Electric Fields
| Electric Fields | |
|---|---|
 Electric Fields, 2024. |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 2015– |
| Tyylilaji | elektroninen musiikki, pop, soul |
| Kotipaikka | Adelaide, Etelä-Australia, Australia |
| Laulukieli | englanti, pitjantjatjara, yankunytjatjara |
| Jäsenet |
Zaachariaha Fielding, laulu |
| Levy-yhtiö | |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
Electric Fields on vuonna 2015 Adelaidessa perustettu australialainen elektronisen musiikin duo, jonka muodostavat laulaja Zaachariaha Fielding sekä kosketinsoittaja ja tuottaja Michael Ross. Electric Fields yhdistää modernia elektronista soul-musiikkia ja aboriginaalien kulttuuria musiikissaan. Yhtye laulaa pääosin englanniksi, mutta käyttää kappaleissaan myös Australian alkuperäiskieliä, kuten pitjantjatjaraa ja yankunytjatjaraa. Electric Fields on julkaissut EP-levyn sekä useita singlejä. Electric Fields edusti Australiaa vuoden 2024 Eurovision laulukilpailussa kappaleellaan "One Milkali (One Blood)".[1][2][3]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]2011–2020: Yhtyeen perustaminen ja Inma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2011 Zaachariaha Fielding koe-esiintyi The X-Factor Australia (Australian versio The X Factor -ohjelmaformaatista) -kilpailun 3. tuotantokaudella ja esitti koe-esiintymisessään Tracy Chapmanin kappaleen "Talkin Bout a Revolution". Micheal Ross vuorostaan koe-esiintyi The X-Factor Australian 5. tuotantokaudella vuonna 2013 Phil Collinsin kappaleella "You Can't Hurry Love".[4]
Fielding ja Ross ovat esiintyneet Electric Fields -yhtyeenä vuodesta 2015 lähtien. Heidän musiikkityylinsä on sekoitus poppia, soulia ja electronicaa. Yhtyettä on verrattu muun muassa Daft Punkiin ja Nina Simoneen.[4]
Kesäkuussa 2016 yhtye julkaisi ensimmäisen EP-levynsä Inma, joka on saanut nimensä Aṉangu-alkuperäisasukkaiden naisten Inma-nimisestä kulttuurisesta seremoniasta. Fielding itse kuuluu Aṉangu-alkuperäisasukkaisiin ja siksi Electric Fields käyttääkin kappaleissaan usein Aṉangussa puhuttuja alkuperäiskieliä, kuten pitjantjatjaraa ja yankunytjatjaraa yhdistäen samalla sanoitukset moderniin elektroniseen pop-musiikkiin. Yhtye käsittellee kappaleissaan usein aboriginaalien kulttuuria ja käyttää kappaleissaan myös runsaasti tarinankerrontaa. Electric Fieldsin musiikkia on soitettu muun muassa vuoden 2016 Spirit Festival ja Adeleide Fashion Festival -festivaaleilla sekä Triple J -radiokanavalla.[5] Vuonna 2016 yhtye voitti Emily Burrows Award -palkinnon, joka annetaan tunnustuksena Etelä-Australian artistien sekä yhtyeiden ammattimaiselle kehitykselle.[6]
Vuonna 2017 Electric Fields voitti "Vuoden paras uusi tulokas" -palkinnon National Indigenous Music Awards 2017 -palkinnonjakotilaisuudessa.[7] Yhtye sai myös "Vuoden artisti" -ehdokkuuden vuoden 2018 National Indigenous Music Awards -palkinnonjakotilaisuudessa.[8]
Joulukuussa 2018 yhtyeen ilmoitettiin kilpailevan Australian vuoden 2019 euroviisukarsintana toimineessa Eurovision – Australia Decides -kilpailussa. Yhtyeen kilpailukappale oli nimeltään "2000 and Whatever". 9. helmikuuta 2019 pidetyssä finaalissa yhtye sai toiseksi eniten ääniä sekä tuomaristolta että yleisöltä, ja sijoittui näin ollen kilpailussa toiseksi. Toukokuussa 2019 Electric Fields toimi Australian raadin pisteidenantajana vuoden 2019 Eurovision laulukilpailussa. Samana vuonna yhtye järjesti kiertueen, jossa he esittivät "2000 and Whatever" -kappaletta.
Vuoden 2019 heinäkuussa Electric Fields sai kaksi ehdokkuuta vuoden 2019 National Indigenous Music Awards -palkinnonjakotilaisuudessa.
3. huhtikuuta 2020 Electric Fields teki yhteistyötä norjalaisen yhtyeen KEiiNOn kanssa. He julkaisivat yhdessä kappaleen "Would I Lie".
Vuonna 2020 yhtye esitti virtuaalisen esityksen Paul Kellyn ja Kev Carmodyn kappaleesta "From Little Things Big Things Grow" yhdessä Jessica Mauboyn, Missy Higginsin ja John Butlerin kanssa. Esitys nauhoitettiin Adeleiden kasvitieteellisessa puutarhassa ja esitettiin 23. elokuuta 2020 ABC Televisionin kuusiosaisessa The Sound -pandemiasarjassa.
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]EP-levyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 2016 – Inma
Singlet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 2019 – 2000 and Whatever
- 2019 – Vision
- 2021 – Gold Energy
- 2022 – Catastrophe
- 2023 – We the People
- 2023 – Anpuru Maau Kutjpa
- 2024 – One Milkali (One Blood)
Featuring-artistina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 2017 – No Other High (Touch Sensitive feat. Electric Fields)
- 2020 – Would I Lie (KEiiNO feat. Electric Fields)
- 2021 – Must Be Love (Tseba feat. Electric Fields)
- 2022 – Fight for Me (Barkaa feat. Electric Fields)
- 2024 – Red Future (Snotty Nose Rez Kids feat. Electric Fields)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Electric Fields to represent Australia in Malmö eurovision.tv. 5.3.2024. EBU. Viitattu 5.3.2024. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Diaz, Sebastian: Australia: Electric Fields heading to Eurovision with “One Milkali (One Blood)” 5.3.2024. wiwibloggs.com. Viitattu 5.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Davies, Meg: 🇦🇺 Australia: Electric Fields to Eurovision 2024 5.3.2024. eurovoix.com. Viitattu 5.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Jiandani, Sanjay (Sergio): Australia: Electric Fields will fly to Malmo! 5.3.2024. esctoday.com. Viitattu 5.3.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Christopher, Lissa: Electric Fields: Don't try putting us in a box 5.10.2017. smh.com.au. Viitattu 5.3.2024. (englanniksi)
- ↑ LIVE ACT – Electric Fields selectmusic.com.au. Viitattu 5.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Emily Burrows Award recipients hit WOMADelaide 9.3.2017. apraamcos.com.au. Arkistoitu 2.2.2019. Viitattu 5.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Electric Fields to compete for Eurovision place 4.12.2018. sbs.com.au. Viitattu 5.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Fuamoli, Sosefina: Baker Boy, Kardajala Kirridarra, Jessica Mauboy amongst National Indigenous Music Award nominees 9.7.2018. theaureview.com. Viitattu 5.3.2024. (englanniksi)
