Erkki Virta
| Erkki Virta | |
|---|---|
 Erkki Virta loppusuoralla vuoden 1939 SM-kisoissa Helsingin olympiastadionilla voittaessaan Suomen mestaruuden ja tehdessään uuden Suomen ennätyksen 400 metrin aitajuoksussa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. lokakuuta 1915 Kuopio |
| Kuollut | 8. huhtikuuta 2002 |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Uran tiedot | |
| Pituus | 180 cm |
| Laji | yleisurheilija, aitajuoksu |
| Seura |
Helsingin Tarmo (-1937) Helsingin Kisa-Veikot (1938-1948) |
| Kilpauran kesto | 1936–1948 |
| Saavutukset | |
| Ennätykset |
100 m 11,1 (1939) 200 m 22,6 (1939) 300 m 35,6 (1939) 400 m 49,9 (1939) 800 m 1.57,6 (1940) 110 m aidat 16,4 (1936) 200 m aidat 24,8 (1939) 400 m aidat 53,2 (1939) [1] |
Johan Erkki Virta (4. lokakuuta 1915 Helsinki – 8. huhtikuuta 2002)[2] oli suomalainen aitajuoksija ja pikajuoksija.[3] Hän teki elokuussa 1939 juuri ennen sotia 400 metrin aitojen Suomen ennätyksen, joka kesti sotavuodet.
Erkki Virta aloitti urheilu-uransa 1930-luvun puolivälissä Helsingin Tarmon riveissä, jossa hän oli voittamassa TUL:n viestimestaruuksia kesällä 1937 niin 4 × 100:lla kuin 4 × 400 metrillä. Hän osallistui Antwerpenin työläisolympialaisiin heinäkuussa 1937 ja sijoittui 400 metrin aidoissa toiseksi.[4] Hän siirtyi kaudeksi 1938 SVUL:n alaiseen HKV:hen. Seuraavasta kaudesta 1939 tuli Erkki Virralle läpimurtokausi, sillä hän rikkoi elokuussa 1939 Kalevan kisoissa Helsingissä kovan kilpakumppaninsa ”Bebbe” Storskrubbin Suomen ennätyksen ajalla 53,2 ja voitti samalla Beben. Puolta lyhyemmällä aitamatkalla Virta oli toinen.[3] Samana vuonna Virta kilpaili Ruotsi–Suomi-maaottelussa sijoittuen vielä silloin toiseksi ”Beben” jälkeen. Kesä 1939 oli Virralle muutenkin menestyksellinen, sillä hän teki omat ennätykset kaikilla sileillä pikamatkoilla.[1]
Talvisodan jälkeen kesällä 1940 Virta jatkoi uraansa, mutta tulokset eivät vajavaisesta harjoittelusta johtuen olleet entiset. Hän aloitti kautensa Kaatuneiden muistokisoissa heinäkuun lopulla voittaen lajinsa. Syksyn suurimmassa urheilutapahtumassa eli Suomi–Ruotsi–Saksa-kolmimaaottelussa Helsingissä Virta oli kolmas Storskrubbin voittaessa ja Ruotsin Sixten Larssonin tullessa toiseksi. Kaksi viikkoa myöhemmin Virta voitti Unkari–Suomi-maaottelussa 400 m aidat. Tämä jäi Virran viimeiseksi maaotteluksi.[1] Virta joutui lopettamaan uransa vuonna 1941 haavoituttuaan sodassa.[3]
Virta toimi useita vuosia Kuopion yleisurheilun kannatuskerhossa ja toimi nuorten ohjaajana. Hän oli sotilasarvoltaan reservin yliluutnantti ja harrasti reserviupseeritoimintaa, kalastusta ja kuntoliikuntaa. Virran ammatti oli kyllästyslaitoksen hoitaja ja hänen kotikuntansa oli Kuopio.[3]
Saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- SM-kultaa 1939 400 m aidoissa
- SM-hopeaa 1938 ja 1940 400 m aidoissa ja 1939 200 m aidoissa
- SM-pronssia 1940 200 m aidoissa
- SM-kultaa 4 × 400 metrin viestissä 1940
- SM-hopeaa 4 × 400 metrin viestissä 1939, 4 × 800 metrin viestissä 1939 ja 1940
- SM-pronssia 4 × 400 metrin viestissä 1938
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Erkki Virta Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
- ↑ Virta Johan Erkki, hautakuva albumissa: Kuopio, Iso hautausmaa osio 190 (vaatii kirjautumisen) suomenkirkkojajahautausmaita.fi. Viitattu 15.4.2024.
- ↑ a b c d Urheilumme Kasvot Osa 2, Virta, Erkki, sivu 1031–1032, vastaavat toimittajat Risto Rantala, Markku Siukonen, Seppo Tukiainen, Oy Scandia Kirjat Ab, Keuruu 1974
- ↑ Tulostietoja Antverpenistä. Suomen Sosialidemokraati, 31.7.1937, s. 6. Kansallisarkiston digitaalikirjasto. Viitattu 4.8.2024.