Elisabeth Ludovika von Bayern
| Elisabeth | |
|---|---|
| Preussin kuningatar | |
 Kuningatar Elisabet Ludovika Baijerin prinsessa, Joseph Karl Stieler Robert Busselerin mukaan 1843 | |
| Preussi | |
| Valtakausi | 1840–1861 |
| Edeltäjä | Friederike Luise |
| Seuraaja | Luise |
| Syntynyt |
13. marraskuuta 1801 Kuninkaallinen residenssi, München, Baijerin vaaliruhtinaskunta, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta |
| Kuollut |
14. joulukuuta 1873 Dresden, Saksin kuningaskunta, Saksan keisarikunta |
| Hautapaikka | Friedenskirche, Sanssoucin linnan puisto, Potsdam |
| Puoliso | Fredrik Vilhelm IV |
| Suku | Wittelsbach |
| Isä | Maksimilian I Joosef |
| Äiti | Friederike Karoline Wilhelmine, Badenin maakreivitär |
| Uskonto | katolilaisuus, protestanttisuus |
Elisabeth "Elise" Ludovika von Bayern (13. marraskuuta 1801 Kuninkaallinen residenssi, München, Baijerin vaaliruhtinaskunta, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta – 14. joulukuuta 1873 Dresden, Saksin kuningaskunta, Saksan keisarikunta) oli saksalainen prinsessa ja Preussin kuningatar kuningas Fredrik Vilhelm IV:n puolisona.[1][2][3]
Suku ja koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elisabethin vanhemmat olivat Baijerin kuningas Maksimilian I Joosef ja tämän toinen puoliso, maakreivitär Friederike Karoline Wilhelmine von Baden (1776–1841). Hän kuului Wittelsbachin sukuun. Hän oli sukua Itävallan ja Saksin hallitsijasukuihin sisarustensa avioliittojen kautta.[2]
Hänellä oli viisi sisaruspuolta ja seitsemän sisarusta, joista hänen identtinen kaksoissisarensa Amalie avioitui Saksin kuningas Juhana I:n kanssa. Sisar Sofie oli Itävallan arkkiherttuatar sekä Frans Joosef I:n ja Maksimilian I:n äiti; sisar Maria Anna (1805–1877) oli Saksin kuningatar; sisar Ludovika Wilhelmine (1808–1892), joka avioitui Baijerin herttua Max Joosefin kanssa, oli Itävallan keisarinna Elisabetin (Sisi) äiti, joka oli Elisabethin kummilapsi ja kaima. Vanhin sisarpuoli Auguste Amalia Ludovika (1788–1851) avioitui Italian varakuningas Eugène de Beauharnais'n kanssa ja sisarpuoli Karoline Auguste (1792–1873) avioitui Itävallan keisari Frans I:n kanssa.[2]
Hänet tunnettiin perheessään lempinimellä "Elise". Elisabeth kasvoi hyvin suvaitsevaisessa ja rakastavassa ympäristössä. Heidän isänsä, kuningas Maksimilian, joka oli kansan keskuudessa erittäin suosittu keskiluokkaisen elämäntavan vuoksi, piti huolta lastensa koulutuksesta, mikä oli epätyypillistä. Hän antoi heille laajan tietopuolisen koulutuksen. Tästä syystä Elisabeth ja hänen sisartensa opetus uskottiin arkeologi ja entinen teologi Friedrich Wilhelm von Thierschille, joka opetti prinsessoille historiaa, kirjallisuutta ja maantiedettä. Elisabeth, joka ihaili Thierschiä suuresti koko elämänsä, pysyi hänen yhteydessä tämän kuolemaan vuoteen 1860 asti.[1]
Avioliitto, kruununprinsessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hänet vihittiin 16. marraskuuta 1823 katolisin menoin välittäjän avulla (procurationem), ilman sulhasta Münchenin kuninkaallisen residenssin hovikappelissa. Marraskuun lopussa hän saapui Berliiniin, jossa hänelle annettiin innostunut vastaanotto.[4] Prinsessa Elisabeth Ludovika avioitui 29. marraskuuta 1823 Preussin tulevan kuninkaan Fredrik Vilhelm IV:n kanssa. Hän tuki tämän älyllisiä hankkeita, kuten yrityksiä tehdä taideteoksia, jotka olivat lähellä puolison sydäntä. Hän kieltäytyi kääntymästä protestantiksi avioliiton vuoksi sekä nousemasta Preussin valtaistuimelle tulevan kuninkaan rinnalle ja vaati, että kääntyisi vain, jos hän olisi vakuuttunut uuden uskon ansioista tutkittuaan ensin sitä itse. [4] Elisabeth kääntyi virallisesti protestantiksi 5. toukokuuta 1830, seitsemän vuotta avioitumisen jälkeen. [5] Hänen avioliittonsa oli tiedettävästi onnellinen ja jäi lapsettomaksi.[6] Vuonna 1828 tapahtuneen keskenmenon jälkeen Elisabeth ei tullut enää uudelleen raskaaksi.[7]
.jpg)
,_drottning_av_Preussen.jpg)
Kuningatar
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elisabethista tuli Preussin kuningatarpuoliso vuonna 1840. Hän oli vaikutusvaltaa Preussin politiikassa, jossa hän toimi aktiivisesti Preussin ja Itävallan välisen läheisen ystävyyden säilyttämisessä. Hän jakoi puolisonsa kiinnostuksen taiteeseen ja teki lahjoituksia hyväntekeväisyyteen. [1]
Hän oli esimerkillinen vaimo ja puolisonsa pitkän sairauden aikana omistautunut hoitaja. Hän oli alun perin vihamielinen veljenpoikansa brittiläistä vaimoa Victoriaa, Princess Royalia kohtaan, joka tunnettiin perheessä nimellä Vicky, mutta heidän suhteensa parani kun Vicky hoiti Elisabethia ja lohdutti häntä hänen leskeytensä alkuaikojen tuskallisina päivinä. Elisabeth ei koskaan unohtanut Vickyn ystävällisyyttä ja testamentissaan rikkoi perinteitä jättämällä jalokivensä hänelle. Jalokivet oli ollut tarkoitus testamentata hallitsevalle kuningatar Augustalle, Elisabethin kälylle, joka oli tuolloin Preussin kuningatar ja Saksan keisarinna. Tämä oli teko, jota Augusta ei koskaan antanut Vickylle anteeksi.
Leskikuningatar
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puolisonsa kuoleman jälkeen 2. tammikuuta 1861 Elisabeth eli hiljaisesti Sanssoucissa, Charlottenburgissa ja Stolzenfelsin linnassa ja omistautui hyväntekeväisyyteen edesmenneen aviomiehensä muistoksi. Hänen lankonsa Vilhelm I piti häntä suuressa arvossa ja todellisena ystävänä.
Elisabeth kuoli 73-vuotiaana 14. joulukuuta 1873 Dresdenissä vieraillessaan sisarensa, Saksin kuningatar Amalien luona. Hänet haudattiin puolisonsa viereen 21. joulukuuta tämän rakennuttamaan Friedenskirchen kryptaan Sanssousin linnan puistoon Potsdamissa.[8]
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Biografie auf Preußen.de: Elisabeth Prinzessin von Bayern preussen.de. Arkistoitu 18.9.2015.
- ↑ a b c Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 19.8.2024.
- ↑ DNB, Katalog der Deutschen Nationalbibliothek portal.dnb.de. Viitattu 19.8.2024.
- ↑ a b Blankart: Elisabeth Prinzessin von Bayern Official Website of the House of Hohenzollern. General Administration to The Royal House of Prussia. Arkistoitu 28.10.2012. ”Kuitenkin ennen avioliittoa Fredrik Vilhelm III vastusti vielä vaatimuksia, että prinsessan tulisi kääntyä protestanttiseen uskoon. Elisabeth kuitenkin selitti hänelle lujasti, että hän mieluummin kääntyisi aikanaan sisäisestä vakaumuksesta. Neljä vuotta kestänyt onneton avioliittotarina, joka sisälsi hermoja raastavia poliittisia, diplomaattisia ja teologisia neuvotteluita, jotka vain sitoivat morsiamen ja sulhasen vieläkin lähemmäksi toisiaan, johti lopulta Fredrik Vilhelm III:n mielenmuutokseen. Hän lopulta antoi periksi sillä ehdolla, että Elise tekisi kääntymyksensä julkisesti mahdollisimman pian avioliiton jälkeen. Hänet vihittiin 16. marraskuuta 1823 katolisin menoin välittäjän avulla Münchenin residenssin hovikappelissa. Marraskuun lopussa hän saapui Berliiniin, jossa hänelle annettiin innostunut vastaanotto, jota kuitenkin varjosti keskeneräisen Schinkelin palatsin sillan viereisellä väliaikaisella sillalla sattunut onnettomuus, jossa kuoli 22 ihmistä. Kauhea tapaus pidettiin salassa morsiamelta ja sulhaselta, jotka piispa Eylert vihki linnan kappelissa 29. marraskuuta.” de
- ↑ Stiftung Preußische Schlösser und Gärten Berlin-Brandenburg: Elisabeth Ludovika von Bayern Prussian Palaces and Gardens Foundation Berlin-Brandenburg. Ministerium für Wissenschaft, Forschung und Kultur des Landes Brandenburg. Arkistoitu 10.2.2012. ”Jopa sen jälkeen kun hän kääntyi 5. toukokuuta 1830 kuninkaan iloksi, sanottiin toistuvasti, että hän oli salaa pysynyt katolilaisena ja vaikutti mieheensä tähän suuntaan; Huhuja, jotka eivät olleet täysin totta.” de
- ↑ Frederick William IV | Prussian King & Reformer | Britannica www.britannica.com. Viitattu 19.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Letzner, Wolfram: Berlin – eine Biografie. Menschen und Schicksale von den Askaniern bis Helmut Kohl und zur Hauptstadt Deutschlands. Nünnerich Asmus, Mainz 2016. ISBN 978-3-945751-37-4
- ↑ Dorgerloh, Hartmut (toim): "Palaces and Gardens in Potsdam: 18-Church of Peace". Palaces and Gardens (PDF). Prussian Palaces and Gardens Foundation Berlin-Brandenburg. 18.8.2011. S. 4. Arkistoitu (PDF) 11.10.2010 [sivu vanhentunut]. " Friedenskirche (Rauhankirkko) rakennettiin vuosina 1845–1854 italialaiseen tyyliin. Kuningas Fredrik Vilhelm IV ja kuningatar Elisabeth haudattiin tänne."
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- von Bissing, Moritz: Elisabeth Königin von Preußen, Berliini 1974
- Hesekiel, Ludovika: Elisabeth Luise, Königin von Preußen, Berliini 1881
- Minkels, Dorothea: "Porträts der preußischen Königin Elisabeth in der Sammlung des Stadtmuseums Berlin." Julkaisussa: Jahrbuch 2004/2005 Stadtmuseum Berlin, ss. 278–304.
- von Reumont, Alfred: Elisabeth, Königin von Preußen, Berliini 1874
- Minkels, Dorothea: Elisabeth von Preußen. Königin in der Zeit des AusMÄRZens. Norderstedt 2008.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
