Eduard van der Nüll
Eduard van der Nüll (9. tammikuutalähde? 1812[1] Wien,lähde?Itävalta – 4. huhtikuutalähde? 1868[1] Wien,lähde? Itävalta) oli itävaltalainen]] arkkitehti. Hän lukeutui niin kutsutun Ringstraße-ajan historismin arkkitehteihin.lähde?
Van der Nüll oli arkkitehtuurin ja ornamentiikan professorina Wienin taideakatemiassa 1844–1865, vaikutti taiteellisellakin toiminnallaan silloisen uuden Wienin rakennustaiteen kehitykseen. Hän suunnitteli rakennuksia pääasiassa yhteistöinä August Sicard von Sicardsburgin (1813–1868) kanssa ja vastasi lähinnä esteettisestä puolesta. Hän teki taidemaalari Joseph von Führichin kanssa Altlerchenfeldin kirkon sisustuksen (1853).[1]
Ennen professorinuraansa van der Nüll oli tehnyt opintomatkoja Länsi-Eurooppaan yhdessä ystävänsä August Sicard von Sicardsburgin kanssa. Hän suunnitteli Sicardsburgin kanssa Wienin valtionoopperan.lähde?
Van der Nüll hirttäytyi 4. huhtikuuta vuonna 1868.lähde?
Suunnittelutöitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähde:[1]
- Sotilasarsenaalin komendantuurirakennus (romaanisen tyylin tiilirakennus)
- Kaarlen-teatteri
- Haasin kauppatalo
- Palais Larisch
- Wienin hovioopperan talo (1861–1869; ranskalainen varhaisrenessanssi)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
