Efesos

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Efesos
Ἔφεσος
Efesoksen arkeologista aluetta, etualalla Efesoksen teatteri.
Efesoksen arkeologista aluetta, etualalla Efesoksen teatteri.
Sijainti

Efesos
Koordinaatit 37°56′31″N, 27°20′43″E
Valtio Turkki
Paikkakunta Efes, Selçuk, İzmir
Historia
Tyyppi kaupunki
Ajanjakso n. 1000 eaa.–1000 jaa.
Huippukausi n. 500-luku eaa.–200-luku jaa.
Kulttuuri antiikki
varhaiskeskiaika
Valtakunta hellenistiset valtakunnat
Rooman valtakunta
Bysantin valtakunta
Alue Joonia
Unescon maailmanperintökohde nimellä
Efesos
Aiheesta muualla

Efesos Commonsissa

Efesos (m.kreik. Ἔφεσος, lat. Ephesus) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Jooniassa nykyisen Turkin länsirannikolla.[1][2][3] Sen arkeologinen alue sijaitsee nykyisessä Efesissä noin kolme kilometriä länteen Selçukista ja noin 70 kilometriä etelään İzmiristä.[4][5][6]

Efesos oli joonialaisten kreikkalaisten siirtokunta ja yksi koko antiikin ajan merkittävimpiä kreikkalaisia kaupunkeja. Efesoksen seudulla on ollut kreikkalaista asutusta viimeistään 900-luvulla eaa. Laajempaa mainetta kaupunki alkoi saada 500-luvulla eaa., kun sinne rakennettiin suuri Artemiin temppeli.[7] Samoihin aikoihin kaupungin valloitti Lyydian kuningas Kroisos. Myöhemmin Efesos kuului eri aikoina muun muassa Persian, Aleksanteri Suuren ja Pergamonin valtakuntiin, kunnes se vuonna 133 eaa. liitettiin Rooman valtakuntaan.[8][9]

Roomalaisella kaudella Efesos nousi suurimpaan kukoistukseensa. Se toimi Asian eli Vähän-Aasian provinssin pääkaupunkina,[7] ja sinne rakennettiin useita huomattavia rakennuksia. Kaupunki oli asukasluvultaan Rooman valtakunnan suurimpia. Efesoksesta tuli myös tärkeä varhaiskristillinen keskus ja myöhemmin myös pyhiinvaelluskohde. Varhaisella bysanttilaisella kaudella asutus siirtyi lähelle nykyistä Selçukia, sillä kaupungin satama liettyi vähitellen umpeen. Nykyään Efesoksen rauniot sijaitsevat usean kilometrin etäisyydellä rannikosta.[2][8]

1800-luvulla aloitetut arkeologiset kaivaukset ovat palauttaneet pienen osan kaupungin muinaisesta loistosta. Erityisen vaikuttava nähtävyys on Celsuksen kirjaston julkisivu, joka rakennettiin 1970-luvulla uudelleen alkuperäisistä rakennuskivistään. Sen sijaan suuresta Artemiin temppelistä on enää jäljellä vain kivikasoja sekä yksi pylväs.[8] Efesoksen arkeologinen alue on Unescon maailmanperintökohde vuodesta 2015.[10]

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Efesos sijaitsi Kaystros-joen (nyk. Küçük Menderes) suulla Joonian rannikolla, entisellä Lyydian alueella.[3] Kaupunki sijaitsi alun perin rannikolla joen suun eteläpuolella. Nykyisin sen paikka on noin viisi kilometriä sisämaassa joen suiston liettymisen vuoksi.[11]

Efesoksen topografinen kartta: mm. kukkulat ja rannikon siirtyminen arkaaiselta roomalaiselle kaudelle tultaessa.

Alkuperäisen joonialaisen siirtokunnan kaupunkikeskus sijaitsi Koressoksen luonnonsataman lähellä eli myöhemmän kaupungin pohjoisosassa. Kaupungin akropolis-kukkula eli niin kutsuttu Koressoksen akropolis oli Peion-vuoren eli nykyisen Panayır-dağin pohjoisosa, joka työntyi niemenä merenlahteen.[2][11][12] Artemiin temppeli sijaitsi siitä seitsemän stadioninmittaa eli noin 1,2 kilometriä itään. Perinteisen, Herodotokseen perustuvan käsityksen mukaan kaupunkikeskus olisi siirretty 500-luvulla eaa. tai viimeistään 400-luvun eaa. alkupuolella idemmäksi Artemiin temppelin ympäristöön, toisin sanoen lähemmäksi nykyisen Selçukin kaupungin paikkaa. On kuitenkin mahdollista, että kaupunki ainoastaan laajeni 500-luvusta eaa. ja tuli tällä tavoin lähemmäksi temppeliä.[1][2][13] Hellenistisen ja roomalaisen kauden Efesoksen kaupunkikeskus sijaitsi puolestaan Peion-vuoren länsipuolella ja sen sekä Preon-vuoren eli nykyisen Bülbül-dağin välisessä laaksossa.[2][14]

Alkuperäisen kaupungin lähellä sijaitsi kylä tai esikaupunki nimeltä Smyrna. Se sijaitsi Koressoksen akropoliin lounaispuolella hellenistis-roomalaisen kauden kaupungin keskustan paikalla.[1][3] Vanhan akropoliin vieressä ollut satama tunnettiin Koressoksen satamana. Kaupungin toinen satama tunnettiin nimellä Panormos, mutta sen paikkaa ei tunneta.[3][1] Efesos oli lähin ja paras satamapaikka Sardiille, joka sijaitsi noin 540 stadioninmittaa eli kolmen päivän matkan päässä sisämaahan. Näin kaupunki esiintyy historiassa usein maihinnousupaikkana Sardiihin matkanneille.[3][15]

Efesoksen kaupunginmuurien jäänteitä.

Efesoksen kaupunkivaltion hallussa ollut alue tunnettiin nimellä Efesiē (Ἐφεσίη) tai Efesia (Ἐφεσία). Se oli suhteellisen suurikokoinen, ja sen kooksi on arvioitu yli 500 neliökilometriä.[1] Strabon kuvaa Efesoksen sijainnin olleen erinomainen ja paras kaupankäynnille koko Vähässä-Aasiassa. Kaupungin ympäristössä oli hedelmällistä tasankoa, ja seutu tuotti muun muassa hyvää viiniä. Strabonin mukaan Efesoksen alueella sijaitsi jo mainittujen paikkojen lisäksi muun muassa Ortygia-niminen lehto, jossa kasvoi erityisesti sypressejä, ja jonka läpi virtasi Kenkhreios-niminen joki. Sen lähellä sijaitsi Solmissos-vuori. Kaupungin ja Artemiin temppelin paikan välistä virtasivat Marnas (nyk. Dervenddere) ja Selinus-joet. Kaystroksen pohjoispuolella sijaitsi Selinusia- tai Selenusia-niminen järvi tai laguuni.[3]

Osa Efesoksen seudun rannikosta oli Strabonin mukaan Samoksen peraia-aluetta. Hän kertoo samoslaisten ja efesoslaisten tehneen jossakin vaiheessa vaihtokaupan, jossa samoslaiset saivat Anaian (tai Neapoliin) ja efesoslaiset Marathesionin.[3] Efesoksen alueesta etelään sijaitsi Prienen poliksen alue.[1] Pohjoisessa, Kaystroksen pohjoispuolella, Gallesos- eli Gallesion-vuori erotti Efesoksen alueen Kolofonin alueesta.[3] Sisämaassa Efesoksen itäpuolella sijaitsi puolestaan Magnesian alue. Efesoksesta johti tie Magnesian, Tralleiksen ja Nysan kautta Antiokheiaan Maiandroksen varrella, ja edelleen muun muassa Laodikeiaan ja Apameiaan.[3]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoria ja mytologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisimmat tunnetut asutusjäänteet Efesoksen seudulla ovat peräisin myöhäiseltä kalkoliittiselta kaudelta ja varhaiselta pronssikaudelta 4000–2000-luvuilta eaa. 1300-luvulta eaa. paikalta on joitakin merkkejä mykeneläisten kreikkalaisten läsnäolosta. Tuon aikainen asutus sijaitsi nykyisellä Ayasolukin kukkulalla lähellä nykyistä Selçukia.[6][16]

Efesoksen Artemis. Veistos roomalaiselta kaudelta n. 125–175 jaa.

Joonialaiset kreikkalaiset asuttivat Efesoksen paikan noin 1000 eaa. Tuohon aikaan siellä oli alun perin kaarialaisten ja lelegien varhaisempi asutus, jossa oli Kybelelle eli Jumalten äidille omistettu pyhäkkö. Joonialaiset perustivat kaupunkinsa Koressokseen noin 1,2 kilometriä pyhäköstä länteen.[2][6] Kreikkalaisen perinteen mukaan siirtokuntalaisia johti Ateenan kuninkaan Kodroksen poika Androklos. Kaupungissa sijaitsi tämän jälkeen joonialaisten kuninkaallinen asunto tai kuninkaanistuin (basileion). Kuninkaallisen suvun jäseniä kutsuttiin nimityksellä basileus, ja heillä oli tiettyjä etuoikeuksia, kuten ensimmäinen istuin kisoissa, oikeus käyttää purppuraväriä sekä johtoasema Demeterin kulttimenoissa.[3][17]

Joonialaiset asuttajat yhdistivät paikalla harjoitetun varhaisemman kultin Artemiihin. Näin syntyi Efesoksen Artemis, hyvin itämainen muunnelma, joka poikkesi monin tavoin kreikkalaisesta Artemiista. Efesoksen Artemis oli kaupungin pääjumaluus, ja tunnettiin myös nimellä Efesia. Pausaniaan mukaan Efesoksen Artemiin temppelin perustivat Kaystros-joen poika Efesos ja autoktooninen Kresos.[3][18]

Kreikkalaisessa mytologiassa Efesoksen paikan alkuperäinen nimi oli Smyrna, mikä oli peräisin samannimisestä amatsonista.[3] Tätä ei kuitenkaan tule sekoittaa Smyrnan kaupunkiin. Efesoksen Smyrna on tunnistettu kyläksi, joka sijaitsi joonialaisten alkuperäisen siirtokunnan paikan lounaispuolella myöhemmän kaupungin keskustan paikalla, ja oli olemassa viimeistään 700-luvulla eaa.[6] Strabon selitti kylän nimen sillä, että osa se olisi ollut alkuperäinen Smyrna, josta osa efesoslaisista olisi lähtenyt ja perustanut varsinaisen Smyrnan kaupungin.[3] Toisaalta on ehdotettu, että Efesoksen Smyrnan olisivat asuttaneet Smyrnasta tulleet.[1] Smyrnan lisäksi Efesoksen varhaisina niminä esiintyvät myös Samorna, Trekheia, Ortygia ja Ptelea. Myös nimi Efesos oli peräisin yhdeltä amatsoneista.[3][19] Plinius vanhempi mainitsee vielä yhden nimen, Alope, joka kaupungilla olisi ollut Troijan sodan aikaan, sekä nimen Morges.[20] Kertomus amatsoneista kytkeytyy myös Artemiihin.[3]

Arkaainen kausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kimmerialaiset hyökkäsivät Lyydiaan kuningas Ardyksen aikana vuonna 645 eaa., ja etenivät Kaystroksen laaksoon uhaten Efesosta. Efesos oli jossakin vaiheessa sodassa myös Magnesian kanssa, minkä on täytynyt sijoittua aikaan ennen kuin kimmerialaiset tuhosivat Magnesian, sillä nämä tekivät ilmeisesti useamman hyökkäyksen alueelle.[3][6] 600-luvun eaa. jälkimmäisellä puoliskolla Efesoksesta tuli tyrannia, ja sen ensimmäisinä tyranneina toimivat Pythagoras ja Melas. 600-luvulla eaa. kaupungissa toimi varhaisin tunnettu elegisti Kallinos. Efesos löi omaa elektrum- ja hopearahaa 600-luvun eaa. lopulta lähtien.[1][6]

Efesoksen lyömä raha, n. 620–600 eaa. Kuvituksessa uroshirven etuosa sekä neliskulmainen rahaleima.

Efesos päätyi Lyydian vallan alle kuningas Kroisoksen aikana noin 560 eaa.[6] Se joutui Joonian kreikkalaiskaupungeista ensimmäisenä hyökkäyksen kohteeksi, mahdollisesti siksi, että se tarjosi Lyydialle yhteyden merelle.[3] Kroisos piiritti kaupunkia, jolloin efesoslaiset yhdistivät sen pitkällä köydellä Artemiin temppeliin, jota myös Kroisos kunnioitti.[13] Saatuaan kaupungin valtansa alle Kroisos rahoitti uuden Artemiin temppelin rakentamista ja siirrätti kreikkalaisten kaupungin vanhalta paikaltaan Koressokselta tasamaalle temppelin ympärille, ilman muureja. Noin 550 eaa. Efesos oli lyhyen aikaa demokratia ateenalaisen Aristarkhoksen toiminnan kautta.[6]

Persialaiset valtasivat Efesoksen Harpagoksen johdolla vuonna 546 eaa. 500-luvun eaa. jälkimmäisellä puoliskolla kaupungissa toimi ensimmäisenä sarkastina tunnettu Hipponaks. 500- ja 400-lukujen taitteen kummankin puolin siellä eli myös filosofi Herakleitos.[6] Tämän koulukuntaa kaupungissa kutsutaan efesoslaiseksi koulukunnaksi. Efesoksesta oli kotoisin myös 400-luvulla eaa. elänyt Hermodoros, Herakleitoksen ystävä, joka ajettiin maanpakoon. Hänen kerrotaan auttaneen roomalaisia decemvirejä Kahdentoista taulun lakien muotoilussa.[3]

Kun ateenalaiset ja eretrialaiset tekivät monien muiden joonialaisten kanssa sotaretken Sardiihin Joonian kapinan alussa vuonna 499 eaa., he purjehtivat Efesokseen ja jättivät laivansa Koressokseen. Muutamat efesoslaiset toimivat heidän oppainaan läpi Kaystroksen laakson ja yli Tmolos-vuorten. Sardiin poltettuaan joonialaiset perääntyivät, mutta persialaiset voittivat heidät Efesoksessa.[3][21] Laden taistelun vuonna 494 eaa. jälkeen Mykale-vuorelle paenneet khioslaiset siirtyivät yöaikaan Efesokseen, jossa naiset viettivät juuri Thesmoforia-juhlaa. Efesoslaiset, jotka luulivat tulijoita ryöväreiksi, surmasivat heidät tai ainakin useita heistä.[3][22] Efesoslaiset itse eivät ilmeisesti ottaneet osaa Joonian kapinaan, eikä heillä ollut laivoja mukana Laden taistelussa.[3] Kun Kserkses poltatti Vähän-Aasian kreikkalaiset temppelit noin vuonna 480 eaa., vain Efesoksen Artemiin temppeli säästettiin.[6]

Klassinen kausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Efesos oli demokratia arkaaisen kauden lopulta vuodesta 492 eaa. lähtien.[1] Klassisella kaudella Efesos kuului Ateenan johtamaan Deloksen meriliittoon vuodesta 466 eaa. lähtien. Se esiintyy liiton verotusluetteloissa vuosina 454/453–415/414 eaa. Efesos kapinoi Ateenaa vastaan peloponnesolaissodan aikana noin vuonna 414 eaa., jonka jälkeen se osallistui sotaan Spartan ja Persian puolella Ateenaa vastaan.[1][6]

Peloponnesolaissodan lopulla ateenalaiset nousivat maihin Efefoksessa Thrasylloksen johdolla, mutta heidät voitettiin.[23] Spartan laivasto rantautui Efesokseen Lysandroksen johdolla vuonna 407 eaa., sillä heidän tarkoituksenaan oli keskustella Kyyroksen kanssa Sardiissa. Ateenalaiset, jotka pitivät tukikohtanaan Notionia, päätyivät spartalaisten kanssa meritaisteluun, jossa heidät voitettiin jälleen.[24] Aigospotamoin taistelun jälkeen efesoslaiset pystyttivät Artemiin temppeliin Lysandroksen patsaan. Spartan menetettyä asemansa ja Kononin voitettua Knidoksen taistelun vuonna 394 eaa., efesoslaiset kuitenkin pystyttivät temppeliinsä Kononin ja Timotheoksen patsaat, minkä myös samoslaiset tekivät Heraionissa.[3][25]

Efesoksen lyömä tetradrakhma, n. 387–295 eaa. Kuvituksessa mehiläinen ja kaupungin nimen alkukirjaimet ΕΦ, Ef sekä uroshirvi, taatelipalmu ja virkamiehen nimi ΠΑΡΘΕΝΙΟΣ, Parthenios.

Herostratos poltti Efesoksen Artemiin temppelin vuonna 356 eaa.[6] Aleksanteri Suuri saapui kaupunkiin armeijoineen vuonna 334 eaa. Hän tarjoutui rakentamaan temppelin uudelleen, mutta efesoslaiset kieltäytyivät tarjouksesta. Efesoksen viimeinen tyranni oli Hegesias, joka murhattiin vuonna 323 eaa.[6] Efesos löi omaa pronssirahaa 300-luvulta eaa. lähtien.[1]

Hellenistinen kausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Efesoksen lyömä tetradrakhma, n. 258–202 eaa. Kuvituksessa Artemis sekä uroshirvi, virkamiehen nimi ΣΩΣΙΣ, Sōsis ja kaupungin nimen alkukirjaimet ΕΦ, Ef.

Efesos alkoi kasvaa hellenistisellä kaudella eli Aleksanteri Suuren ajan jälkeen. Se vaihtoi omistajaa useaan kertaan diadokkisodissa. Aluksi Efesos kuului Lysimakhoksen alueisiin. Lysimakhos perusti kaupungin uudelleen noin vuonna 290 eaa. ja siirrätti sen Artemiin temppelin ympäristöstä nykyisin tunnetulle paikalleen noin 1,5 kilometriä lännemmäksi, tuolloiselle merenrannalle, ja rakensi muurit kaupungin ympärille.[6] Hän myös antoi sille vaimonsa Arsinoen mukaan nimen Arsinoeia (tai vain Arsinoe). Uusi nimi ei kuitenkaan jäänyt pysyvään käyttöön, vaan vanha nimi palautui Lysimakhoksen kuoleman jälkeen. Joskus Lysimakhoksen kaupunkiin on viitattu myös nimellä Nea Efesos, ”Uusi Efesos”.[2][3][26]

Strabon kertoo, etteivät asukkaat halunneet siirtyä uuteen paikkaan. Siksi Lysimakhos odotti voimakasta sadetta ja käski sitten tukkia vesiojat, niin että vanha, tasangolla sijainnut kaupunki alkoi tulvia. Tämän jälkeen asukkaat muuttivat uuteen paikkaan mielellään. Stefanos Byzantionlainen kertoo toisen version, jonka mukaan vanha kaupunki olisi tuhoutunut luonnollisessa Kaystros-joen tulvassa, jossa hukkui paljon asukkaita.[3][19] Pausaniaan mukaan Lysimakhos siirrätti uuteen Efesokseensa asukkaita Kolofonista ja Lebedoksesta, mikä merkitsi näiden kaupunkien taantumaa.[3][27]

Lysimakhoksen valtakausi kesti tämän kuolemaan vuoteen 281 eaa. saakka. Tämän jälkeen Efesos kuului Seleukideille. Ptolemaios II valtasi kaupungin vuonna 260 eaa. ja Antiokhos III takaisin Seleukideille vuonna 197 eaa.[6] Hannibal pakeni Antiokhoksen luokse Efesoksen kautta noin vuonna 195–190 eaa., ja nämä tapasivat kaupungissa.[3][6][28]

Antiokhos talvehti kaupungissa Rooman–Syyrian sodana aikana, piti sitä päämajanaan ja suunnitteli koko Vähän-Aasian liittämistä valtakuntaansa.[3][29] Vuonna 191 eaa. hänen laivastonkomentajansa Polyksenidas kärsi tappion merellä Rooman ja Eumenes II:n yhdistynyttä laivastoa vastaan, ja vetäytyi Efesokseen, jonka sataman roomalaiset sulkivat.[6][30] Roomalaiset valtasivat Efesoksen Antiokhoksen kärsimän tappion jälkeen.[6]

Roomalainen kausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhainen roomalainen kausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Efesoksen arkeologista aluetta ja Kuretes-katua.
Efesoksen arkeologista aluetta, taustalla Efesoksen teatteri.

Roomalaiset jakoivat armeijansa kolmeen osaan, ja yksi osa asettui Magnesiaan, yksi Tralleikseen ja yksi Efesokseen.[3][31] Roomalaiset liittivät Efesoksen Pergamonin alueisiin kiitoksena Eumeneelle tuesta sodassa Antiokhosta vastaan. Attalos II:n aikana kaupungin satama kärsi vahinkoja, kun Kaystroksen suulle rakennettiin aallonmurtaja, jonka oli tarkoitus vähentää sataman liettymistä, mutta kävikin päin vastoin. Viimeinen Attaloksista, Attalos III, kuoli vuonna 133 eaa. ja jätti valtakuntansa perintönä roomalaisille. Tällöin Aristonikos, jonka äiti oli efesoslainen ja isä äidin väitteen mukaan Eumenes, yritti saada Pergamonin kruunun itselleen. Efesoslaiset vastustivat yritystä, ja hänet kukistettiin meritaistelussa Kymen edustalla.[3]

Tämän jälkeen, eli vuodesta 133 eaa., Efesos kuului Rooman valtakuntaan, ja toimi samalla perustetun roomalaisen Asian (Vähän-Aasian) provinssin pääkaupunkina ja maaherran pääasiallisena asuinpaikkana.[3] Mithridateen sodissa 88–66 eaa. Efesos tuki Mithridates VI:tta. Kaupunkilaiset kaatoivat roomalaisten patsaat. Kaikki kaupungin roomalaiset surmattiin, myös sellaiset, jotka olivat hakeneet sieltä turvaa. Mithridates nai Monimen, kaarialaisen Filopoimen Stratonikeialaisen tyttären, ja teki Filopoimenista Efesoksen hallitsijan. Efesoslaiset kuitenkin murhasivat pian Mithridateen sotapäällikön Zenobioksen. Sulla rankaisi efesoslaisia siitä, että nämä olivat luopuneet Roomasta. Tämän jälkeen kaupunki menetti itsenäisen poliittisen merkityksensä.[3][6]

Roomalaisella kaudella Efesos esiintyy paikkana, jonka kautta roomalaiset tyypillisimmin saapuivat Vähään-Aasiaan. Cicero kävi kaupungissa ensimmäisen kerran vuonna 74 eaa. ja toisen kerran matkallaan Kilikian provinssiinsa vuonna 51 eaa., jolloin hänet otettiin vastaan juhlallisuuksilla ikään kuin hän olisi tullut maaherraksi Efesokseen itseensä.[3][32] Siellä kävivät myös muun muassa Metellus Scipio ennen Farsaloksen taistelua, Julius Caesar samoihin aikoihin vuonna 48 eaa., Cassius ja Brutus vuonna 44 eaa. ennen Filippoin taistelua sekä Marcus Antonius vuonna 41 eaa. saman taistelun jälkeen. Antonius armahti Efesoksessa pääosan Cassiuksen ja Brutuksen kannattajista, ja vaati kaupunkilaisilta hyvitykseksi korkeita veroja. Samoihin aikoihin kaupungissa murhattiin Kleopatran karkotettu sisar Arsinoe IV. Antoniuksen ja Kleopatran laivasto kokoontui Efesoksessa ennen heille tappiollista Aktionin taistelua. Taistelun jälkeen voittoisa Octavianus kävi Efesoksessa vuonna 30/29 eaa. ja antoi efesoslaisten pystyttää kaupunkiinsa temppelin jumalaksi julistetulle Julius Caesarille.[3][6][33]

Rooman keisarikausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Strabon kävi Efesoksessa vuonna 29 eaa., ja kuvaa kaupungin tuonaikaista kukoistusta. Se oli koko Asian provinssin tärkein kauppapaikka, ja merkittävä satama, josta kuljetettiin Vähän-Aasian tuotteita Roomaan.[3][6] Kaupunki kärsi suuria vaurioita maanjäristyksessä vuonna 23 jaa., ja sitä kunnostettiin osaksi keisarillisilla rahoilla.[6]

Paavalin saarna Efesoksessa. Eustache Le Sueur, 1649.

Apostoli Paavali tuli Efefokseen toisella lähetysmatkallaan noin vuonna 52 jaa. yhdessä Priscillan ja Aquilan kanssa.[6][34] Tämän jälkeen kaupungissa toimi juutalaiskristillinen saarnaaja Apollos.[6][35] Paavali palasi Efesokseen kolmannella lähetysmatkallaan ja viipyi siellä kolme vuotta, noin 53–55 jaa., ja oli sen seurakunnan varsinainen perustaja.[6][36][37] Apostolien tekojen mukaan kaupungissa syntyi Paavalin siellä ollessa mellakka, kun kaupungin hopeasepät, jotka valmistivat hopeasta Artemiin temppelin pienoismalleja, pelkäsivät menettävänsä tulonsa uuden uskon levitessä. Heidät kutsui koolle hopeaseppä Demetrios, ja mellakan keskuksena oli Efesoksen teatteri, jossa huudettiin ”Suuri on Efesoksen Artemis!” -huutoja. Lopulta kaupungin sihteeri sai mellakan rauhoittumaan.[36] Myös muun muassa Luukas kävi Efesoksessa.[6]

Paavali osoitti myöhemmin Efesoksen seurakunnalle Uuteen testamenttiin kuuluvan Kirjeen efesolaisille.[3][36] Myöhemmin sille oli osoitettu myös Ignatioksen kirje efesolaisille. Efesoksen seurakunta oli yksi Aasian seitsemästä seurakunnasta Johanneksen ilmestyksessä, ja esiintyy niistä ensimmäisenä.[38] Efesoksen ensimmäinen piispa oli Timotheos (Timoteus), joka kärsi marttyyrikuoleman ensimmäisen vuosisadan lopulla.[6] Kristinuskon vahvistuessa Efesoksesta kehittyi tärkeä pyhiinvaelluskohde, sillä legendan mukaan apostoli Johannes ja Neitsyt Maria olivat muuttaneet sinne Palestiinasta.[9][8]

Efesoksen lyömä raha, n. 222–235. Kuvituksessa keisari Severus Alexander sekä filosofi Herakleitos.

Barea Soranus yritti maaherrana Neron aikana toimiessaan avata kaupungin liettynyttä satamaa, jonka Attaloksen toiminta oli osaksi pilannut.[3][39] Roomalaisen kauden Efesoksesta olivat kotoisin muun muassa maantieteilijä Artemidoros Efesoslainen sekä samanniminen unienselittäjä, joka tunnetaan erotukseksi yleensä nimellä Artemidoros Daldislainen. Vuonna 98 Efesoksessa toimi pakanafilosofi Apollonios Tyanalainen. Keisari Trajanus kävi kaupungissa vuonna 113/114. Keisari Hadrianus kävi siellä kahdesti, vuosina 124 ja 129/130. Myöhempi keisari Antoninus Pius toimi prokonsulina Efesoksessa vuonna 135/136. Keisari Lucius Verus kävi kaupungissa vuonna 162/163 sotaretkellään Parthiaan. Paluumatkalla vuonna 166/167 Veruksen joukot levittivät kulkutautia Efesoksen kautta.[6]

Efesos kärsi suuria tuhoja maanjäristyksessä jälleen vuonna 262. Pian tämän jälkeen sinne hyökkäsivät gootit. Muun muassa Artemiin temppeli tuhoutui, eikä kaupunki palannut enää entiseen loistoonsa, vaikka sitä kunnostettiinkin. Efesos lakkasi lyömästä rahaa samoihin aikoihin. Lisää tuhoisia maanjäristyksiä iski kaupunkiin noin vuosina 350–375. Kaupunkia rakennettiin uudelleen voimakkaasti 300-luvun lopulla.[6][16]

Efesoksen kirkolliskokous kuvattuna mosaiikissa Notre-Dame de Fourvièren basilikassa Lyonissa.

Kolmas ekumeeninen kirkolliskokous, Efesoksen kirkolliskokous, järjestettiin Efesoksessa vuonna 431.[6] Siinä käsiteltiin Kristuksen olemukseen liittyviä teologisia kysymyksiä, ja päätettiin myöntää Neitsyt Marialle nimitys Jumalansynnyttäjä (Theotokos). Kristittyjen keisareiden aikana Efesos tunnettiin nimityksellä ”Aasian ensimmäinen ja suurin metropolis” (ἡ πρώτη καὶ μεγίστη μητρόπολις τῆς Ἀσίας, hē prōtē kai megistē mētropolis tēs Asias).[3]

Myöhempi historia ja kaivaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Efesoksen niin kutsutun Terassitalon 2 freskojen entisöintiä.

Antiikin aikaisen kaupungin paikka jäi sisämaahan lopullisesti bysanttilaisen keskiajan kuluessa. Osa asutuksesta siirtyi bysanttilaisen linnan ympärille nykyiselle Ayasolukin kukkulalle noin kolmen kilometrin päähän. Seudun satama siirrettiin nykyiseen Kuşadasıin, joka sijaitsee rannikolla noin 20 kilometrin päässä. Efesoksen kaupunki pieneni ja keskittyi Koressoksen alueelle, ja se ympäröitiin entistä pienemmän alueen kattaneilla bysanttilaisilla muureilla. Antiikin aikainen paikka säilyi asuttuna 900-luvulle saakka.[8][6][16] Sen korvannut Ayasolukin kukkulan asutus on kehittynyt nykyiseksi Selçukin kaupungiksi, joka toimii piirikunnan pääkaupunkina. Osmanit valtasivat sen vuonna 1426.[2][6]

Efesoksen rakennusten kiviä on uudelleenkäytetty myöhempiin rakennuksiin, ja niitä on viety todennäköisesti aina Konstantinopoliin saakka. Tämä selittää muun muassa suurikokoisen Artemiin temppelin häviämisen lähes kokonaan ajan kuluessa. Lopulta antiikin aikainen kaupunki peittyi, kun maanpinta alueella kohosi joen littymisen seurauksena samalla kun rannikko siirtyi.[3]

Kaupungin paikka tunnistettiin 1800-luvulla, jonka jälkeen alkoivat myös sen kaivaukset. 1900-luvun aluessa kaivauksia johti D. G. Hogarth. Vuodesta 1896 Efesoksen ja Artemiin temppelin arkeologisia kaivauksia on suorittanut Itävallan arkeologinen instituutti. Kaivaukset jatkuvat edelleen.[11] Efesoksen arkeologinen alue liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 2015.[10]

Yhteiskunta ja kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Efesos oli valtiomuodoltaan demokratia vuodesta 492 eaa. lähtien, lukuun ottamatta lyhyttä oligarkista kumousta vuonna 334 eaa. Kaupungissa oli bule eli neuvosto, gerusia eli vanhinten neuvosto sekä demos eli kansankokous. Kaupungin virkamiehistä tiedetään nimeltä virat prytani (prytanis), sihteeri (grammateus) ja epikletos. Efesoksen valtiomuoto oli mukana Aristoteleen koulukunnan kokoelmassa 158 kaupungin valtiomuodot.[1][3]

Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymejä Efesios (Ἐφέσιος), Efesitēs (Ἐφεσίτης) ja Efeseus (Ἐφεσεύς).[1][3] Kansalaiset liitettiin aina johonkin fyleen eli heimoon sekä khiliastykseen. Heimoja oli viisi: Bembineis (Bembinaioi), Efesioi, Euonymoi, Karenaioi ja Teioi. Kansalaisuuksia voitiin myöntää ansioituneille ulkopaikkakuntalaisille.[1]

Efesoksen Artemiin kultti oli kaupungin tärkein. Kaupungissa vietettiin Artemisia- ja Efesia-juhlia, jotka saattavat olla sama juhla. Lisäksi siellä vietettiin ainakin Dionysia- ja Thesmoforia-juhlia. Kaupungin kalenterin kuukausista ainakin kuusi oli samannimisiä kuin attikalaisessa kalenterissa.[1]

Efesos oli menestyksekäs Olympian kisoissa. Sillä tiedetään olleen kisavoittoja koko antiikin ajalla ainakin 20.[40] Lisäksi efesoslaisia on kirjattu ainakin Isthmian ja Nemean kisojen voittajien joukkoon.[1]

Rakennukset ja löydökset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaavakuva 1: Koko Efesos.[14][41]

Yleiskuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Efesoksen arkeologisen alueen pääalueet sekä muut lähistön arkeologiset alueet ovat:

  • Artemiin temppelin alue
  • Hallinnollisen agoran alue
  • Kuretes-katu, joka yhdistää Hallinnollisen ja Kaupallisen agoran alueet
  • Kaupallisen agoran eli Alemman agoran ja Marmorikadun alue
  • Koressoksen ja Arkadiane-kadun alue
  • Nykyisen Ayasolukin kukkulan bysanttilais- ja osmaniaikaiset kohteet

Tärkeimmät rakennukset ja muut kohteet ovat (numerot viittaavat kaavakuviin):[14][41]

  1. Artemiin temppeli
  2. Artemiin alttari
  3. Koressoksen satama
  4. Kybelen eli Jumalten äidin pyhäkkö
  5. Bysanttilainen akvedukti
  6. Koressoksen arkaainen muuri
  7. Damianoksen stoa
  8. Seitsemän unikeon luola
  9. Armenialainen kulttipaikka
  10. Magnesian portti
  11. Hellenistinen kaupunginmuuri
  12. Itäinen gymnasion
  13. Itäisen gymnasionin basilika
  14. Pyhän Luukkaan hauta (nk.)
  15. Lähdekaivo
  16. Hallinnollisen agoran kylpylä
  17. Nymfaion
  18. Hallinnollinen agora
  19. Doorilainen portti ja agoran eteläpylväikkö
  20. Hallinnollisen agoran temppeli
  21. Basilika-stoa
  22. Buleuterion (”Odeion”)
  23. Rhodoslainen peristyyli
  24. Prytaneion
  25. Prytaneionin pitotalo
  26. Prytaneionin kathodos
  27. Prytaneionin chalcidicum
  28. Pollion muistomerkki ja Domitianuksen lähdekaivo
  29. Hydrekdokheion
  30. Domitianuksen temppeli
  31. Nk. nissi (niche) -muistomerkki
  32. Memmiuksen muistomerkki
  33. Hydreion
  34. Pyöreä muistomerkki Panayır-dağilla
  35. Herakleen portti
  36. Kuretes-katu
  37. Trajanuksen porttirakennus
  38. Trajanuksen nymfaion
  39. Kylpyläkatu
  40. Hadrianuksen temppeli
  41. Variuksen kylpylä eli Skholastikian kylpylä
  42. Akatemian katu
  43. Latriini ja nk. ”ilotalo”
  44. Alytarkhos-stoa
  45. Hellenistinen kaivo
  46. Heksagon / Nymfaion
  47. Oktagon
  48. Androkloksen heroon
  49. Hadrianuksen portti
  50. Terassitalo 1
  51. Terassitalo 2
  52. Alttari
  53. Hellenistinen peristyylitalo
  54. Nk. siltarumpuportti
  55. Celsuksen kirjasto
  56. Agoran eteläportti
  57. Dionysios Reettorin hauta
  58. Tiiliholvaus (Embaton)
  59. Pyöreä muistomerkki lähdekaivolla
  60. Marmorikatu
  61. Kaupallinen agora (Tetragonos-agora)
  62. Neron halli
  63. Agoran länsiportti
  64. Agoran pohjoisportti
  65. Länsikatu
  66. Medusan portti
  67. Serapeion
  69. Pyöreä muistomerkki
  70. Pyhän Paavalin luola (nk.)
  71. Teatterin aukio lähdekaivolla
  72. Arkadianen itäportti
  73. Hellenistinen kaivotalo
  74. Teatteri
  75. Bysanttilainen pitotalo
  76. Bysanttilainen kaupunginmuuri
  77. Teatterikatu
  78. Teatterigymnasion
  79. Apsiksella varustettu rakennus
  80. Bysanttilainen palatsi
  81. Arkadiane
  82. Arkadianen pylväikkö
  83. Nelipylväinen muistomerkki
  84. Kirkko eteläisellä Arkadianella
  85. Eksedra
  86. Keskinen sataman portti
  87. Eteläinen sataman portti
  88. Pohjoinen sataman portti
  89. Sataman myymälöitä
  90. Sataman kylpylän atrium thermarium
  91. Sataman kylpylä
  92. Sataman gymnasion
  93. Verulanuksen hallit
  94. Marian kirkko
  95. Marian kirkon baptisterion
  96. Marian kirkon episkopeion
  97. Olympieion
  98. Akropolis
  99. Macellum
  100. Bysanttilainen kaivotalo
  101. Myöhäisantiikkinen peristyylitalo
  102. Nk. ”Halkeaman temppeli”
  103. Stadion
  104. Kirkko stadionilla
  105. Vediuksen gymnasion
  106. Koressoksen portti
  108. Etelätie Magnesian portilta
  110. Ylempi sisäänkäynti Efesokseen
  111. Alempi sisäänkäynti Efesokseen
  113. Bysanttilais-osmaniaikainen linnoitus
  114. Pyhän Johanneksen basilika
  115. Mykeneläinen hauta
  116. Klassinen hauta
  117. Esihistoriallisen asutuksen alue
  118. Bysanttilainen akvedukti
  119. Vainojen portti
  121. Isa beyn moskeija
  122. Isa beyn hamam

Artemiin temppeli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Efesoksen Artemiin temppeli

Artemision eli Efesoksen Artemiille omistettu temppeli oli ja on edelleen Efesoksen tunnetuin rakennus. Sen paikalla oli historian kuluessa useita eri temppeleitä. Ensimmäinen suurikokoinen temppeli rakennettiin arkaaisella kaudella noin vuodesta 560–550 eaa. alkaen, ja se uusittiin tulipalon jälkeen klassisen ja hellenistisen kauden taitteessa noin vuosina 350–230 eaa. Kumpikin näistä temppeleistä oli yksi koko antiikin Kreikan suurimpia temppelirakennuksia. Myöhempi temppeli luettiin hellenistisellä kaudella yhdeksi maailman seitsemästä ihmeestä.[42][43][44]

Efesoksen Artemiin temppeli sijaitsi useimpien muiden Artemiin temppeleiden tavoin kaupungin ulkopuolella.[43] Paikka oli noin 1,5 kilometriä länteen hellenistisen ja roomalaisen kauden Efesoksen keskikaupungista.[2]

Varhaiset pyhäköt

Artemiin temppelin paikalla oli kulttitoimintaa jo pronssikaudella ennen joonialaisten tuloa alueelle.[45] Varhaisin pienikokoinen kreikkalainen temppeli, joka sijaitsi myöhemmän, tunnetumman temppelin paikalla, rakennettiin 700-luvulla eaa. Seuraavan kerran pyhäkköaluetta uusittiin 600-luvun eaa. lopulla tai 500-luvun eaa. alussa.[42]

Myöhempi arkaainen temppeli

Ennallistuspiirros Artemiin temppelistä. Philip Schaff, A dictionary of the Bible, 1887.
Ennallistus Artemiin temppelistä Miniatürk-miniatyyripuistossa Istanbulissa.

Ensimmäistä suurempaa Artemiin temppeliä alettiin rakentaa arkaaisella kaudella noin vuonna 560–550 eaa. Lyydian kuningas Kroisos tuki sen rakentamista rahallisesti.[2][43][46] Temppelin arkkitehdeiksi esitetään perinteisesti Khersifron Knossoslainen ja hänen poikansa Metagenes.[2][43]

Temppeli edusti joonialaista tyyliä. Sen stylobaatin koko oli 55,1 × 115,1 metriä.[2][47] Temppeli oli dipteraalitemppeli, toisin sanoen sitä kiersi kauttaaltaan kaksinkertainen pylväsrivistö.[42] Ulkolaidalla oli lyhyillä sivuilla kahdeksan pylvästä ja pitkillä sivuilla 20[42] tai 21 pylvästä.[47] Pylväiden kokonaismääräksi on eräässä arviossa esitetty 104.[42] Sisällä temppelissä oli pronaos, naos eli cella ja mahdollisesti myös opisthodomos. Naoksen oletetaan olleen sekos eli kattamaton (hypetraali) seinien ympäröimä huone. Sisällä naoksessa oli jumalattaren kulttikuva. Temppelin alttari sijaitsi poikkeuksellisesti sen länsipuolella, ei itäpuolella, niin kuin kreikkalaisissa temppeleissä yleensä oli tapana.[42][2]

Temppeli paloi vuonna 356 eaa. Perinteisen käsityksen mukaan palo oli tuhopoltto, jonka sytytti paikallinen Herostratos.[2]

Klassinen temppeli

Artemiin temppelin jäänteet.

Palaneen temppelin paikalle rakennettiin uusi samankaltainen temppeli. Sen arkkitehdit olivat Paionios, Demetrios ja Kheirokrates.[42] Rakennustyöt alkoivat noin vuonna 350 eaa. ja temppeli valmistui pääosiltaan noin vuonna 250–230 eaa.[2][48]

Uusi temppeli noudatti pääosin alkuperäisen mittasuhteita, mutta sijaitsi korkeammalla jalustalla.[2] Temppelin stylobaatin koko oli noin 64,8 × 125,2 metriä[48] (toisessa lähteessä noin 51,5 × 111,5 metriä).[47] Myös uusi temppeli oli dipteraalitemppeli. Lisäksi pronaoksen puolella oli kolmas rivi pylväitä. Lyhyillä sivuilla oli 8–9 pylvästä ja pitkillä sivuilla yleisimmän tulkinnan mukaan 21 pylvästä. Temppelin pylväiden kokonaismääräksi on arvioitu 117.[42][44] Pylväiden korkeus oli noin 18,4 metriä.[42] Sisällä temppelissä oli vanhan temppelin tavoin pronaos ja naos ja oletettavasti myös opisthodomos[42] (tai adyton).[48] Myös tämän temppelivaiheen naos saattoi olla kattamaton.[48]

Alttari sijaitsi temppelin länsipuolella aiempien temppeleiden tapaan. Se oli U-kirjaimen muotoinen ja sen pituus oli lähes 40 metriä.[2][3] Temppeli oli ympäröity temenos-muurilla, joka rajasi pyhäkköaluetta ja kiersi temppelin noin yhden stadioninmitan eli 180 metrin etäisyydellä. Sen sisäpuolinen alue tarjosi turvaa turvananojille.[42]

Gootit tuhosivat temppelin vuonna 263.[42][2] Se rakennettiin uudelleen vielä osittain, kunnes se tuhottiin lopullisesti vuonna 401, samaan aikaan kuin kultti päättyi kristinuskon nousun myötä.[3][49] Tämän jälkeen temppelin kivet käytettiin suureksi osaksi uudelleen.[42][3] Nykyisin temppelin koristeosia on British Museumissa.[2] Temppelistä itsestään on paikan päällä jäljellä enää sen perustuksia ja yksi osittain entistetty pylväs.[42][43]

Arkaainen ja klassinen kaupunki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäisestä arkaaisen kauden kaupungista sekä klassisen kauden kaupungista ei tiedetä paljoakaan. Niistä on säilynyt vain vähän, koska samoilla paikoilla on ollut myöhempiä rakennuksia myöhäisantiikkiin saakka, ja lisäksi varhaisempien vaiheiden kaivauksia on suoritettu ylipäätäänkin vain vähän.[1][11] Tiedot perustuvat ennen kaikkea kirjallisiin lähteisiin.

Koressoksen akropoliilta tehdyt varhaisimmat löydöt ovat 700-luvulta eaa. Akropolis tasoitettiin roomalaisella kaudella, mikä on tuhonnut paljon varhaisempia jäänteitä. Suurin osa alueen jäänteistä on roomalaiselta ja bysanttilaiselta kaudelta.[12] Arkaainen kaupunki on ollut ympäröity muurein ainakin 500-luvulla eaa. Panayır-dağin pohjoisrinteestä on löydetty joitakin muurin osia, joiden arvellaan olevan peräisin kyseisestä kaupunginmuurista.[1] Kaupungissa sijaitsi Apollon Pythiokselle omistettu temppeli.[2]

Klassisella kaudella 400-luvulla eaa. kaupungissa tiedetään piirtokirjoitusten perusteella olleen Apollon Patroiokselle ja Zeus Patroiokselle omistetut pyhäköt. Kaupungissa on ollut jonkinlainen teatteri jo 300-luvun eaa. lopulla ennen myöhemmän, hellenistisen teatterin valmistumista. 300-luvulla eaa. kaupungissa oli myös useita gymnasioneja.[1] Varhaisesta kaupungista on löydetty katua sekä joitakin hautoja muun muassa myöhemmän Hallinnollisen agoran alueelta.[2][11]

Kaivausten perusteella arkaaisen ja klassisen kauden kaupungin maanpinta sijaitsi noin 3,0–3,5 metriä alempana kuin myöhemmän roomalaisen kauden kaupungin maanpinta.[2]

Hellenistinen ja roomalainen kaupunki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Efesoksen näkyvillä olevat rauniot edustavat Lysimakhoksen uudelleen perustamaa hellenistisen ja roomalaisen kauden kaupunkia. Pääosa näkyvistä raunioista on roomalaisen kauden rakennuksista.[2][11] Kaupunki oli ympäröity noin yhdeksän kilometriä pitkällä kaupunginmuurilla. Alakaupunki rakennettiin Hippodamoksen nimiin laitetussa asemakaavassa. Vanhaa asemakaavaa noudatti lähinnä Kuretes-katu.[2][11]

Hallinnollisen agoran alue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaavakuva 2: Efesoksen Hallinnollisen agoran alue.[14][41]

Hallinnollinen agora

Hallinnollinen agora tai Valtion agora sijaitsi kaupungin eteläosassa Bülbül-dağin ja Panayır-dağin välisessä laaksossa. Se oli kaupungin hallinnollinen keskus ainakin varhaiselta keisarikaudelta lähtien, ja sen ympärillä sijaitsivat tärkeimmät hallintorakennukset.[50]

Agoran koko oli noin 160 × 58 metriä. Sen pohjoislaitaa rajasi suurikokoinen Basilika-stoa. Sen pohjoispuolella sijaitsivat muun muassa Buleuterion ja Prytaneion. Agoran keskellä sijaitsi niin kutsuttu Hallinnollisen agoran temppeli ja länsipuolella Domitianuksen temppeli. Agoran länsisivulla kulkeva katu tunnetaan Domitianuksen katuna tämän temppelin mukaan, ja eteläsivun katu Magnesian portin katuna. Agoran luoteiskulmasta sai alkunsa Kuretes-katu.[50][2]

Basilika-stoa

Basilika-stoan raunioita.

Hallinnollisen agoran pohjoissivulla sijaitsi kolmilaivainen basilika, jota käytettiin kaupallisiin tarkoituksiin ja oikeuden istuntoihin. Se rakennettiin vuonna 11 jaa. Basilikan pituus oli sama kuin agoran, noin 160 metriä, ja leveys 20 metriä. Sen julkisivussa oli 67 joonialaista pylvästä.[50][2] Basilikan paikalla oli hellenistisellä kaudella ollut yksilaivainen stoa eli pylväshalli, jonka leveys oli noin 8,6 metriä.[2]

Basilika-stoan länsipäässä sijaitsi sen laajennos, jota kutsutaan latinankielisellä nimellä Chalcidicum siksi, että se vastaa Vitruviuksen kuvausta vastaavista basilikojen laajennoksista. Itäpäässä sijaitsi toinen vastaava laajennos, joka muodosti peristyylipihan.[50][2][51][52]

Buleuterion (”Odeion”)

Buleuterion, jota kutsutaan usein ”Odeioniksi”.

Buleuterion eli neuvoston kokoontumispaikka sijaitsi Hallinnollisen agoran pohjoislaidalla Basilika-stoan pohjoispuolella. Sitä on perinteisesti kutsuttu Odeioniksi, sillä se saattoi toimi myös odeionina. Buleuterion rakennettiin nykyisin tunnettuun muotoonsa 100-luvun jaa. puolivälissä. Rakennus muistutti pientä roomalaista teatteria, ja sen leveys oli noin 46 metriä. Katsomoon mahtui noin 1 400–1 500 henkeä. Taustan näyttämörakennus oli kaksikerroksinen.[2][53][54]

Rhodoslainen peristyyli

Buleuterionin länsipuolella sijaitsi temenos eli pyhäkköalue, joka tunnetaan tutkimuksessa nimellä Rhodoslainen peristyyli. Se koostui avoimesta peristyylipihasta, jonka koko oli noin 33 × 28 metriä ja joka oli ympäröity kolmelta sivulta joonialaisilla pylväiköillä. Pihan länsiosassa oli podium, jolla oli kaksi pientä temppeliä. Ne rakennutti keisari Augustus noin vuonna 29 eaa.[50][2]

Prytaneion

Prytaneionin rauniot.

Prytaneion sijaitsi Hallinnollisen agoran pohjoislaidalla länteen Rhodoslaisesta peristyylistä. Se rakennettiin alun perin 200-luvun alussa eaa., ja se uusittiin Augustuksen aikana. Rakennus edusti doorilaista tyyliä, ja sen julkisivussa oli kuusi pylvästä. Julkisivun puolella oli peristyylipiha, jonka koko oli noin 26 × 22 metriä. Sen pohjoispylväikkö toimi sisäänkäyntinä varsinaiseen rakennukseen, jonka keskussalia ympäröi joukko pienempiä huoneita. Prytaneion oli omistettu Hestia Bulaian kultille, ja siellä sijaitsi kaupungin pyhä hestia-tuli.[50][55]

Hallinnollisen agoran temppeli

Agoran keskellä sijaitsi niin kutsuttu Hallinnollisen agoran temppeli,[50] jota on aiemmin usein pidetty Isikselle omistettuna temppelinä.[50][56] Se saattoi todellisuudessa olla kuitenkin Divus Juliuksen ja Dea Roman temppeli. Se oli peripteraalitemppeli, jossa oli 6 × 10 pylvästä.[50]

Domitianuksen temppeli

Domitianuksen temppelin rauniot.

Keisari Domitianukselle omistettu temppeli rakennettiin tämän aikana vuosina 81–96 jaa., jolloin Efesos sai neokoros-oikeuden eli oikeuden rakentaa keisarikultille omistettu temppeli. Domitianuksen murhan ja damnatio memoriaen jälkeen temppeli omistettiin uudelleen Vespasianukselle. Temppeli oli pseudodipteraali, jonka peristasiksessa oli 8 × 13 pylvästä. Julkisivu oli kaksikerroksinen. Temppelin sisällä oli pronaos ja naos, jonka edessä oli neljä lisäpylvästä. Temppelin itäpuolella oli reliefein koristeltu alttari.[2][57][58]

Hallinnollisen agoran kylpylä

Hallinnollisen agoran koilliskulmassa sijaitsi kylpylä, joka on aiemmin tulkittu usein virheellisesti Variuksen kylpyläksi. Se rakennettiin 100-luvulla jaa. Rakennuksesta on säilynyt erityisesti sen länsiosan caldariumia, jossa on ollut syvennyksissä seitsemän lämmintä allasta. Kylpylään on todennäköisesti liittynyt palaistra. Lähellä on sijainnut myös gymnasion.[2][50]

Hydrekdokheion

Hallinnollisen agoran lounaiskulmassa sijaitsi Hydrekdokheion-niminen lähdekaivo. Sen rakennutti prokonsuli C. Laecanius Bassus noin vuonna 80–82 jaa. Sen antiikin aikainen nimi mainitaan piirtokirjoituksessa. Lähdekaivon päävesisäiliön koko oli noin 12,4 × 8,3 metriä. Rakennuksen julkisivu oli kaksikerroksinen, ja se oli koristeltu veistoksilla, jotka esittivät jumalattaria, joenjumalia ja mereneläviä, kuten merihevosia.[2][50]

Pollion muistomerkki

Lähellä Domitianuksen kadun ja Kuretes-kadun kulmausta, Hydrekdokheionista pohjoiseen, sijaitsi C. Sextilius Pollion muistomerkki, jonka pystytti C. Offilius Proculus ajanlaskun alun tienoilla. Sitä laajennettiin vuonna 93 jaa. lisäämällä siihen nymfaion eli lähdekaivo. Se oli koristeltu veistoksilla, jotka esittivät Odysseuksen ja Polyfemoksen kohtaamista.[2][50]

Nymfaion

Agoran eteläpuolella, Magnesian portin kadun toisella puolella, oli suurikokoinen lähdekaivo, jota kutsutaan usein Nymfaioniksi. Se rakennettiin alun perin vuonna 92/93 jaa. Sitä laajennettiin 100-luvulla ja se kunnostettiin vielä 300-luvulla. Lähdekaivo sai vetensä akveduktista.[2][50]

Kuretes-kadun varsi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuretes-katua.

Kuretes-katu on nykyaikainen nimitys Hallinnollisen ja Kaupallisen agoran yhdistävälle kadulle. Sen antiikin aikainen nimi saattoi olla Embolos tai Plateia. Kadun varrella oli useita julkisia rakennuksia ja muistomerkkejä, mutta myös varakkaiden asuintaloja.[59]

Memmiuksen muistomerkki ja Hydreion

Kuretes-kadun ja Domitianuksen kadun risteyksen lähellä sijaitsi niin kutsuttu Memmiuksen muistomerkki. Se oli omistettu Gaius Memmiukselle ja rakennettiin noin vuonna 50–25 eaa. Se on Efesoksen harvoja joten kuten jäljellä olevia hellenistisen kauden rakennelmia. Muistomerkki oli tornimainen ja muistutti hellenistisiä hauta- ja kunniamuistomerkkejä. Muistomerkin lähellä sijaitsi Hydreion-lähdekaivo, joka rakennettiin ensimmäisellä vuosisadalla jaa. ja uusittiin 200-luvulla jaa. Sen edessä oli Diocletianuksen ja tetrarkkien patsaat.[2][60][61]

Trajanuksen nymfaion

Trajanuksen nymfaionin rauniot.

Trajanuksen nymfaion sijaitsi Kuretes-kadun varrella sen pohjoispuolella. Se rakennettiin keisari Trajanuksen hallituskaudella noin vuonna 104–114 jaa. Nymfaionissa oli suuri vesiallas, jota ympäröi kolmelta sivulta teatterin näyttämön taustaseinää jäljitellyt kaksikerroksinen seinä. Sen alakerta oli koristeltu kompositapylväillä ja yläkerta korinttilaisilla pylväillä. Pylväiden välit oli koristeltu patsailla. Keskellä oli Trajanuksen patsas.[2][62][63]

Hadrianuksen temppeli

Hadrianuksen temppelin rauniot.

Keisari Hadrianukselle omistettu temppeli sijaitsi Kuretes-kadun varrella osana Variuksen kylpylän rakennuskokonaisuutta. Se rakennettiin Hadrianuksen itsensä aikana 117–138 jaa. Efesos sai tuolloin toisen neokoros-oikeutensa sitten Domitianuksen temppelin rakentamisen. Temppelin julkisivussa oli portiikki, jossa oli neljä korinttilaista pylvästä ja niiden päällä kaari. Temppelin tynnyriholvatun cellan leveys oli noin 7,5 metriä ja syvyys noin 5,0 metriä. Sen oven yläpuolella oli naishahmoa esittänyt reliefi. Temppelin friisit esittivät Efesoksen perustamiseen liittyneitä mytologisia aiheita.[2][64][65]

Variuksen kylpylä eli Skholastikian kylpylä

Variuksen kylpylä sijaitsi nykyisen Panayır-dağin kukkulan lounaispuolen alarinteessä. Se rakennettiin alun perin 100-luvulla jaa. Sen uusi noin vuonna 400 kristitty Skholastikia-niminen nainen, josta rakennus on saanut toisen nimensä. Rakennuksen raunioissa on edelleen tämän patsas. Kylpylän sisäänkäyntihuoneena toimi apsiksen muotoinen apodyterium. Sieltä oli pääsy frigidariumiin, tepidariumiin, caldariumiin ja sudatoriumiin. Kylpylässä oli hypokaustijärjestelmä. Kylpylän yhteydessä sen pohjoispuolella oli paidiskeion eli latriini sekä asuinrakennus, joka on usein tulkittu virheellisesti ilotaloksi.[2][66][67]

Terassitalo 1 ja Terassitalo 2

Nimillä Terassitalo 1 (vasemmalla, kattamaton) ja Terassitalo 2 (oikealla, katettu) rauniot.

Kuretes-kadun eteläpuolella vastapäätä Variuksen kylpylää sijaitsee kahden yksityistalokorttelin rauniot. Niistä idempi tunnetaan nimellä Terassitalo 1 ja lännenpuoleinen, joka on paremmin säilynyt ja nykyisin katettu, nimellä Terassitalo 2. Rakennukset olivat varakkaiden yksityistaloja. Varhaisimmat talot alueella ovat ensimmäiseltä vuosisadalta eaa., ja niissä asuttiin 600-luvulle jaa. saakka. Pitkän historian aikana taloihin tehtiin usein muutoksia. Rakennukset olivat kaksikerroksisisa, ja niiden keskiössä oli avoin peristyylipiha. Sisäseinät oli koristeltu hienoilla freskoilla ja lattiat mosaiikeilla. Taloissa oli lämmitysjärjestelmä ja juokseva vesi, ja osassa oli omat kylpytilat. Nykyisin rakennuksia on ennallistettu, ja työ on käynnissä edelleen.[2][68][69]

Nymfaion ja Oktagon

Niin kutsutut Nymfaion ja Oktagon sijaitsivat kumpikin Kuretes-kadun varrella. Ne olivat oletettavasti hauta-herooneita, jotka oli rakennettu ajanlaskun alun jommalla kummalla puolella. Nymfaion oli koristettu doorilaisilla puolipylväillä, joiden päällä oli joonialaiset pylväät. Se rakennettiin nymfaioniksi eli lähdekaivoksi vasta kristillisellä kaudella. Oktagon oli samankaltainen kahdeksankulmainen hautarakennus, jossa oli korinttilaiset pylväät ja valeovi. Sen katto oli pyramidimainen.[2]

Kaupallisen agoran alue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaavakuva 3: Efesoksen Kaupallisen agoran alue.[14][41]

Marmorikatu

Marmorikatua.

Marmorikaduksi kutsutaan katua, joka kulkee Kaupallisen agoran itäpuolelta. Se saa alkunsa Celsuksen kirjastolta, kulkee teatterin ohi ja päättyy stadionille. Katu on saanut nimensä marmoripäällystyksestään, joka tehtiin 400-luvulla.[2]

Celsuksen kirjasto

Celsuksen kirjaston rauniot.

Celsuksen kirjasto sijaitsee Kureettien kadun ja Marmorikadun kulmauksessa olevan aukion länsilaidalla. Se on prokonsuli Tiberius Julius Celsus Polemaeanukselle rakennettu hautarakennus ja heroon, joka toimi myös kirjastona. Kirjasto rakennettiin vuosina 110–135. Se tuhoutui vuoden 262 maanjäristyksessä, jonka jälkeen sitä kunnostettiin. Julkisivu romahti lopulta uudessa maanjäristyksessä 900-luvulla. Nykyisin rakennus on yksi Efesoksen arkeologisen alueen tunnetuimpia ja näyttävimpiä kohteita.[2][70][71][72][73]

Kirjaston julkisivu on kaksikerroksinen, ja sen alemmassa kerroksessa on kompositapylväitä ja ylemmässä kerroksessa korinttilaisia pylväitä. Julkisivu on ollut rikkaasti koristeltu, ja siinä on ollut muun muassa neljän tiedollisen hyveen naispuolisten henkilöitymien patsaat. Kirjaston pääsalin koko oli noin 180 neliömetriä. Siellä säilytettiin yli 12 000 kirjakääröä, mikä tekee siitä antiikin kolmanneksi suurimman tunnetun kirjaston Aleksandrian ja Pergamonin kirjastojen jälkeen. Salin perällä on apsis, jonka alla oli Celsuksen sarkofagin sisältänyt hautakammio. Kirjaston lähellä sijaitsi auditorium, jota käytettiin luentoihin.[2][71][73][71][72]

Kaupallinen agora

Kaupallinen agora eli Alempi agora sijaitsi laaksossa Marmorikadun länsipuolella. Se rakennettiin alun perin 200-luvulla eaa. heti kaupungin uudelleen perustamisen yhteydessä. Se uusittiin ensimmäisellä vuosisadalla eaa. ja uudestaan ensimmäisellä vuosisadalla jaa., jälleen 200-luvulla ja vielä noin 379–395. Agora säilyi käytössä 600-luvulle saakka.[2][74]

Agora oli neliönmuotoinen, minkä vuoksi se tunnettiin myös nimellä Tetragonos-agora, ja sen sivujen pituus oli noin 112 metriä. Sitä reunustivat kaikilta sivuilta kaksilaivaiset stoat eli pylväshallit, joiden takana oli myymälätiloja. Itäpuolen pylväikön ja Marmorikadun välissä sijaitsi niin kutsuttu Neron halli. Agoran keskellä oli horologion eli yhdistetty vesi- ja aurinkokello.[2][74]

Agoralle johti kolme pääporttia: Länsiportti niin kutsutulta Länsikadulta, Eteläportti eli niin kutsuttu Mazaioksen ja Mithridateen portti Celsuksen kirjaston edessä olevalta aukiolta, ja Pohjoisportti teatterin edessä olevalta aukiolta.[2][74]

Serapeion

Länsikadun eteläpuolella sijaitsi temppeli, joka tulkitaan yleensä Serapeioniksi eli Serapikselle omistetuksi temppeliksi. Se oli tehty Efesoksessa toimineita lukuisia egyptiläisiä kauppiaita varten. Temppeliä alettiin rakentaa oletettavasti 100-luvulla jaa., mutta se jäi keskeneräiseksi. Temppelin koko oli noin 29,2 × 36,7 metriä. Se muistutti prostyylitemppeliä, ja sen portiikissa oli kahdeksan noin 14–15 metriä korkeaa korinttilaista pylvästä.[2][75][76]

Koressoksen ja Arkadianen alue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaavakuva 4: Efesoksen Koressoksen alue.[14][41]

Koressos oli Efefoksen kaupunginosa, joka käsitti teatterin ja sataman välisen alueen Arkadiane-kadun pohjoispuolella.[77]

Arkadiane

Arkadiane-katua.

Arkadiane oli itä-länsisuuntainen katu, joka kulki teatterilta satamaan. Sen pituus oli 528 metriä ja leveys noin 11 metriä, ja se oli reunustettu kummaltakin sivulta noin viisi metriä leveillä pylväskäytävillä, joissa oli myymälätiloja ja mosaiikkilattiat. Kadussa oli kolme kaistaa, joista keskimmäinen oli kärryille. Sataman päässä katu päättyi Sataman porttiin, joka oli koristeltu joonialaisen tyylin mukaisesti. Katu sai lopullisen muotonsa keisari Arcadiuksen aikana 300-luvulla. Suunnilleen kadun puolessa välissä sijaitsi nelipylväinen muistomerkki, joka rakennettiin 500-luvulla.[2][78]

Teatteri

Efesoksen teatteri.

Efesoksen teatteri sijaitsi nykyisen Panayır-dağin kukkulan länsirinteessä. Se rakennettiin alun perin hellenistisellä kaudella tai varhaisella roomalaisella kaudella kreikkalaisena teatterina. Nykyaikaan säilyneessä muodossaan se on roomalainen teatteri ja peräisin ensimmäiseltä vuosisadalta jaa. Teatteri muistetaan muun muassa efesoslaisten mellakasta apostoli Paavalia vastaan. Rakennusta käytettiin paitsi näytelmiin myös ekklesiasterionina. Myöhemmällä roomalaisella kaudella se muutettiin sopivaksi gladiaattorinäytäntöihin.[2][79][80]

Teatteri oli tyypillinen puolikaarenmuotoinen teatteri, jonka keskiössä oli orkhestra. Teatterin katsomossa oli sen myöhemmässä roomalaisessa vaiheessa 62 penkkiriviä, jotka oli jaettu vaakasuuntaisilla käytävillä kolmeen osaan ja pystysuuntaisilla käytävillä sektoreihin. Katsomoon mahtui suurimmillaan noin 24 000–25 000 henkeä. Teatterin katsomon yläosassa sijaitsi ilmeisesti Nemeseion eli Nemesikselle omistettu pyhäkkö. Teatterin tukimuurissa oli 200- tai 100-luvulla eaa. rakennettu lähdekaivorakennus.[2][79]

Teatterigymnasion

Niin kutsuttu Teatterigymnasion sijaitsi teatterin lähellä Arkadianen pohjoispuolella. Se rakennettiin ensimmäisellä vuosisadalla tai 100-luvulla jaa. Rakennuksen eteläosassa oli palaistra, jonka koko oli noin 70 × 30 metriä, ja pohjoisosassa kylpylä. Eräs huoneista oli omistettu keisarikultille.[2][81][82]

Sataman kylpylä ja gymnasion

Arkadianen pohjoispuolella lähellä satamaa sijaitsi niin kutsuttu Sataman kylpylä eli Sataman gymnasion. Se rakennettiin alun perin mahdollisesti ensimmäisen vuosisadan jaa. lopulla, ja se uusittiin 300-luvun alkupuolella. Kokonaisuuteen kuului muun muassa kylpylä sekä gymnasion, palaistra ja muita urheilutiloja. Kokonaisuuden eteläosassa sijaitsi niin kutsuttu Marmorihalli. Kylpylän itäpuolella sijaitsivat suuret Verulanuksen hallit. Ne koostuivat suuresta pylväiköiden ympäröimästä aukiosta, ja toimivat oletettavasti ksystoksena eli juoksupaikkana.[83][2]

Muita rakennuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympieion

Olympieion oli keisari Hadrianukselle Zeus Olympioksena omistettu temppeli, ja rakennettiin Hadrianuksen itsensä aikana noin vuonna 130 jaa. Se sijaitsi kaupungin pohjoisosassa keskellä suurta aukiota, joka oli reunustettu pylväiköillä kaikilta neljältä sivulta. Temppeli edusti korinttilaista tyyliä, ja sen oletetaan olleen pseudodipteraalitemppeli, jossa oli yhteensä 74 pylvästä. Temppelin pituus oli noin 60 metriä.[84]

Stadion

Stadion sijaitsi nykyisen Panayır-dağin pohjoissivulla. Se rakennettiin alun perin hellenistisellä kaudella, ja sitä laajennettiin huomattavasti keisari Neron aikana. Alun perin katsomoa oli oletettevasti vain eteläsivulla, ja juoksurata kulki tämän katsomon edestä. Lähtöportit olivat länsipäässä. Myöhemmässä vaiheessa rakennus muutettiin tyypilliseksi pitkänomaiseksi hevosenkengän muotoiseksi stadioniksi, jossa oli katsomoa myös muilla sivuilla. Länsipäässä oli monumentaaliportti. Stadionin pinta-ala oli noin 3,3 hehtaaria. Myöhemmällä roomalaisella kaudella stadionin itäpäähän lisättiin ellipsin muotoinen amfiteatterimainen alue, jonka koko oli noin 50 × 40 metriä. Sitä käytettiin gladiaattori- ja villieläinnäytäntöihin.[85][2][86]

Vediuksen gymnasion

Vediuksen gymnasion sijaitsi stadionin pohjoispuolella. Se rakennettiin 100-luvun puolessa välissä. Rakennuksen koko oli noin 135 × 75 metriä. Sen itäosassa oli palaistrana toiminut pylväspiha, jonka koko oli noin 40 × 50 metriä. Länsiosassa sijaitsi kylpylä lukuisine huoneineen. Kokonaisuuteen kuului myös Antoninus Piuksen keisarikultille omistettu huone.[2][87][88]

Itäinen gymnasion

Itäinen gymnasion sijaitsi kaupungin muurein ympäröidyn alueen itäosassa heti Magnesian portin pohjoispuolella, mistä se on saanut nykyisen, tutkimuksessa käytetyn nimensä. Se rakennettiin noin 100-luvun jaa. jälkimmäisellä puoliskolla. Gymnasionin koko oli noin 130 × 107 metriä. Kadun puolella oli stoa. Sen jälkeen seurasi palaistra, jonka itäpuolella oli auditorium ja länsipuolella niin kutsuttu keisarillinen sali. Rakennuksen keskellä olivat suurikokoiset kylpylätilat, joita reunustivat kolmelta sivulta suuret holvatut salit muun muassa ruumiinharjoituksille.[89][90]

Koressoksen akropoliin myöhemmät rakennukset

Vanhalla Koressoksen akropoliin paikalla sijaitsivat roomalaisella kaudella muun muassa pieni Apollonin oraakkelin käytössä ollut temppeli, joka rakennettiin noin vuonna 400 eaa. ja jonka koko oli noin 22 × 15 metriä. Sitä kutsutaan tutkimuksessa ”Halkeaman temppeliksi”, koska se on rakennettu suuren luonnonhalkeaman kohdalle. Kukkulalla on myös macellumiksi eli lihamarkkinapaikaksi kutsutut rauniot sekä joitakin hellenistisen ajan muurien ja lukuisten myöhäisantiikkisten rakennusten jäänteitä.[12]

Kybelen eli Jumalten äidin pyhäkkö

Kybelen eli Jumalten äidin pyhäkkö sijaitsi Panayır-dağin koillisrinteessä. Sen paikalla oli kallioon hakattuja syvennyksiä, joissa oli Kybelen patsaita.[2]

Pollion akvedukti

Marnas-joen laaksossa sijaitsi roomalainen akvedukti, jonka rakennutti C. Sextilius Pollio noin vuonna 4–14 jaa.[2]

Bysanttilaiset ja kristilliset kohteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnavuori

Ayasolukin linnavuori ja arkeologinen alue.

Bysanttilaisaikaisella linnavuorella eli nykyisellä Ayasolukin kukkulalla sijaitsi linna, jossa oli 15 tornia ja portti. Linna on ollut muutettuna käytössä osmaniajalla saakka, ja hyvin säilynyt. Kukkulan muihin bysanttilaisaikaisiin rakennuksiin kuuluvat sen linnoitusmuurit ja niin kutsuttu Vainojen portti, joka on muurin porteista parhaiten säilynyt, sekä akvedukti, joka johti kukkulalle vettä sen itäpuolelta. Ne ajoitetaan noin 500-luvulle.[2][91]

Palatsi

Koressoksen alueelta Panayır-dağin länsipuolelta on löydetty palatsiksi tulkitut rauniot, jotka ajoitetaan myöhäisantiikkiin tai varhaiselle bysanttilaiselle kaudelle. Niitä on ehdotettu myöhäisroomalaisen prokonsulin tai bysanttilaisen Thrakesionin sotilasalueen strategoksen palatsiksi.[92]

Neitsyt Marian talo

Neitsyt Marian taloksi kutsuttu rakennus.

Noin seitsemän kilometrin päässä Efesoksesta sijaitsee kappeliksi muutettu kivitalo, joka on muodostunut pyhiinvaelluspaikaksi, koska sitä pidetään saksalaisen nunna Anne Catherine Emmerichin 1800-luvulla näkemien näkyjen perusteella Neitsyt Marian viimeisenä asuinpaikkana.[8] Joidenkin tutkijoiden mukaan rakennus on peräisin varhaiselta bysanttilaiselta kaudelta.[2][93]

Marian kirkko ja Episkopeion

Neitsyt Marialle omistettu kirkko rakennettiin varhaisella kristillisellä kaudella, arviolta 300-luvulla, Olympieionin aukion eteläpuolisesta pylväikkörakennuksesta, jonka pituus oli ollut noin 260 metriä. Kirkko on ollut olemassa viimeistään vuonna 431, jolloin siellä tai sen yhteydessä pidettiin Efesoksen kirkolliskokous. Kirkko uusittiin kokonaan 500-luvulla. Se toimi Efesoksen katedraalina eli piispankirkkona 600-luvulle saakka. Koko kirkon pituus atriumeineen oli noin 145 metriä. Osa siitä oli myöhemmässä vaiheessa basilikakirkko. Kirkon itäpuolella sijaitsi Episkopeion eli piispan palatsi.[2][94]

Pyhän Johanneksen basilika

Pyhän Johanneksen basilikan rauniot.

Pyhän Johanneksen basilikakirkko rakennettiin 400-luvulla apostoli Johanneksen perimätiedon mukaiselle hautapaikalle. Se uusittiin 500-luvulla, ja se toimi Efesoksen katedraalina 600-luvulta lähtien. Kirkko sijaitsi nykyisen Ayasolukin kukkulan etelärinteessä. Basilikan kokonaispituus oli noin 130 metriä. Se oli pohjakaavaltaan ristinmuotoinen, ja sen katossa oli ristinmuodossa kuusi suurta kupolia. Niistä ristin keskellä, Johanneksen hautana pidetyn kohdan yläpuolella, ollut kupoli oli suurin ja korkein. Kirkon alla olleesta kryptasta on löydetty kolme hautaa, joista yhtä sanotaan apostolin haudaksi.[2][91]

Seitsemän unikeon luola

Seitsemän unikeon eli pyhien seitsemän nukkujan hautaluolasto, joka liitetään kristittyjen vainojen aikaisten seitsemän unikeon legendaan, sijaitsee Panayır-dağin koillisrinteessä. Paikalla oli alun perin hauta-alue, johon rakennettiin varhaisella kristillisellä kaudella katakombeja ja kirkko.[2]

Esinelöydöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Efesoksesta tehdyt esinelöydöt ovat Efesoksen museossa Selçukissa sekä vanhempien löytöjen osalta İzmirissä.[2] Löytöjä on myös Efesos-museossa Wienissä.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Scherrer, Peter (toim.): Ephesus. New Guide. (Authorised by Österreiches Archäologisches Institut and Efes Müzesi Selçuk) Graphis Ltd, 2000. ISBN 975-807-036-3

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”844 Ephesos”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at au av aw ax ay az ba bb bc bd be bf bg bh bi bj bk Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”EPHESOS Turkey”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq Smith, William: ”Ephesus”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. ↑ Ephesus/Arsinoe(ia) Pleiades. Viitattu 4.11.2019.
  5. ↑ Ephesus (Ionia) 673 Efes/Selcuk - Έφεσος ToposText. Viitattu 4.11.2019.
  6. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af Scherrer 2000, s. 8–13.
  7. ↑ a b Ephesos – An Ancient Metropolis: Exploration and History Austrian Archaeological Institute. Viitattu 1.7.2010.
  8. ↑ a b c d e f Kinnunen, Anja: Turkki – Lomailijan opas, s. 178–182. Fenix-kustannus Oy, 2009. ISBN 978-951-862-196-9
  9. ↑ a b Oklahoma Christian University: Ephesus Oklahoma Christian University. Viitattu 1.7.2010.
  10. ↑ a b Ephesus UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 4.11.2019.
  11. ↑ a b c d e f g Ephesos (Site) Perseus. Viitattu 4.11.2019.
  12. ↑ a b c Scherrer 2000, s. 186–189.
  13. ↑ a b Herodotos: Historiateos 1.26.
  14. ↑ a b c d e f Scherrer 2000, s. 250 ja kartta.
  15. ↑ Herodotos: Historiateos 5.54; Ksenofon: Kyyroksen sotaretki (Anabasis) 2.2.6, Hellenika 3.2.11.
  16. ↑ a b c Scherrer 2000, s. 14–37.
  17. ↑ Strabon: Geografia; Herodotos: Historiateos 1.147.
  18. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 7.2.6.
  19. ↑ a b Stefanos Byzantionlainen: Ethnika, Ἔφεσος.
  20. ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 5.29.
  21. ↑ Herodotos: Historiateos 5.102.
  22. ↑ Herodotos: Historiateos 6.16.
  23. ↑ Ksenofon: Hellenika 1.2.6.
  24. ↑ Ksenofon: Hellenika 1.5.1.
  25. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 6.3.15.
  26. ↑ Brenk, Frederick E.: Relighting the Souls: Studies in Plutarch, in Greek Literature, Religion, and Philosophy, and in the New Testament Background, s. 385. Franz Steiner Verlag, 1998. ISBN 351507158X Teoksen verkkoversio.
  27. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 1.9.7.
  28. ↑ Appianos: Syyrian sodat 4.
  29. ↑ Livius: Rooman synty 33.38.
  30. ↑ Livius: Rooman synty 36.43.
  31. ↑ Livius: Rooman synty 37.45.
  32. ↑ Cicero: Atticukselle (Ad Atticum) 5.13.
  33. ↑ Appianos: Rooman sisällissota (Bellum civilia) 5.4, 5.9 = Rhomaika (Historia Romana) 17.4, 17.9.
  34. ↑ Ap.t. 18:19–21
  35. ↑ Ap.t. 18:24–28
  36. ↑ a b c Ap.t. 19
  37. ↑ Ap.t. 20:17–31
  38. ↑ Ilm. 2:1–7
  39. ↑ Tacitus: Keisarillisen Rooman historia (Annales) 16.23.
  40. ↑ The Olympic Victors From Ancient Olympia to Athens of 1896. Foundation of the Hellenic World. Viitattu 4.11.2019.
  41. ↑ a b c d e Trinkl, Elisabeth (toim.): Ephesos Gesamtplan Universität Wien. Arkistoitu 26.6.2020. Viitattu 4.11.2019.
  42. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Scherrer 2000, s. 44–57.
  43. ↑ a b c d e Cartwright, Mark: Temple of Artemis at Ephesus Ancient History Encyclopedia. Viitattu 4.11.2019.
  44. ↑ a b Shauf, Scott: Theology as History, History as Theology: Paul in Ephesus in Acts 19, s. 243. (Beihefte zur Zeitschrift für die neutestamentliche Wissenschaft, nide 133) Walter de Gruyter, 2012. ISBN 3110906201 Teoksen verkkoversio.
  45. ↑ Temple of Artemis at Ephesus Classics and Ancient History, University of Warwick. Viitattu 4.11.2019.
  46. ↑ Herodotos: Historiateos 1.92.
  47. ↑ a b c Dinsmoor, William Bell: The Architecture of Ancient Greece, s. 340–341 (sivujen välillä olevat taulukot). W. W. Norton & Company, Inc., 1975. ISBN 0-393-04412-2
  48. ↑ a b c d Webb, Pamela A.: Hellenistic Architectural Sculpture: Figural Motifs in Western Anatolia and the Aegean Islands, s. 80–81. (Hellenistic architectural sculpture, nide 1. Wisconsin studies in classics, ISSN 2472-7474) University of Wisconsin Press, 1996. ISBN 0299149803 Teoksen verkkoversio.
  49. ↑ Clayton & Price 1989, s. 98.
  50. ↑ a b c d e f g h i j k l m Scherrer 2000, s. 74–87.
  51. ↑ Scherrer 2000, s. 88.
  52. ↑ Vitruvius: De architectura 5.1.4.
  53. ↑ Scherrer 2000, s. 80–84.
  54. ↑ Odeon Ephesus. Arkistoitu 3.7.2019. Viitattu 4.11.2019.
  55. ↑ Prytaneion Ephesus. Arkistoitu 5.7.2019. Viitattu 4.11.2019.
  56. ↑ Temple of Isis Ephesus. Arkistoitu 8.7.2019. Viitattu 4.11.2019.
  57. ↑ Scherrer 2000, s. 92–93.
  58. ↑ Temple of Domitian Ephesus. Arkistoitu 3.7.2019. Viitattu 4.11.2019.
  59. ↑ Scherrer 2000, s. 114–115.
  60. ↑ Scherrer 2000, s. 96–98.
  61. ↑ Memmius Monument Ephesus. Arkistoitu 10.7.2019. Viitattu 4.11.2019.
  62. ↑ Scherrer 2000, s. 116–117.
  63. ↑ Fountain of Trajan Ephesus. Arkistoitu 3.7.2019. Viitattu 4.11.2019.
  64. ↑ Scherrer 2000, s. 118–119.
  65. ↑ Temple of Hadrian Ephesus. Arkistoitu 3.7.2019. Viitattu 4.11.2019.
  66. ↑ Scherrer 2000, s. 120–121.
  67. ↑ Scholastica Baths Ephesus. Arkistoitu 7.7.2019. Viitattu 4.11.2019.
  68. ↑ Scherrer 2000, s. 100–113, 198–199.
  69. ↑ Terrace Houses Ephesus. Arkistoitu 10.7.2019. Viitattu 4.11.2019.
  70. ↑ Scherrer 2000, s. 130–133.
  71. ↑ a b c Celsus Library Ephesus. Arkistoitu 26.9.2019. Viitattu 4.11.2019.
  72. ↑ a b Mark Cartwright: Library of Celsus Ancient History Encyclopedia. Viitattu 4.11.2019.
  73. ↑ a b Craven, Jackie: The Ancient Library of Celsus About.com. Arkistoitu 28.8.2008. Viitattu 4.11.2019.
  74. ↑ a b c Scherrer 2000, s. 140–147.
  75. ↑ Scherrer 2000, s. 148–150.
  76. ↑ Temple of Serapis Ephesus. Arkistoitu 5.7.2019. Viitattu 4.11.2019.
  77. ↑ Scherrer 2000, s. 164.
  78. ↑ Scherrer 2000, s. 172.
  79. ↑ a b Scherrer 2000, s. 158–161.
  80. ↑ Ap.t. 19:34
  81. ↑ Scherrer 2000, s. 162–163.
  82. ↑ Theatre Gymnasium Ephesus. Arkistoitu 3.7.2019. Viitattu 4.11.2019.
  83. ↑ Scherrer 2000, s. 174–177.
  84. ↑ Scherrer 2000, s. 184–185.
  85. ↑ Scherrer 2000, s. 166–169.
  86. ↑ Stadium Ephesus. Arkistoitu 8.7.2019. Viitattu 4.11.2019.
  87. ↑ Scherrer 2000, s. 168–170.
  88. ↑ Vedius Gymnasium Ephesus. Arkistoitu 9.7.2019. Viitattu 4.11.2019.
  89. ↑ Scherrer 2000, s. 70–71.
  90. ↑ East Gymnasium Ephesus. Arkistoitu 5.7.2019. Viitattu 4.11.2019.
  91. ↑ a b Scherrer 2000, s. 190–196.
  92. ↑ Scherrer 2000, s. 186.
  93. ↑ House of Virgin Mary Ephesus. Arkistoitu 2.2.2020. Viitattu 4.11.2019.
  94. ↑ Scherrer 2000, s. 180–183.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Efesos&oldid=22259690”