Elämää kuoleman jälkeen
| Elämää kuoleman jälkeen | |
|---|---|
| Livet efter döden | |
 Virallinen elokuvajuliste |
|
| Ohjaaja | Klaus Härö |
| Käsikirjoittaja | Klaus Härö |
| Tuottaja | |
| Säveltäjä | Matti Bye |
| Kuvaaja | Robert Nordström |
| Leikkaaja | Thomas Täng |
| Lavastaja | Markus Packalén |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Citizen Jane Productions |
| Levittäjä | Nordisk Film |
| Ensi-ilta | |
| Kesto | 81 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | ruotsi |
| Budjetti | 960 000 euroa[1] |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Elämää kuoleman jälkeen (ruots. Livet efter döden) on vuonna 2020 ensi-iltansa saanut suomalainen draamaelokuva, jonka on käsikirjoittanut ja ohjannut Klaus Härö. Elokuvan pääosissa ovat Peik Stenberg, Martin Paul, Lena Labart, Sara Arnia ja Jonas Bergqvist. Elokuva kertoo Nissestä (Stenberg), joka totuttelee elämään ilman hiljattain kuollutta vaimoaan.[1]
Elämää kuoleman jälkeen sai ensi-iltansa 6. maaliskuuta 2020.[2] Se ehti olla teattereissa vain 10 päivää, ennen kuin elokuvateatterit suljettiin koronapandemian takia.[3] Elokuva päätettiin tuoda uudelleen teattereihin, kun koronatilanne olisi helpottunut[3]. Kun elokuva oli taas saatu teattereihin marraskuussa 2020, uudet koronarajoitukset astuivat voimaan[3]. Elokuvan näki teattereissa lopulta vain 27 623 katsojaa[4]. 960 000 euron budjetilla se tuotti lipputuloja 287 766 euroa[4].
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Peik Stenberg | … | Nisse |
| Martin Paul | … | Stefan |
| Lena Labart | … | Elsa |
| Sara Arnia | … | Brita |
| Jonas Bergqvist | … | pappi |
| Kent Sjöman | … | hautausurakoitsija |
| Stan Saanila | … | hautausmaan vahtimestari |
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vastaanotto | |
|---|---|
| Arvostelupisteet | |
| Julkaisu | Pisteet |
| Helsingin Sanomat Pertti Avola |   [5] |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Livet efter döden Suomen elokuvasäätiö. Viitattu 14.8.2020.
- ↑ Elämää kuoleman jälkeen Finnkino. Arkistoitu 1.10.2020. Viitattu 14.8.2020.
- ↑ a b c Klaus Härön elokuvasta tuli poikkeusajan irvokas ruumis – koronatuki kuitenkin pelasti tuotantoyhtiön Yle Uutiset. 3.1.2022. Viitattu 3.4.2022.
- ↑ a b https://www.ses.fi/wp-content/uploads/2022/01/Elokuvien-katsojaluvut-lipputulot-ja-SES-tuet-Tammikuu-2022.xlsx
- ↑ Avola, Pertti: Klaus Härön omiin nuoruudenkokemuksiin perustuva ohjaus kuuluu varmasti kotimaisen elokuvan koko vuoden parhaisiin teoksiin. Helsingin Sanomat, 5.3.2020. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.8.2020.