Egyptinparru

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kalle Hintsanen veistää parrua egyptinparrupiilukirveellä 1930-luvulla.
Egyptinparrulasti Magirus-Deutz Saturn -kuorma-auton lavalla Punkaharjun Shell-huoltoasemalla 1960-luvulla.

Egyptinparru on poikkileikkaukseltaan suurin piirtein neliön muotoinen parru, joka on vähintään 75 millimetriä paksu ja joka on pituudeltaan 3–6,7 metriä.[1]

Parruja on käytetty Egyptissä savimajojen katoissa. Niistä on tehty myös rakennustelineitä. Kapenevat parrut kiristyvät tellingeissä itsestään, kun ne sidotaan köydellä yhteen.[2] Iso määrä parruja tarvittiin esimerkiksi Assuanin patotyömaalle. [3]

Parrut tehtiin alkujaan veistämällä, tarkoitukseen valmistetulla piilukirveellä ja yleensä männystä. Veistäminen tapahtui tyvestä lähtien, jolloin oksankohdat tuli veistetyksi myötäsukaan. Lisäksi pyrittiin seuraamaan puun syitä eikä rikkomaan niitä.[4][5] Veistettyjä parruja ostettiin pientilallisilta hankintakauppana. Myöhemmin siirryttiin parrujen sahaamiseen.[3] Puutavaralajia on viety Suomesta Egyptiin ainakin 1900-luvun alusta.[6]

  1. Egyptinparru (Egyptian balk) Forest.fi. Viitattu 12.11.2023.
  2. Jaakkonen, Pasi: Suomesta viedään maailmalle posketon määrä puuta – sen sitoma hiilidioksidi ylittää kirkkaasti autoilijoiden päästöt Ilta-Sanomat. 27.4.2019. Viitattu 12.11.2023.
  3. a b Komonen, Jussi: Egyptinparrua 'vestetään' Suur-Saimaan rantamilla. Helsingin Sanomat, 5.4.1963. Sanoma Osakeyhtiö.
  4. Hytönen, Jorma: Puumalan Liehtalanniemen museotalon rakennustapaselostus. Savonlinnan museo, 2018. Teoksen verkkoversio.
  5. Harmoinen, Taina: Egyptinparrut – Tärkeä vientituote anttola.fi. 2017.
  6. Suomen Metsämuseo Lusto Kysy museolta. Arkistoitu 12.11.2023. Viitattu 12.11.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finlandia-katsaus 340 (uutisfilmi vuodelta 1957 sisältää katkelman egyptinparrujen ostaja Karamin käynnistä Suomessa, alkaa kohdasta 3:40)