Éliphas Lévi

Eliphas Lévi.

Éliphas Lévi, oik. Alphonse Louis Constant, (8. helmikuuta 1810 – 31. toukokuuta 1875) oli ranskalainen okkultisti ja maagikko. Nimi ”Eliphas Lévi”, jolla hän kirjoitti kirjansa, oli hänen yrityksensä kääntää etunimensä Alphonse ja Louis hepreankielisiksi.

Pariisin vuodet

Lévi oli pariisilaisen suutarin poika. Hän kävi pappisseminaareissa ja alkoi opiskella katolisen papin virkaa varten. Samaan aikaan hän kuitenkin rakastui ja lopetti opintonsa ilman pappisvihkimystä. Hän kirjoitti lukuisia lyhyitä uskonnollisia teoksia: Des Moeurs et des Doctrines du Rationalisme en France (’rationalismin moraalisista tavoista ja opeista Ranskassa’, 1839) oli vastavalistusta edustava kulttuuripamfletti. La Mère de Dieu (’Jumalan äiti’, 1844) johti kahteen lyhyeen vankilatuomioon. Sitä seurasi kaksi radikaalia teosta: L’Evangile du Peuple (’ihmisten evankeliumi’, 1840), ja Le Testament de la Liberté (’vapauden testamentti’), jotka julkaistiin vallankumousvuonna 1848.

Lévi oli lyhyen aikaa naimisissa kirjailija Claude Vignonin kanssa.

Teoksia magiasta

Baphomet, kirjassa Dogme et Rituel de la Haute Magie, 1855.

Lévi vieraili 1854 Englannissa, jossa hän tapasi kirjailija Edward Bulwer-Lyttonin. Tämä oli kiinnostunut ruusuristiläisyydestä kirjallisena teemana ja oli pienen ruusuristiläisloosin johtaja. Bulwer-Lyttonilta Lévi sai idean kirjoittaa kirjan magian harjoittamisesta. Kirja julkaistiin 1855 nimellä Dogme et Rituel de la Haute Magie, ja käännettiin englanniksi nimellä Transcendental Magic, its Doctrine and Ritual. Sen aloitussanat ovat seuraavat:

»Muinaisten oppien mystisten allegorioiden hunnun takana, pimeyden ja initiaatioiden outojen koettelemusten takana, salattujen tekstien sinettien alla, Niniven ja Theban raunioilla, vanhojen temppelien murentuvien kivien päällä ja ssyrian tai Egyptin sfinksin tummuneiden kasvojen yllä, luonnottomissa tai suurenmoisissa maalauksissa jotka selittävät Vedan elävöittämää Intian uskontoa, vanhojen alkemian kirjojemme kryptisissä vertauskuvissa, seremonioissa joita on vietetty kaikkien salaseurojen sisäänpääsyssä, sieltä löytyy merkkejä opista, joka on kaikkialla sama, ja kaikkialla huolellisesti salattu.»

Vuonna 1861 hän julkaisi jatkona teoksen nimeltä La Clef des Grands Mystères (suom. Suurten mysterioiden avain). Suomeksi teos ilmestyi vuonna 1921 Ruusu-Risti-aikakauslehdessä Pekka Ervastin kääntämänä. Myöhempiä Levin maagisia töitä olivat muun muassa Fables et Symboles (’tarinoita ja kuvia’, 1862), ja La Science des Esprits (’henkien tiede’, 1865). Vuonna 1868 hän kirjoitti kirjan Le Grand Arcane, ou l’Occultisme Dévoilé ('’suuri salaisuus’, paljastettu okkultismi). Teos kuitenkin julkaistiin vasta vuonna 1898.

Lévin perintö

Lévin versio magiasta nousi suureen suosioon, varsinkin hänen kuolemansa jälkeen. Spiritualismi oli suurta huvia Atlantin molemmin puolin 1800-luvun puolivälin jälkeen, ja siivitti hänen teostensa suosiota. Hänen maagiset opetuksensa olivat vapaita kiihkoilusta, Lévi ei esimerkiksi teeskennellyt olevansa minkään muinaisen salaseuran vihitty. Hän liitti tarot-kortit maagiseen järjestelmäänsä, ja sittemmin tarot on ollut yksi länsimaisten maagikkojen perusvälineistä. Hänellä oli suuri vaikutus Hermetic Order of the Golden Dawn -järjestön rituaaleihin sekä Aleister Crowleyyn, ja tästä johtuu, että Lévi muistetaan yhtenä nykyaikaisen magian perustajista.

Katso myös

• Kabbala
• Uusplatonismi

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Éliphas Lévi Wikimedia Commonsissa

• Eliphas Lévi – Suuri 1800-luvun tietäjä.
• Elämäkerta. (ranskaksi)
• Lévin teoksien digiversioita (Arkistoitu – Internet Archive) www.hermeetikko.com e-kirjasto.