Edward Snowden
| Edward Snowden | |
|---|---|
_(cropped).jpg) Snowden vuonna 2013 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. kesäkuuta 1983 Elizabeth City, Pohjois-Carolina, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus |
 yhdysvaltalainen venäläinen (2022–) |
| Ammatti | infrastruktuurianalyytikko, ylläpitäjä |
| Puoliso | Lindsay Mills ( 2017) |
| Lapset | 2 |
| Muut tiedot | |
| Järjestö | CIA, NSA |
 Nimikirjoitus |
|
Edward Joseph Snowden (s. 21. kesäkuuta 1983 Elizabeth City, Pohjois-Carolina, Yhdysvallat) on yhdysvaltalais-venäläinen tietotekniikka-ammattilainen ja ”pilliin puhaltaja”, joka tunnetaan vuonna 2013 tekemistään huippusalaisten joukkovalvontaa koskevien asiakirjojen paljastuksista.
Snowden nousi kesäkuussa 2013 kansainväliseen huomioon vuodettuaan useille tiedotusvälineille tuhansia huippusalaisia asiakirjoja, jotka hän oli saanut haltuun tehdessään työtä Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuspalvelun (NSA) puolustusurakoitsijana[1] Dellille[2] ja Booz Allen Hamiltonille.[3][4] Pentagonin papereista tunnettu Daniel Ellsberg on kutsunut Snowdenin tietovuotoa merkittävimmäksi Yhdysvaltain historiassa.
Snowden työskenteli Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelulle (CIA) ylläpitäjänä ja Yhdysvaltain puolustustiedustelupalvelulle (DIA) vastavakoilukouluttajana. Hän teki myöhemmin töitä yksityiselle tiedustelualihankkijalle Dellille NSA:n vartioasemassa Japanissa. Maaliskuussa 2013 Snowden liittyi Booz Allen Hamilton -nimiseen konsulttiyritykseen ja teki töitä NSA:n keskuksessa Havaijilla.[5]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tiedustelupalvelussa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Snowden värväytyi Yhdysvaltain armeijaan vuonna 2003. Hänen tavoitteenaan oli päästä erikoisjoukkojen mukana osallistumaan Irakin sotaan, mutta hän joutui keskeyttämään armeijan loukattuaan harjoituskaudella jalkansa. Tämän jälkeen hän työskenteli vartijana NSA:n laitoksessa, mistä hän siirtyi CIA:n palvelukseen. CIA:lla Snowden eteni varsin nopeasti, vaikka tuossa vaiheessa hän ei ollut vielä edes valmistunut high schoolista. Vuonna 2007 CIA lähetti Snowdenin työskentelemään Geneveen, jossa hänellä oli pääsy valtavaan määrään salaista tiedustelutietoa. CIA:lle työskennellessään Snowden alkoi kyseenalaistamaan tiedustelupalvelun toiminnan oikeellisuutta. Brittilehti The Guardianille antamassaan haastattelussa hän kertoo CIA:n esimerkiksi värvänneen sveitsiläisen pankkiirin luovuttamaan CIA:lle salaisia pankkitietoja juottamalla tämän ensin tarkoituksella humalaan, yllyttämällä tätä sen jälkeen ajamaan autolla ja lopuksi uhkaamalla pankkiiria rattijuopumustuomiolla, jos tämä ei auttaisi heitä. Snowden lopetti CIA:ssa vuonna 2009 siirtyäkseen työskentelemään NSA:lle toimineelle alihankkijalle. NSA lähetti Snowdenin ensin Japaniin ja myöhemmin Havaijille, jossa hän työskenteli aina kesäkuuhun 2013 saakka.[1]
Maailmanlaajuista joukkovalvontaa koskevat paljastukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kesäkuussa 2013 Snowden luovutti The Guardian ja The Washington Post -lehdille suuren määrän NSA:n salaiseksi luokiteltua tietoa. Tiedotusvälineiden ensimmäisissä julkistuksissa käsiteltiin erityisesti maailmanlaajuisesti toimivaa PRISM-ohjelmaa, joka kerää salaa muun muassa ihmisten puhelutietoja. Tietovuoto aiheutti suuren poliittisen skandaalin. Juuri ennen tietojen julkistamista Snowden matkusti kotipaikastaan Havaijilta Hongkongiin, koska hän uskoi olevansa Hongkongissa parhaiten turvassa yhdysvaltalaisilta viranomaisilta. Snowden aikoi myöhemmin anoa turvapaikkaa Islannista.[1] Saadakseen turvapaikan hänen olisi kuitenkin mentävä paikan päälle Islantiin.[6]
The Guardian jatkoi Snowdenin vuotamien asiakirjojen julkaisemista 17. kesäkuuta kertomalla Britannian tiedustelupalvelu GCHQ:n vakoilleen salaa vuoden 2009 G20-huippukokouksessa Turkin talousministerin sekä Etelä-Afrikan delegaation puhelin- ja internetliikennettä.[7] Lisäksi Snowdenin vuotamista asiakirjoista kävi ilmi GCHQ:n tienneen NSA:n ainakin yrittäneen salakuunnella Venäjän presidentti Dmitri Medvedevin puhelinta. Asiakirjojen mukaan Britannian silloinen pääministeri Gordon Brown oli ilmeisesti antanut hyväksyntänsä vakoilulle. Tähän mennessä jo ainakin Turkin hallinto on vaatinut Britannialta välitöntä selvitystä vakoilusta.[8][9]
22. kesäkuuta The Guardian paljasti, että Yhdysvaltain tiedustelupalvelut ovat vakoilleet salaa miljoonia kiinalaisten tekstiviestejä.[10]
21. kesäkuuta Yhdysvaltain viranomaiset nostivat Snowdenia vastaan syytteet vakoilusta ja pyysivät Hongkongin viranomaisia luovuttamaan Snowdenin Yhdysvaltoihin. Hongkongin viranomaiset eivät kuitenkaan suostuneet pyyntöön ja 23. kesäkuuta Snowden lensi Moskovaan.[11] Moskovaan päästyään Snowden anoi turvapaikkaa Ecuadorilta.[12][13] Ecuador ilmoitti kuitenkin, että turvapaikka-anomus otetaan käsittelyyn vasta, kun Snowden saapuu maahan tai johonkin sen suurlähetystöön.[14]
Snowden veti 2. heinäkuuta takaisin turvapaikkahakemuksensa Venäjälle, kun Venäjän presidentti Vladimir Putin vaati häntä lopettamaan paljastuksensa.[15] Hän haki turvapaikkaa ainakin 21 maasta mukaan lukien Suomesta, mutta Suomeen haku ei ole pätevä ennen kuin se tehdään Suomesta käsin.[16]
12. heinäkuuta Snowden tapasi Moskovan Šeremetjevon lentoasemalla ihmisoikeusaktivisteja ja asianajajia muttei astunut julkisuuteen.[17] Venäjän viranomaisten arveltiin myöntäneen Snowdenille 24. heinäkuuta asiakirjan, jonka turvin hän olisi voinut poistua lentokentältä, missä hän oli oleskellut kuukauden ajan.[18] Snowdenin asianajajan Anatoli Kutšerenan mukaan Snowdenilla ei kuitenkaan ollut poistumislupaa alueelta venäläisviranomaisten käsitellessä turvapaikkahakemusta.[19] Snowden poistui lentokentältä lopulta 1. elokuuta 2013 saatuaan Venäjältä vuoden mittaisen väliaikaisen turvapaikan.[20] Tapauksen uskottiin viilentävän Yhdysvaltojen ja Venäjän välejä ja Barack Obaman ja Putinin syyskuulle suunniteltu tapaaminen peruuntui.[21]
Joulukuussa 2013 Snowden antoi haastattelun Time-lehdelle. Haastattelussa hän kertoi toimineensa vasten velvoitteitaan, koska hänelle oli selvinnyt vakoiluohjelmien käytön laajuus ja hän piti valvonnan vaaroja liian suurina. Hän toivoi, että paljastukset johtaisivat hallitusten toimien suurempaan läpinäkyvyyteen.[22]
Poliittiset näkemykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Snowden on kertonut äänestäneensä kolmannen puolueen ehdokasta Yhdysvaltain vuoden 2008 presidentinvaaleissa. The Guardianille antamassaan haastattelussa Snowden kertoi uskoneensa Obaman vaalilupauksiin, mutta pettyneensä tämän toimintaan presidenttinä.[23] Vuoden 2012 vaaleissa Snowden tuki rahallisesti laajaa yksilönvapautta ja heikkoa liittovaltiota kannattanutta Ron Paulia.[24]
Reaktioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhdysvallat mitätöi 23. kesäkuuta Snowdenin passin. Samana päivänä hän lensi Hongkongista Moskovaan,[25] mutta ilman matkustusasiakirjaa hänellä ei ollut pääsyä pois Moskovan lentokentältä.[26]
Heinäkuun alussa 2013 Bolivian presidentti Evo Moralesia Moskovasta kuljettanut kone joutui muuttamaan reittiään, sillä Snowdenin epäiltiin olevan koneessa.[27] Ranska ja Portugali kielsivät koneelta pääsyn ilmatilaansa, ja lopulta se laskeutui Itävaltaan, missä maan ulkoministeriön tiedottaja vahvisti, ettei Snowden ole koneessa.
Syksyllä 2013 Snowden oli ehdolla Euroopan parlamentin jakaman Saharov-palkinnon saajaksi, mutta palkinto myönnettiin Malala Yousafzaille.[28] Joulukuussa 2013 Snowden valittiin äänestyksessä The Guardian -lehden vuoden henkilöksi yli 40 %:n äänimäärällä.[29]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Snowden meni naimisiin Lindsay Millsin kanssa vuonna 2017.[30] Parilla on kaksi lasta.[31] Snowden ilmoitti vuonna 2020 hakevansa Venäjän kansalaisuutta, mutta aikovansa kuitenkin säilyttää myös Yhdysvaltojen kansalaisuuden.[32] Hän sai Venäjän kansalaisuuden syyskuussa 2022.[33] Snowden vannoi sen jälkeen uskollisuuden valan Venäjälle ja sai myös maan passin. Hänen asianajajansa Anatoli Kutšerenan mukaan Snowdenia ei voida enää luovuttaa Venäjältä ulkomaille.[34]
Snowdenista kertovia teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laura Poitras on ohjannut Snowdenista Oscar-palkitun dokumentin Citizenfour (2014).[35] Oliver Stone ohjasi vuonna 2016 ensi-iltansa saaneen Snowdenista tehdyn draamaelokuvan nimeltään Snowden.[36] Hänen muistelmateoksensa Pysyvästi merkitty julkaistiin syksyllä 2019.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Greenwald, Glenn; MacAskill, Ewen; Poitras, Laura: Edward Snowden: the whistleblower behind the NSA surveillance revelations Guardian.co.uk. 10.6.2013. Guardian News. (englanniksi)
- ↑ Suzanna Andrews, Bryan Burrough ja Sarah Ellison: The Snowden Saga: A Shadowland of Secrets and Light toukokuu 2014. Vanity Fair. (englanniksi)
- ↑ Charlie Savage ja Mark Mazzetti: Cryptic Overtures and a Clandestine Meeting Gave Birth to a Blockbuster Story June 10, 2013. The New York Times. (englanniksi)
- ↑ Rory Carroll: Snowden used simple technology to mine NSA computer networks 9. helmikuuta 2014. The Guardian. (englanniksi)
- ↑ National Security Agency Data Collection Programs 18. kesäkuuta 2013. C-SPAN. ”Quotations from NSA Director in reply to question asked in open hearing of the House Intelligence Committee by Representative Lynn Westmoreland (R-GA) beginning at 02:14:00 on video counter” (englanniksi)
- ↑ Snowden voi saada turvapaikan Islannista vain menemällä paikalle – Nyt voidaan luovuttaa 10.6.2013. Aamulehti. Arkistoitu 4.10.2013. Viitattu 11.6.2013.
- ↑ GCHQ intercepted foreign politicians' communications at G20 summits The Guardian. 17.6.2013. (englanniksi)
- ↑ G8 summit: Politics live blog The Guardian. 17.6.2013. (englanniksi)
- ↑ How GCHQ stepped up spying on South African foreign ministry The Guardian. 16.6.2013. (englanniksi)
- ↑ Snowden spy row grows as US is accused of hacking China The Guardian. 22.6.2013. (englanniksi)
- ↑ Vahvistus lehtitiedolle: Edward Snowden matkustaa Moskovaan 23.6.2013. Uusi Suomi. Viitattu 1.10.2013.
- ↑ Edward Snowden asks for asylum in Ecuador - as it happened The Guardian. 23.6.2013. (englanniksi)
- ↑ Pyysi turvapaikkaa Ecuadorista, Yle 23.6.2013
- ↑ Ecuador sysää vastuun Snowdenin kohtalosta Venäjälle, (Arkistoitu – Internet Archive) 30.6.2013, viitattu 1.7.2013
- ↑ Jussi Nurminen: Kreml: Snowden ei haekaan turvapaikkaa Venäjältä Yle. Viitattu 2.7.2013.
- ↑ Haki Suomesta, Ylen uutiset ja Hakemus saapui lähetystöön, Ylen uutiset 2, 2.7.2013
- ↑ Tietovuotaja Edward Snowden tapasi aktivisteja Moskovassa 12.7.2013. Yle Uutiset. Viitattu 1.10.2013.
- ↑ Snowden sai luvan poistua Moskovan lentokentältä MTV3 Uutiset. 24.07.2013. Viitattu 24.7.2013.
- ↑ Asianajaja: Ei sittenkään lähtöä Snowdenille 24.7.2013. Yle Uutiset. Viitattu 1.10.2013.
- ↑ Snowden lähtenyt Moskovan lentokentältä Yle.fi 1.8.2013, viitattu 1.8.2013
- ↑ Obama perui tapaamisen Putinin kanssa - syynä Venäjän Snowdenille myöntämä turvapaikka. 7.8.2013. Yle Uutiset. Viitattu 1.10.2013.
- ↑ Snowden antoi harvinaisen haastattelun Time-lehdelle. Helsingin Sanomat. 11.12.2013. Viitattu 18.9.2019.
- ↑ Edward Snowden, NSA files source: 'If they want to get you, in time they will', Guardian 10.6.2013
- ↑ Edward Snowden apparently a Ron Paul supporter, Washington Post 10.6.2013
- ↑ U.S. revokes Snowden's passport: official source. 23.6.2013. Reuters. Arkistoitu 26.6.2013. (englanniksi)
- ↑ Snowdenin tilanne oikeudellisesti tukala. Yle.fi 3.7.2013
- ↑ Bolivian presidentin kone joutui Itävaltaan Snowden-huhujen takia 3.7.2013. Yle Uutiset. Viitattu 1.10.2013.
- ↑ Talibanin ampuma tyttö sai Saharov-palkinnon. 10.10.2013. Yle. Viitattu 24.12.2013.
- ↑ Snowden valittiin Guardian-lehden vuoden henkilöksi – Sini Saarela sijoittui toiseksi. Helsingin Sanomat. 9.12.2013. Viitattu 18.9.2019.
- ↑ Nakashima, Ellen; Ilyushina, Mary: Putin grants citizenship to Edward Snowden, who exposed U.S. surveillance The Washington Post. 26.9.2022. Viitattu 28.9.2022. (englanniksi)
- ↑ Putin grants Russian citizenship to U.S. whistleblower Snowden Reuters. 27.9.2022. Viitattu 28.9.2022. (englanniksi)
- ↑ Tietovuotaja Snowden haki Venäjän kansalaisuutta Ilta-Sanomat. 2.11.2020. Viitattu 2.11.2020.
- ↑ Putin myönsi Venäjän kansalaisuuden tietovuotaja Edward Snowdenille Yle Uutiset. 2.8.2021. Viitattu 26.9.2022.
- ↑ Edward Snowden vannoi valan Venäjälle ja sai maan passin – ei voida luovuttaa enää Yhdysvaltoihin www.iltalehti.fi. Viitattu 3.12.2022.
- ↑ Pulver, Andrew: Edward Snowden documentary Citizenfour wins Oscar The Guardian. 25.2.2015. Viitattu 12.9.2015. (englanniksi)
- ↑ Tietovuotaja Snowdenin tarina palauttaa ohjaaja Oliver Stonen painokkaiden draamojen tekijäksi – lue IS:n elokuva-arvio. Ilta-Sanomat. 23.9.2016. Arkistoitu 23.9.2016. Viitattu 23.9.2016.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Greenwald, Glenn: Ei pakopaikkaa: Edward Snowdenin valinnat. ((No Place to Hide: Edward Snowden, the NSA, and the U.S. Surveillance State, 2014.) Suomentanut Tero Valkonen) Turku: Gummerus, 2014. ISBN 978-951-20-9513-1
- Snowden, Edward: Pysyvästi merkitty. ((Permanent Record, 2019.) Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen) Helsinki: WSOY, 2019. ISBN 978-951-0-44759-8
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Edward Snowden Wikimedia Commonsissa
Sitaatteja aiheesta Edward Snowden Wikisitaateissa- Edward Snowden Twitterissä
- Edward Snowden (Arkistoitu – Internet Archive). Helsingin Sanomien kokoelma Edward Snowdenia koskevista artikkeleista.
- Maass, Peter: How Laura Poitras Helped Snowden Spill His Secrets The New York Times. 18. elokuuta 2013. (englanniksi)
- Edward Snowdenin haastattelu: ”Edward Snowden On Trump, Privacy, And Threats To Democracy”, haastattelijana Brian Williams, MSNBC The 11th Hour 17.9.2019 (YouTube)
