Eero Ilves
Eero Ilmari Ilves, sukunimi vuoteen 1906 Nyman (20. heinäkuuta 1887 Hamina – 29. joulukuuta 1953 Helsinki[1]) oli suomalainen pankinjohtaja, joka toimi Kansallis-Osake-Pankin ulkomaantoiminnan johtajana ja pääjohtajan varamiehenä.[2]
Ilveksen vanhemmat olivat tullihallituksen asessori Karl Ferdinand Nyman (1854–1912) ja Fredrika Emilia Ehrström.[3] Hän pääsi ylioppilaaksi 1906 Helsingin Suomalaisesta Reaalilyseosta.[1] Filosofian kandidaatiksi Ilves valmistui 1909 ja lakitieteen kandidaatiksi 1912, jolloin hän myös sai filosofian maisterin arvon. Ilves sai varatuomarin arvon 1915.[2]
Ilves oli aluksi asianajajana Helsingissä vuodesta 1915 ja toimi sitten Kansallis-Osake-Pankin notariaatti- ja pörssiosaston johtajana 1916–1918. Hän oli lähetystösihteerinä Kööpenhaminassa 1918–1919 ja Washingtonissa 1919–1921. Hänestä tuli lähetystöneuvos 1920. Ilves oli sitten taas Kansallis-Osake-Pankin palveluksessa ulkomaan osaston johtajana vuodesta 1922. Hänestä tuli pankin johtokunnan apulaisjäsen 1929, pääjohtokunnan vakinainen jäsen 1932 ja pääjohtajan varamies vuodesta 1941.[2]
Ilves oli naimisissa vuodesta 1924 säveltäjä Jean Sibeliuksen tyttären Katarina Elisabet Sibeliuksen (1903–1984) kanssa. Heidän tyttärensä tv-toimittaja Rita Merike Ilves (1925–2006) oli naimisissa SKDL:n kansanedustaja ja toimittaja Kalevi Kilven kanssa. Poika Jan Ilves (s. 1927) on ekonomi ja diplomipianisti.[2][4][5][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Pankinjohtaja Eero Ilves kuollut. Helsingin Sanomat, 30.12.1953, s. 9.
- ↑ a b c d Kuka kukin on 1954 (Projekt Runeberg)
- ↑ NYMAN Karl Ferdinand. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
- ↑ Kuka kukin on 1954 : Eino Kalevi Kilpi
- ↑ Ainolan asukkaat : Katarina Ilves (1903-1984), Jean Sibelius-sivusto (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Jean ja Aino Sibeliuksen sukulaisia aakkosittain, Jean Sibelius sivusto (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pankinjohtaja Eero Ilveksen ruumiinsiunaus. Helsingin Sanomat, 9.1.1954, s. 7.