Endogeeninen retrovirus
Endogeeniset retrovirukset, engl. Endogenous RetroVirus, ERV:t ovat perimässä sijaitsevia retroviruksia, jotka tarttuvat sukusoluihin. Eksogeenisten retrovirusten tapaan ne kopioituvat solujen geeneihin, mutta tartunnan saaneiden sukusolujen kautta ERV:t kopioituvat meioosissa kaikkien tulevien jälkeläisten perimään.[1]RNA-retrovirus kopioi perimänsä isäntäsolun DNA:han käänteiskopioijaentsyymin avulla.
ERV:set on yhdistetty joidenkin syöpien syntymekanismiin, ja niistä mahdolliset seuraavat mikrodeletiot Y-kromosomissa aiheuttavat miehillä hedelmättömyyttä. Niitä on ehdotettu vaikuttajiksi monenlaisten tautien ja syöpien taustalla. ERV:ten suhdetta perimään voi kuvata myös symbioottiseksi. ERV:set on esitetty myös äidin immuunijärjestelmän reaktiota sikiötä kohtaan vaimentaviksi tekijöiksi.[1]
ERV:set vaikuttavat toimivan myös alkion kohdun seinämään kiinnittymiseen liittyvissä tapahtumissa, ja niillä on näin ollen tärkeä rooli nisäkkäiden lisääntymisessä.[2]
Ihmisen perimästä 8 % koostuu ERV-sekvensseistä ja noin puolessa ihmisen DNAsta on merkkejä ERV:ten perinnöstä. ERV:ten uskotaan siirtyneen ihmisen perimään eksogeenisten retrovirusten tartutettua sukusoluja valtavien epidemioiden aikana viimeisten 60 miljoonan vuoden aikana.[1]
HERV-K113, viimeisin ihmisperimään tarttunut retrovirus kromosomissa 19 löytyy 29 % afrikkalais-, aasialais- ja polynesialais-taustaisista ihmisistä.[1]
Endogeeniset retrovirukset ja evoluutio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Endogeeniset retrovirukset mainitaan usein todisteena lajien, erityisesti kädellisten ja nisäkkäiden yhteisen edeltäjän puolesta.
Useimmat ihmisen ERVit, HERVit, siirtyivät perimään 10-50 miljoonaa vuotta sitten kädellisten evoluution aikana. HERV-R muuttui osaksi perimää ennen häntäapinoiden ja ihmisapinoiden perimälinjojen haarautumista noin 30 miljoonaa vuotta sitten.[3]
Tähän liittyen, ja joskus tästä seuraten, endogeeniset retrovirukset mainitaan usein todisteena evoluutioteorian puolesta.[4]
Kädellisillä on yhteinen retrovirus ERV-K (eli simpanssilla CERV-K, ihmisellä HERV-K). Tämä virus on simpanssilla osin erilainen kuin ihmisellä. Reesusmakakilla ja ihmisellä on perimässä jälkiä ERV-K -perheen retroviruksesta, jota ei kuitenkaan simpanssien perimästä löydy. Oletetaan että sekä ihmis- että makakipopulaatioissa muutoksen olisi aiheuttanut pullonkaulailmiö, joka edelsi lajien leviämistä, ihmisellä muutto Afrikasta, makakilla lajin nopea leviäminen Aasiassa.[5][6]
HERV-perheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ihmisen endogeeniset retrovirukset, HERVit, ovat jakaantuneet perheisiin HERV-E, HERV-H, HERV-K, HERV-L, HERV-P, HERV-R, ERV9 ja RR HERV-I.[7]
| HERV-perheen nimi | Pääasiallinen solu- tai kudos |
|---|---|
| HERV-E | Monosyytit, istukka |
| HERV-H | Istukka, teratokarsinooma, keuhkosyöpä, seminooma, lymfoidi, rakkosyöpä |
| HERV-K | teratokarsinoomalinjat, myeloidileukemia, seminooma, lymfoidin solut |
| HERV-K (C4) | Ei tietoa |
| HERV-L | Istukka |
| HERV-P | Istukka, hydatidisyylä, talirauhanen, U-937 monosyytit, sikiökudos |
| HERV-R | Glioomasolulinja, istukka, teratokarsinooma |
| ERV9 | Munasarjan teratokarsinooma |
| RR HERV-I | Ihmisen karsinoomat T47D ja MCF-7 |
HERV-R-perhe esiintyy normaaleissa soluissa, ja kasvava todistusaineisto viittaa siihen, että sillä on rooli normaalissa soluaineenvaihdunnassa.[3]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Frank P Ryan: Human endogenous retroviruses in health and disease: a symbiotic perspective (html) Journal of the Royal Society of Medicine 97(12): 560–565. 2004 December. Royal Society of Medicine Press. Viitattu 13.11.2010. {en
- ↑ 1. Kathrin A. Dunlap *, 2. Massimo Palmarini † , 3. Mariana Varela † , 4. Robert C. Burghardt ‡ , 5. Kanako Hayashi *, 6. Jennifer L. Farmer *, and 7. Thomas E. Spencer * , §: Endogenous retroviruses regulate peri-implantation placental growth and differentiation (html) (koko artikkeli, free full text) Proceedings of the National Academy of Sciences. August 2006. National Academy of Sciences. Arkistoitu 11.1.2013. Viitattu 25.4.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Heui-Soo Kim a,b,⁎, Joo-Mi Yi a , Hirohisa Hirai c , Jae-Won Huh a , Mi-Suk Jeong d , Se-Bok Jang d , Choong-Gon Kim e , Naruya Saitou f , Byung-Hwa Hyun g , Won-Ho Lee a: Human Endogenous Retrovirus (HERV)-R family in primates: Chromosomal location, gene expression, and evolution. Gene 370 (2006) 34–42, 27 January 2006, 2006. vsk, nro 370, s. 34-42. Elsevier B.V.. doi:10.1016/j.gene.2005.11.008 (englanniksi)
- ↑ John M. Coffin: Evolution of Retroviruses: Fossils in our DNA (PDF) aps-pub.com. (englanniksi)
- ↑ Spread Of Endogenous Retrovirus K Is Similar In The DNA Of Humans And Rhesus Monkeys Science Daily. (englanniksi)
- ↑ Tempo and mode of ERV-K evolution in human and chimpanzee genomes Romano, C. M.; Ramalho, R. F.; Zanotto, P. M. De A.[vanhentunut linkki]
- ↑ J. Robin Harris: Placental endogenous retrovirus (ERV): structural, functional, and evolutionary significance. (free full text) BioEssays, Määritä ajankohta! John Wiley & Sons, Inc.. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 25.4.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- HERVd - human endogenous retrovirus database
- Retrosearch
- Roswitha Löwer, Johannes Löwer, Reinhard Kurth, (1996). "The viruses in all of us: Characteristics and biological significance of human endogenous retrovirus sequences" (Arkistoitu – Internet Archive) Proceedings of the National Academy of Sciences. 93:5177–5184
- Moles JP, Tesniere A, Guilhou JJ. "A new endogenous retroviral sequence is expressed in skin of patients with psoriasis." British Journal of Dermatology. 2005 Jul;153(1):83–89.
- Seifarth W, Frank O, Zeilfelder U, Spiess B, Greenwood AD, Hehlmann R, Leib-Mosch C. "Comprehensive analysis of human endogenous retrovirus transcriptional activity in human tissues with a retrovirus-specific microarray." Journal of Virology. 2005 Jan;79(1):341–352.
- Knerr I, Beinder E, Rascher W. "Syncytin, a novel human endogenous retroviral gene in human placenta: evidence for its dysregulation in preeclampsia and HELLP syndrome." American Journal of Obstestrics and Gynecolology. 2002 Feb;186(2):210–213.
- Gifford R, Tristem M. "The evolution, distribution and diversity of endogenous retroviruses." Virus Genes. 2003 May;26(3):291–315. pdf (Arkistoitu – Internet Archive)