Dyspraksia

Dyspraksia (vanh.), nyk. motoristen toimintojen koordinaatiohäiriö, tarkoittaa vaikeutta suorittaa tahdonalaisia liikkeitä tai liikesarjoja. Kyseessä on potilaan ikään ja kognitiivisiin taitoihin nähden niin huomattava motorisen koordinaation puute tai vaikeus oppia uusia motorisia toimintoja, että se häiritsee hänen jokapäiväistä elämäänsä. Lapsista noin 6 %:lla esiintyy koordinaatiohäiriötä, ja valtaosa potilaista on poikia. Koordinaatiohäiriöitä liittyy myös moniin neurologisiin sairauksiin ja lihastauteihin.

Kehityksellinen verbaalinen dyspraksia on dysfasiaa.

Ilmeneminen

Koordinaatiohäiriö voi vaihdella sekä laajuutensa että vakavuusasteensa suhteen. Ongelma voi olla vain tietyn liikkeen säätelyssä, kuten saksilla leikkaamisessa, toisilla taas laajemmin liikkeiden säätelyssä, jolloin toiminta voi olla esimerkiksi tavallista hitaampaa tai ei onnistu lainkaan. Kehitykselliseen koordinaatiohäiriöön liittyy useimmiten myös muita ongelmia. Mitä vaikeampi häiriö on kyseessä, sitä useammin siihen liittyy myös laaja-alaisia oppimisvaikeuksia.

Kehityksellinen koordinaatiohäiriö ilmenee motorisen kehityksen hitautena, vaikeutena liikuntasuorituksissa ja kädentaidoissa sekä yleisenä kehon käytön kömpelyytenä. Lapsi kolhii itseään, pudottelee tavaroita, kompastelee, hänen voimansäätelynsä on epätarkoituksenmukaista, pukeutuminen ja ruokailu sujuvat hitaasti ja kömpelösti tai liikkuminen voi olla rytmitöntä. Niinpä koordinaatiohäiriöiset saattavat vasta myöhään oppia sitomaan kengännauhansa ja ottamaan pallon kiinni. Myös piirtäminen voi olla vaikeaa. Oman kehon ja tilan hahmottamisessa voi myös olla vaikeuksia.

Dyspraksian ohella lapsi kärsii usein muistakin kehityshäiriöistä, kuten tarkkaavaisuushäiriöstä, muista oppimisvaikeuksista ja kielen kehityksen häiriöistä. Koordinaatiohäiriö saattaa myös lisätä ahdistuneisuutta. Lapsi voi olla muuten älykäs, mutta motoriset ongelmat voivat vaikeuttaa koulunkäyntiä, mikä saattaa vaikuttaa negatiivisesti lapsen minäkuvaan. Motoriset ongelmat voivat lisäksi vaikuttaa sosiaalisiin taitoihin. Tutkimukset ovat muun muassa osoittaneet dyspraksian olevan yhteydessä alentuneeseen kykyyn lukea kasvojen ilmeitä.

Dyspraksia seuraa läpi elämän. Aiheesta tehty tutkimus on painottunut lapsiin, joten aikuisiän dyspraksia on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tämän vuoksi moni dyspraksiasta kärsivä aikuinen ei ole saanut diagnoosia tai on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa ihmetellen, mikä hänessä on vialla, kunnes häiriö on todettu.

Hoito

Dyspraksiaan ei tunneta parannusta. Häiriön vaikutusta henkilön elämään voidaan kuitenkin yrittää pienentää erilaisilla oireenhallintakeinoilla.

Kehityksellisen koordinaatiohäiriön aiheuttama haitta saattaa vähentyä lapsen kasvaessa ja kehittyessä. Kuitenkin ilman tehokasta kuntoutusta ja monipuolista motorista harjoittelua lähes puolet 5-vuotiaana diagnoosin saaneista lapsista on vielä 15-vuotiaana ikätasoaan jäljessä motorisissa kyvyissä. Tehokkain motorisen harjoittelun muoto on tehtäväspesifi harjoittelu eli yksittäisten kädentaitojen, liikkumistaitojen tai tasapainotaitojen harjaannuttaminen. Harjoittelu on tehokkainta, kun lapset ovat 6–13 vuoden ikäisiä, ja sitä kannattaisi olla 3–5 kertaa viikossa. Yksilöopetus ei ole tutkimusten mukaan yhtä tehokasta kuin kotona tai pienryhmässä tapahtuva harjoittelu.

Syyt

Häiriön syytä ei tiedetä, mutta koordinaatiohäiriö voi johtua sikiönkehityksen aikana tai myöhemmin tapahtuneesta aivovauriosta.

Katso myös

• Dysfasia
• Fysioterapia
• Dysfagia