23]

Bluesin virallinen kannattajayhdistys on vuonna 1992 perustettu Blues Fan Club ry, joka järjestää muun muassa kannattajamatkoja sekä julkaisee omaa lehteä. Vuoteen 2011 asti järjestäytyneestä kannatustoiminnasta katsomossa oli käytännössä yksin vastuussa vuonna 2007 perustettu suljettu kannattajaryhmä Blues Brothers 07. Myöhempänä kannatustoimintaa organisoi Blueskannattajat, joka on Blues Brothers 07:n ympärille kasvanut kaikille avoin yhteisö.

Tilastot ja luettelo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimitusjohtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausitaulukko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joukkue Kausi Sija Sija
(PO)
O V T H TM PM P Päävalmentaja Kapteeni
K-Espoo 1992–1993 11 11 48 12 7 29 122 194 31 Martti Merra Jan Långbacka
K-Espoo 1993–1994 11 11 48 13 5 30 138 197 31 Martti Merra
Hannu Saintula 12.1.1994 alk.
Jan Långbacka
K-Espoo 1994–1995 7 7 50 20 2 26 154 169 44 Harri Rindell Hannu Järvenpää
K-Espoo 1995–1996 9 9 50 18 6 26 131 164 42 Harri Rindell Jarmo Muukkonen
K-Espoo 1996–1997 6 6 50 21 9 20 154 163 51 Håkan Nygren Teemu Sillanpää
K-Espoo 1997–1998 8 4 48 20 6 22 153 139 46 Håkan Nygren
Hannu Saintula 7.3.1998 alk.
Teemu Sillanpää
Blues 1998–1999 7 7 54 21 7 26 146 183 49 Pekka Rautakallio
Hannu Saintula 27.11.1998 alk.
Juha Ikonen
Blues 1999–2000 7 7 54 19 10 25 163 165 48 Jukka Holtari
Jari Härkälä 16.1.2000 alk.
Peter Ahola
Blues 2000–2001 9 9 56 22 8 26 154 152 52 Timo Tuomi Peter Ahola
Blues 2001–2002 8 8 56 25 7 24 156 171 58 Timo Tuomi
Niki Andersson
Hannu Kapanen 4.10.2001 alk.
Valeri Krykov
Blues 2002–2003 4 5 56 27 10 19 166 145 68 Hannu Kapanen Juha Ylönen
Blues 2003–2004 9 8 56 18 15 23 134 139 56 Ted Sator
Hannu Virta 22.10.2003 alk.
Rami Alanko
Blues 2004–2005 11 11 56 15 11 30 139 159 61 Hannu Virta
Pekka Rautakallio 15.10.2004 alk.
Rami Alanko
Blues 2005–2006 8 8 56 23 11 22 152 135 84 Kari Heikkilä Timo Hirvonen
Markku Hurme
Joakim Eriksson
Blues 2006–2007 5 4 56 24 15 17 156 135 92 Kari Heikkilä Markku Hurme
Ville Viitaluoma
Erkki Rajamäki
Kent Manderville
Blues 2007–2008 2 2 56 33 11 12 165 114 115 Petri Matikainen Rami Alanko Hopeamitali
Blues 2008–2009 2 4 58 28 12 18 159 135 100 Petri Matikainen Rami Alanko
Erkki Rajamäki
Blues 2009–2010 8 9 58 19 16 23 145 155 82 Petri Matikainen Toni Kähkönen
Blues 2010–2011 9 2 60 21 15 24 142 151 86 Petri Matikainen Toni Kähkönen Hopeamitali
Blues 2011–2012 8 4 60 18 19 23 148 165 82 Lauri Marjamäki Toni Kähkönen
Blues 2012–2013 12 12 60 21 11 28 151 164 80 Lauri Marjamäki
Mikko Saarinen 14.2.2013 alk.
Arto Laatikainen
Blues 2013–2014 6 6 60 28 6 26 137 146 93 Jyrki Aho Kim Hirschovits
Blues 2014–2015 5 5 60 25 14 21 166 149 100 Jyrki Aho Kim Hirschovits
  1. a b Naiskiekon menestynein seura Blues historiaa – Kiekko-Espoo palaa Naisten liigaan yle.fi. Viitattu 18.5.2019.
  2. Bluesin historia bluesfanclub.net.[vanhentunut linkki]
  3. https://www.livetulokset.com/liiga-2000-2001/tulokset/
  4. SM-liigan sarjataulukko SM-liiga.fi. SM-liiga. Arkistoitu 23.7.2009. Viitattu 14.7.2009.
  5. http://www.blues.fi/images/7064_blues_final_logo_pieni.jpg[vanhentunut linkki]
  6. Espoo Blues kuilun partaalla SM-liiga.fi. SM-liiga. Viitattu 21.03.2011.
  7. HIFK mestariksi 13 vuoden tauon jälkeen sm-liiga.fi. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 19.04.2011.
  8. Liigan puheenjohtaja: Blues ei voi osallistua kiekkoliigaan ensi kaudella satakunnankansa.fi. Alma Media Kustannus Oy. Arkistoitu 13.4.2016. Viitattu 21.3.2016.
  9. https://yle.fi/a/3-8513583
  10. Bluesin todellinen velkasumma paljastui - Salonoja vetäytyi pelastusoperaatiosta www.iltalehti.fi. Viitattu 15.4.2016. fi-FI
  11. Nyt se tapahtui: Blues meni konkurssiin! www.iltalehti.fi. Viitattu 21.3.2016.
  12. Moilanen, Kaisu: Bluesin kotihallin uusi nimi on Espoo Metro Areena Metro.fi. 7.10.2015. Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu Viitattu 20.10.2015.
  13. Aaltonen, Juha (toim.): Jääkiekkokirja 2019–2020, s. 237. Suomen jääkiekkoliitto ja Liiga, kustantaja Annamedia, 2019. ISSN 0784-3321 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 24.10.2021).
  14. http://www.leijonat.fi/maajoukkueet/aateloidut-leijonat/item/18075-jaakiekkoleijona-numero-235-paivi-virta-halonen.html Viitattu 29.4.2018.
  15. Blues Matinkylä lansivayla.fi. Arkistoitu 29.8.2016. Viitattu 25.3.2012.
  16. Kasvattajaseurat blues.fi. Espoo Blues. Arkistoitu 25.10.2007. Viitattu 21.9. 2009.
  17. Seuran esittely HC Espoo. Arkistoitu 9.3.2009. Viitattu 21.9. 2009.
  18. Seuran esittely Kiekko-Espoo Juniorit ry Viitattu=21.9. 2009. Arkistoitu 31.7.2009. Viitattu 21.9.2009.
  19. Bluesin ja Oilersin ystävyys syventyi seurusteluksi mtv3.fi. 18. elokuuta 2009. MTV Oy. Viitattu 18. elokuuta 2009.
  20. Kristiina Tolvanen: Espoon Bluesin liigajoukkueen omistaakin veroparatiisiyhtiö 9. lokakuuta 2008. Aamulehti. Arkistoitu 10.10.2008. Viitattu 9.10.2008.
  21. Salonoja Bluesin toimitusjohtajaksi. Helsingin Sanomat, 2001, nro 14.3.2001.
  22. Ruutusta Bluesin toimitusjohtaja. Helsingin Sanomat, 2003, nro 6.8.2003.
  23. Nyt se tapahtui: Blues meni konkurssiin! www.iltalehti.fi. Viitattu 21.3.2016. fi-FI

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]