Erkki Asp

Erkki Asp (4. marraskuuta 1930 Kirvu – 17. huhtikuuta 2010 Turku) oli Turun yliopiston sosiologian professori 1968–1995.

Asp jatkoi yhä aktiivista työskentelyä senkin jälkeen, kun hän 1995 jäi eläkkeelle. Aspin merkittäviä eläkkeellä kirjoitettuja omaelämäkerrallisia teoksia olivat Opiskelua koko elämä. Kansainvälisten yhteyksien ja suhteiden merkityksestä (2004), Kansainvälisiä yhteyksiä ja yhteistyötä (2006) ja Japani ja innovatiivinen kulttuuri (2007). Hänen väitöskirjansa otsikko oli Lappalaiset ja lappalaisuus: Sosiologinen tutkimus Suomen nykylappalaisista (1965). "Die Lappen und das Lappentum" (1965). Lappalaisuuden ja yleisemmin akkulturaation tutkimusta Asp jatkoi myöhemmin mm. teoksissa The Finnicization of the Lapps: a case of acculturation (1966), Faktorer som inverkar på ackulturationens intensitet (1967), Om skoltsamernas levnadsförhållanden och allmänhetens inställning till deras problem sekä Juhani Vakkamaan ja Harri Ahon kanssa teoksessa The Skolt Lapps (1982).

Asp tunnetaan omaperäisenä henkilönä, joka esimerkiksi luopui opettajanvirasta ja lähti metallimieheksi Saksaan ja matkaili mopedilla ympäri Eurooppaa. Näiltä matkoilta Asp hankki vahvan käytännön kielitaidon ja runsaasti ystäviä. Asp palasi myöhemmin usein entiselle työpaikalleen Saksassa ja teki havaintoja työasemamuutosten vaikutuksesta työntekijöiden ja esimiesten sosiaalisiin suhteisiin. Eläkkeellä ollessaan hän usein teki keväisen matkan Saksaan ystäviään tapaamaan. Asp kannusti myös oppilaitaan solmimaan kansainvälisiä suhteita.

Professori Erkki Asp oli myös työelämätutkimuksen ja johtajuuden tutkimuksen uranuurtajia. Hän aloitti aiheen tutkimuksen jo lisensiaatintyössään "Ammattiylpeys puualan ja metallialan työntekijäin keskuudessa" (Der Berufsstolz unter den Arbeitern der Holz- und der Metallbranche, 1963). Hänen teoksiinsa kuului mm. En bilfabriks verkningar (1970) ja yhdessä professori Matti Peltosen kanssa kirjoitettu teos Työelämän sosiologia (1991), joka oli alallaan ensimmäinen. Sitä edelsi samoin professori Matti Peltosen kanssa kirjoitettu teos Työn sosiologia (1979). Työelämän tutkimuksen alalla Aspin aluetta olivat korporaatiokulttuurit ja kulttuurin muutoksen tutkimus. Korporaatiokulttuuri oli Aspin kehittämä käsite, joka poikkeaa muiden tutkijoiden yleensä käyttämistä organisaatiokulttuurin ja yrityskulttuurin käsitteistä. Viimeisten viidentoista vuoden aikana Asp keskittyi erityisesti yhteistyöhön Itä-Euroopan ja Aasian työelämän ja kulttuurin tutkijoiden kanssa.

Yhdessä pitkäaikaisen työparinsa, apulaisprofessori Ari Haavion kanssa Erkki Asp toimitti molempien jo jäätyä eläkkeelle teoksen Koulutuksen ja työn murros (1996).

Yksi Aspin keskeisisistä kiinnostuksen kohteista liittyi ympäristösosiologiaan paitsi Lapissa, myös Suomen lähiympäristössä, mistä tuloksena syntyi teos Pietarilaiset ja ympäristö (1995).

Asp korosti teorian, empirian ja käytännön yhteenkietoutuneisuutta ja saattoikin joskus todeta: "Hyvän teoreetikon on osattava käytännön asiat ns. käytännön ihmistä paremmin." Opettajana Asp oli ystävällinen ja toiset huomioon ottava mutta myös vaativa: "Jotkut oppivat jo opiskeluaikanaan tietämään, mitä sosiologia on – jotkut oppivat sen valmistumisen jälkeen – jotkut eivät opi sitä koskaan." Hänen kielentajunsa oli erinomainen, ja joskus saattoikin kuulla huomautuksen: "Kirjoita niin, että tyhmempikin sen ymmärtää." Tässä suhteessa Asp oli sokraattisen itseironian mestari ja hioi omia ja muiden tekstejä erittäin huolellisesti esittämällä rohkeasti "tyhmiä" kysymyksiä.

Professori Erkki Aspin julkaisuluettelo löytyy muistokirjasta Contemporary Corporate Culture under Globalization (2012).

Kirjallisuutta

• Autio, Veli Matti – Ishikawa, Akihiro – Juuti Pauli (toim.): Contemporary Corporate Culture under Globalization: A Memorial Book of Professor Erkki Asp. JTO School of Management, 2012.